Valmet L-70 Vinka
| L-70 Vinka | |
|---|---|
 Valmet L-70 Vinka |
|
| Tyyppi | alkeiskoulukone |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Valmistaja | Valmet |
| Ensilento | 1. heinäkuuta 1975 |
| Esitelty | 1980 |
| Tila | poistettu käytöstä 2022 |
| Pääkäyttäjät | Suomen ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 30 |
| Muunnelmat |
Valmet L-80 Turbo-Vinha Valmet L-90 Redigo |
Valmet L-70 Vinka oli Suomen Ilmavoimien alkeiskoulukone vuodesta 1980 lähtien.[1]
Vinka on viimeinen kokonaan Suomessa tuotettu lentokone[2]. Se poistui Puolustusvoimien käytöstä vuonna 2022[2].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1960-luvun lopulla Suomen Ilmavoimat alkoi pohtia Saab 91D Safir -koulukoneiden korvaamista. Kauppa- ja teollisuusministeriö perusti 15. syyskuuta 1970 Suomen ilmailuteollisuuden eheyttämistä varten Ilmailuteollisuuden Kehitysohjelman (IKO). Sen johtoon tuli DI Elias Järvineva. IKO:n pääpaino oli nimenomaan LEKO-70-koulukoneen kehittämisessä. Täten Elias Järvinevasta tuli Vinkan pääsuunnittelija. Valmet Lentokoneteollisuus sai tilauksen rakentaa prototyyppi LEKO-70-koulukoneesta.
Kapteeni Paavo Janhunen lensi LEKO-70:tä ensi kerran 1. heinäkuuta 1975 Kuorevedellä. Toinen koneen koelentäjistä oli insinöörikapteeni Jyrki Laukkanen. Testiohjelman jälkeen Ilmavoimat tilasi 30 konetta, joiden nimeksi tuli Valmet L-70 Vinka. Eduskunta hyväksyi rahoituksen 30 koneen tilaamiseen vuonna 1976. Ensimmäinen sarjavalmisteinen Vinka-lentokone nousi lentoon 29. joulukuuta 1979.
Vinka tuli Ilmavoimien käyttöön vuonna 1980. Pääosa Vinka-koneista toimi Kauhavalla vuoden 2005 loppuun asti asevelvollisten lentäjien ja kadettien koulutuksessa. Sen jälkeen Vinkat toteuttavat samaa tehtävää Jyväskylässä, mutta lennonopettajat tulevat Patria Aviation -yhtiöstä.
Koneesta kehitettiin vientiversio, josta rakennettiin yksi prototyyppi. Tämän tunnus oli Valmet L-70 Miltrainer (siviilirekisterissä tunnus OH-VAA). Vientikauppoja ei syntynyt. 1980-luvulla kehitettiin potkuriturbiinilla varustettu Turbo-Vinka, josta kehittyi lopulta myös ulkomaille myyty Valmet L-90 Redigo.
Puolustusvoimat lensi Vinkalla viimeisen kerran elokuussa 2022[2]. Puolustusvoimien viimeisen Vinka-lennon lensi sama mies, joka lensi ensimmäisenkin, nyt 80-vuotias insinöörieverstiluutnantti evp Jyrki Laukkanen[2]. Viimeiset Vinkat myydään huutokaupalla[2].
Vinka korvataan Yhdistyneestä kuningaskunnasta käytettyinä ostetuilla saksalaisvalmisteisilla Grob G 115E-koneilla. [3]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vinka on 3-paikkainen, oppilas ja kouluttaja istuvat vierekkäin.
- kokometallinen alatasoinen koulukone
- voimalaite: 200 hv Lycoming AEIO-360-A1B6 nelisylinterinen bokserimoottori
- laskuteline on kiinteä
- siipien kärkiväli: 9 633 mm
- pituus: 7 500 mm
- korkeus: 2 800 mm
- tyhjäpaino alkup. asussa 792 kg, nykyasussaan (805 ± 6) kg koneyksilöstä riippuen
- suurin lentopaino: 1 250 kg
Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pisin toimintamatka: 840 km (nopeudella 145 km/h)
- Suurin nopeus: 230–240 km/h merenpinnan tasalla
- Matkanopeus: 75 % teholla 215 km/h
- Paras kohoamisnopeus: pinnassa noin 5 m/s kaksipaikkaisena ja 4 m/s täydellä kuormalla
- Lakikorkeus: noin 5 000 m, suurimmalla lentomassalla noin 3 500 m
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyrki Laukkanen: Valmet Vinka & Redigo. Koala-kustannus, 2022. ISBN 978-952-229-220-9.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valmet Vinka (PDF) puolustusvoimat.fi. Suomen ilmavoimat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 16.8.2015.
- ↑ a b c d e Jyrki Laukkanen, 80, lensi ehkä Suomen tunnistettavinta lentokonetta viimeistä kertaa – legendaarinen Vinka jäi eläkkeelle Ilmavoimista Yle Uutiset. 31.8.2022. Viitattu 31.8.2022.
- ↑ Ilmavoimat: Grob G 115E (pdf) ilmavoimat.fi. Viitattu 27.9.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valmet L-70 Vinka Wikimedia Commonsissa
| IVL ja VL | |
|---|---|
| Valmet | |
| Suunnitellut konetyypit |