Elias Järvineva
Elias Antero Järvineva (syntyjään Järvinen, 2. marraskuuta 1921 Namibia – 17. maaliskuuta 2006) oli suomalainen lentokonesuunnittelija, jonka merkittävin työ oli toimiminen Valmet L-70 Vinka-koulukoneen pääsuunnittelijana.[1]
Elias Järvineva syntyi Namibiassa eli entisessä Lounais-Afrikassa 1921, jossa hänen isänsä toimi lähetystyötä tekevänä rovastina. Järvineva pääsi ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta vuonna 1940. Jatkosotaan hän osallistui Morane-hävittäjälentäjänä. Sotalentoja hänelle kertyi noin sata ennen kuin sotilaslentäjän ura päättyi haavoittumiseen vuonna 1944. Vuonna 1949 Järvineva valmistui erinomaisin arvosanoin Teknillisestä korkeakoulusta. Jatko-opintoina hän suoritti suomalaista DI-tutkintoa vastaavan Master of Science in Aeronautics-tutkinnon California Institute of Technologyssä (Caltech) vuonna 1952.
Työssään Elias Järvineva toimi Valmet Lentokonetehtaan suunnitteluinsinöörinä vuodet 1948[1]–1962 ja Ilmavoimien teknillisenä tarkastajana ilmavoimien esikunnassa 1963–1970. Tänä aikana hän oli mm. aloittamassa uudelleen koelentotoimintaa Ilmavoimissa. Tehtävissään hän yleni insinöörieverstiksi. Vuonna 1970 hän palasi Valmetille osastopäälliköksi toimien Ilmailun Kehittämisohjelman (IKO) johtajana[2] ja samalla Valmetin Leko-70 eli L-70-koulukoneen, sarjakoneena Vinka, pääsuunnittelijana. Valmet ei ollut suunnitellut omaa lentokonetta sitten Valmet Tuuli III -koneen, jonka ensilento oli vuonna 1957. Elia Järvineva oli ollut myös tämän koneen pääsuunnittelija.[3] Vinka sarjan jälkeen hän johti vielä ennen eläkkeelle jäämistään Turbo-Vinha- eli nimenmuutoksen jälkeen Redigo-potkuriturbiinikoneen suunnittelutyötä.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vertaileva tutkimus reaktio- ja potkurilentokoneiden suorituskyvystä eri lentotiloissa, prof. Ylinen, 1949. Diplomityö.
- Otteita koelentoinsinöörin käsikirjasta, 1952
- Reaktiolentämisen yleispiirteitä
- Lentokoneen ja ohjuksen rakenneoppi
- Suomen lentokoneteollisuuden vaiheita
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Keso, Heidi: Suomalaisen lentokoneteollisuuden sankarit ja konkarit, Osaamisen diskursiivinen rakentuminen, s. 75. Tampere: Tampereen yliopisto, Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitos, 1999. Väitöskirjan verkkoversio (pdf) (viitattu 6.10.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kotimaisia ja ulkomaisia lentokoneita tuotantoon 2012. Museo24 ”kulttuuriperintösivusto, joka on monipuolinen näyteikkuna Jämsän alueen ihmisten elämään työssä ja vapaalla”. Viitattu 6.10.2012.
- ↑ Valmet Tuuli III Suomen Ilmailumuseo. Arkistoitu 29.4.2012. Viitattu 6.10.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Järvineva, Elias: Hajanaisia lentomuistoja osat 1–4. Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, , nro 4/2009, 1–3/2010. Helsinki: InScale 72 production.