Learjet 35

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sveitsin ilmavoimien Learjet 35A

Learjet 35 on kaksimoottorinen, kahdeksanpaikkainen yhdysvaltalainen liikesuihkukone. Se on Learjet 25-liikesuihkukoneen Garrett Airesearch TFE 731-2-2B -suihkumoottoreilla varustettu edelleenkehitelmä. Kone lensi ensilentonsa 22. elokuuta 1973. Vuonna 1984 Yhdysvaltain ilmavoimat hankki 84 Learjet 35:ttä C-21A rahti- ja henkilökuljetuskoneeksi.

Learjet 36 on Learjet 35:n kuusipaikkainen, pidemmän lentosäteen omaava malli. Vuonna 1976 koneisiin tehtiin suuremman lentoonlähtöpainon mahdollistavia parannuksia ja mallinimiksi tulivat 35A ja 36A, joita valmistettiin vuoteen 1994 asti. Yhteensä Learjet 35/36-koneita on valmistettu 676 kappaletta.

Learjet 31:ssä on yhdistetty 35/36:n runko ja moottorit 55/60 modernimpaan siipeen ja pyrstön alla oleviin delta-siivekkeisiin. 31:n kehitysmalli lensi ensimmäisen kerran toukokuussa 1987 ja sai lentokelpoisuustodistuksensa elokuussa 1988.

Nykyiset tuotantomallit ovat Learjet 31A ja 31A/ER.

Learjet-koneiden valmistaja (Learjet Inc.) on ollut vuodesta 1990 kanadalaisen Bombardier Inc:n omistuksessa.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Ilmavoimien Tukilentolaivue käyttää Learjet 35A/S-koneita moniin tarkoituksiin – niitä ovat mm. merivalvonta, kartoituskuvaus, ilmanäytteenotto, maalinhinaus ja henkilökuljetus.

Ensimmäinen kolmesta tilatusta koneesta saapui Suomeen syyskuussa 1982.

Tekniset tiedot (Learjet 35A/S)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kärkiväli 12 m
  • pituus 14,8 m
  • korkeus 3,7 m
  • siipipinta-ala 23,5 m²
  • 8-paikkainen liikesuihkukoneesta modifioitu erikoisversio
  • kahden hengen miehistö
  • kaksi 1 588 kp puhallinturbiinimoottoria
  • tyhjäpaino 4 500 kg
  • suurin lentoonlähtöpaino 8 345 kg

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • suurin matkalentonopeus 860 km/h
  • suurin nopeus korkealla 0,8 Machia
  • pisin lentomatka 2 424 nm (2 789 m, 4 488 km) [1]
  • lakikorkeus 13 700 m

Varustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • merivalvontatutka
  • siipiripustimet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. s. 264–266. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]