VL Tuisku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

VL Tuisku oli Suomen ilmavoimien yksimoottorinen, kaksitasoinen ja kaksipaikkainen harjoituslentokone, joka rakennettiin 1930-luvulla.

Valtion lentokonetehtaan suunnitteluinsinööri Arvo Ylinen suunnitteli koneen, ja sen prototyyppi valmistui 1933.[1] Koneen ensilento tapahtui 10. tammikuuta 1934, lentäjänä luutnantti U.E. Mäkelä. Vuonna 1935 aloitettiin sarjavalmistus: konetta tehtiin 30 kappaletta kahden vuoden aikana. Koneiden tunnukset olivat TU-149 – TU-179. Tuisku oli ensimmäinen Suomessa rakennettu teräsrunkoinen lentokone, runko oli hitsattu teräsristikkorakenne.

Ensimmäinen kappale TU-149 tuhoutui värinän eli flutter-ilmiön johdosta ensimmäisissä syöksykokeissa; luutnantti Mäkelä pelastui laskuvarjolla. Mäkelän havaintojen perusteella konetta vahvistettiin ilmiön välttämiseksi.[1] Ongelma poistuikin, koneesta tuli lento-ominaisuuksiltaan erinomainen ja pidetty malli.[2]

Koneesta tehtiin kolme versiota meritoimintaan sekä lento- ja tähystyskoulutukseen.[3] Konetyyppi oli käytössä kaikissa ilmavoimien yksiköissä vuoteen 1950 asti, ja sillä lennettiin yhteensä noin 52 000 tuntia.[2][4]

Suomen Sokeri Oy lahjoitti rahat yhden Tuiskun hankintaan ja TU-165 sai nimen Sokeri-Sirkku. TU-165 tuhoutui 10.06.-40 ja nimen peri TU-178. Suomen ilmailumuseossa on näytteillä "Sokeri-Sirkku", TU-178. TU-169:n runko on museon varastossa.[2]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VL Tuisku

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siipien kärkiväli: 12,1 m
  • Pituus 9,35 m
  • Korkeus: 3,26 m
  • Siipipinta-ala: 33,65 m²
  • Tyhjäpaino: 1 105 kg
  • Lentopaino: 1 625 kg, taitolennossa 1 350 kg
  • Voimalaite: 9-sylinterinen, ilmajäähdytteinen Armstrong Siddeley Lynx IVC -tähtimoottori, joka tuotti 215 hv.

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin nopeus: 208 km/h
  • Lakikorkeus: 4 750 m
  • Lentomatka: 955 km
  • Lentoaika: 4 h 30 min.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2 × 7,62 mm konekivääriä
  • Pommikuorma 4 × 12,5–25 kg.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskinen, Kalevi; Niska, Klaus; Stenman, Kari; Geust, Carl-Fredrik: Suomen museolentokoneet. Espoo: Tietoteos, 1981. ISBN 951-9035-60-5.
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia, osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944. Jukka Raunio, 2007. ISBN 978-951-96866-7-7. Ilmailu-lehti 12-85

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Heinonen 1992 s. 99
  2. a b c Heinonen 1992 s. 100
  3. Keskinen et al. 1981 s. 21
  4. Raunio 2007 s. 186
  5. Heinonen 1992 s. 101