Valmet L-90 TP Redigo

Wikipedia
Ohjattu sivulta Valmet L-90 Redigo
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redigo 01.jpg
Valmet L-90 TP Redigo
Tyyppi koulu- ja yhteyslentokone
Alkuperämaa Suomi
Valmistaja Valmet
Ensilento 12. helmikuuta 1985

Valmet L-90 TP Redigo on Valmetin Kuoreveden tehtaalla suunniteltu metallirakenteinen koulu- ja yhteyslentokone.[1][2]

1980-luvun alussa Valmet Oy Kuoreveden tehtaalla oli tarve aloittaa uusi lentokoneprojekti, koska Vinka- ja Hawk-valmistus oli päättymässä. Päätettiin lähteä kehittämään Valmet L-70:n pohjalta nopeampaa, potkuriturbiinilla ja sisäänvedettävällä laskutelineellä varustettua jatkokoulukonetta. Sen nimeksi tuli aluksi Valmet L-80 TP Military Trainer.[1] Myös Turbo-Vinhaksi kutsutun koneen pääsuunnittelija oli Elias Järvineva; hänen jäätyään eläkkeelle pääsuunnittelijana jatkoi Jaakko Harjumäki. Koneen suunnittelussa pyrittiin kustannusten minimoimiseksi hyödyntämään mahdollisimman paljon Vinkan valmistuksessa käytettyjä työvälineitä.[1]

Tehtaan koelentäjä Paavo Janhunen lensi prototyypillä OH-VBB ensimmäisen kerran 12. helmikuuta 1985. Kone tuhoutui 14. lennollaan 24. huhtikuuta 1985, kun kone ei oiennut syöksykierteestä. Sekä koelentäjä Janhunen että koelentoinsinööri Juhani Jääskeläinen kuolivat. Konetta ei oltu varustettu prototyyppien syöksykierrekokeissa normaalisti käytetyllä oikaisuvarjolla.[1]

Kehitystyötä päätettiin jatkaa. Tehdas aloitti toisen prototyypin rakentamisen. Sille annettiin uusi tyyppinimi Valmet L-90 TP Redigo. Yksi tehtaan Redigo tuhoutui Belgiassa lentonäytöksessä 1988. Tehtaan koelentäjä majuri (evp) Ari Piippo kuoli onnettomuudessa.[3]

Redigoja valmistettiin Kuorevedellä Suomen ilmavoimille yhteyskoneeksi. Ilmavoimilla on ollut käytössään 10 Redigoa, joiden tunnukset ovat RG-1 ... RG-10. RG-10 (ollut myös RG-11-tunnuksella) on luovutettu Valmetille koelentoihin marraskuussa 1991. Ensimmäinen palveluskäyttöön tullut kone oli RG-1 toukokuussa 1992.[3][2]

Konetta myytiin Hornet-vastakauppoina Meksikoon ja Eritreaan koulukoneeksi noin 30 kpl. Vuonna 2007 Meksikon laivastolla oli yhdeksän Redigoa käytössään ja Eritrean ilma­voimilla kahdeksan. Valmet myi syksyllä 1995 koneen valmistusoikeudet Italiaan Aermacchille, joka markkinoi sitä M290TP-tunnuksella.

Sisällysluettelo

Tekniset tiedot [muokkaa]

Redigon ohjaamo

Yleiset ominaisuudet [muokkaa]

  • Miehistö: 1–4
  • Kärkiväli: 10,60 m
  • Pituus: 8,53 m
  • Korkeus: 3,40 m
  • Siipipinta-ala: 14,80 m²
  • Tyhjäpaino: 890 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 1 670 kg
  • Voimalaite: yksi Allison 250-B17D-potkuriturbiini, teho 420 hevosvoimaa.[2]

Suoritusarvot [muokkaa]

  • Huippunopeus: merenpinnassa 350 km/h
  • Lentomatka: 1 500 km
  • Lakikorkeus: 7 500 m[2]


Museokoneet Suomessa [muokkaa]

Keväällä 2013 Länsirannikon Koulutus Oy Winnovalle luovutettiin kone tunnukseltaan Rg-4

Lähteet [muokkaa]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

Viitteet [muokkaa]

  1. a b c d Heinonen 1992 s. 268
  2. a b c d Heinonen 1992 s. 270
  3. a b Heinonen 1992 s. 269

Aiheesta muualla [muokkaa]