Suomen maakuntajoukot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Länsi-Suomen sotilasläänin alaisten maakuntajoukkojen hihatunnus

Maakuntajoukot ovat Suomen puolustusvoimien kokoonpanoon kuuluvia alueellisia joukkoja, jotka muodostetaan reserviin kuuluvista vapaaehtoisista asevelvollisista ja muista vapaaehtoisista, jotka täyttävät puolustusvoimien kriteerit ja ovat sitoutuneet toimimaan kriisiaikana maakuntajoukoissa.[1] Maakuntajoukkojen koulutuksesta vastaavat puolustusvoimat sekä puolustusvoimien valvonnassa Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK).

Maakuntajoukkoihin kuuluvat: Etelä-Karjalan, Etelä-Kymenlaakson, Etelä-Pohjanmaan ,Etelä-Savon, Helsingin, Hiidenveden, Itä-Uudenmaan, Kainuun, Kanta-Hämeen, Keski-Uudenmaan, Lapin, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Kymenlaakson, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Lapin, Pirkanmaan , Pohjanmaan , Päijänteen, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Suomenselän, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Ylä-Lapin maakuntakomppania.

Pääesikunta laati vuonna 2003 selvityksen, jonka mukaan maakuntajoukot olisivat puolustusvoimien sodanajan paikallispuolustusjoukkoja. Vapaaehtoiset, sijoituskelpoiset reserviläiset voisivat hakeutua niihin ja sitoutua niiden toimintaan. Koulutuksen saatuaan joukko tai sen osa voisi ehkä toimia (varusmiesten lisäksi tai heidän asemestaan) myös palo- ym. siviiliviranomaisten tukena mutta vain jos nämä erikseen pyytävät virka-apua. MPK:llä olisi merkittävä rooli maakuntajoukkojen rekrytoinnissa ja kouluttamisessa. Maakuntajoukon tyypillisiä tehtäviä olisivat kohteensuojaus, valvonta ja vartiointi sekä koulutus ja virka-apu. Suunniteltiin, että maakuntajoukkoihin sijoitetut saisivat henkilökohtaisen varustuksen, jota he voisivat säilyttää kotonaan, aseita lukuun ottamatta.

Valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö tuli mahdolliseksi, kun Suomi yksipuolisella päätöksellään 21. syyskuuta 1990 julisti Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat sisältävän III luvun mitättömäksi.[2][3] Kyseinen luku kielsi myös armeijan ulkopuolisen sotataitojen koulutuksen.[2] Vuonna 1993 maanpuolustusjärjestöt perustivat Maanpuolustuskoulutus ry:n, jonka tehtävä on johtaa ja organisoida vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Säädösperusta toiminnalle saatiin vuonna 1994, ja organisaatiota kehitettiin vähitellen koko 1990-luvun loppupuoli. Pääperiaatteena oli, että MPK antaa koulutusta yksilöille, mutta puolustusvoimat harjoittaa joukkokokonaisuuksia.[4] Vuoden 2001 puolustuspoliittisessa selonteossa päätettiin kehittää tuntuvasti vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Puolustusministeri Jan-Erik Enestam asetti 1. lokakuuta 2002 ministeriötason työryhmän pohtimaan sitä, miten vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tehtävät, vapaaehtoiset järjestöt sekä niiden tuottamat palvelut voitaisiin kytkeä viranomaisten toimintaan. Raportti julkaistiin 1. kesäkuuta 2004, ja siinä ehdotettiin - pääesikunnan edellisenä vuonna tekemän selvityksen pohjalta -, että luotaisiin uusi puolustusvoimien sodan ajan joukkotyyppi nimeltä maakuntajoukot.

Maakuntajoukkojen tukena olisivat koulutus- ja tukiyksiköt, joissa voisivat toimia halukkaat yli 15-vuotiaat Suomen kansalaiset. Maanpuolustuspiireillä olisi alueellisia toimintakeskuksia, joissa voisivat kouluttautua ja harjoitella sekä maakuntajoukkoihin sijoitetut, MPK:n kurssilaiset että muutkin halukkaat, kuten palontorjunta- ja väestönsuojeluryhmät.

Vuoden 2004 puolustusselonteossa päätettiin perustaa maakuntajoukot ja luoda asianmukainen lainsäädäntö työryhmien ehdotuksien pohjalta. Tätä varten puolustusministeriö asetti maaliskuussa 2005 toimikunnan, joka valmisteli lainsäädäntöä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Komitea pyysi lausuntoja 63 taholta, joiden joukossa olivat eduskuntapuolueet, ministeriöt, työmarkkinoiden keskusjärjestöt ja maanpuolustusjärjestöt. Lausunnot olivat pääosin myönteisiä, ja niissä esitettiin teknisluonteisia muutoksia eri aloja sivuaviin lain kohtiin.

Valmisteluvaiheessa esitettyä kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmisteluvaiheessa merkittävimmät periaatteelliset vastalauseet tulivat Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys ry:ltä,[5] Vihreältä liitolta[6] ja Vasemmistoliitolta.[7] Puolustusministeriön laatiman lausuntotiivistelmän mukaan Vasemmistoliitto katsoi, että ainoastaan puolustusvoimien palkattu henkilökunta voi antaa sotilaallista koulutusta. Puolue kritisoi myös Maanpuolustuskoulutus ry:n organisaation raskautta ja piti maanpuolustustahdon edistämistä periaatteessa tarpeettomana ja vahingollisena. Vihreä liitto piti tarpeettomana, että valtiovalta puuttuisi vapaaehtoisen maanpuolustustyön epäsotilaallisiin osiin, kuten esimerkiksi vapaaehtoisiin pelastustoimen tai turvallisuusalan yhdistyksiin. Suomen rauhanliitto puolestaan piti lakiehdotusta tarpeettoman raskaana ja pelkäsi sen johtavan erityisesti naisvaltaisten alojen militarisoimiseen. SDP kannatti ehdotusta, mutta korosti parlamentaarisen valvonnan asemaa. Tärkeimpänä muutoksena SDP edellytti, että valtioneuvosto nimittäisi enemmistön Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen hallituksen jäsenistä.[8]

Pelastusalan järjestöt, muun muassa Suomen Punainen Risti, vastustivat sitä, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö ulottuisi niiden hoitamalle alueelle, eli rauhan ajan vapaaehtoiseen pelastuspalveluun.[9]

Suomalaisen rauhanliikkeen piirissä suurimmaksi uhaksi nähtiin, että maanpuolustustoiminta saa poliittisesti värittyneitä piirteitä.[10]

Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satakunnan maakuntakomppania valtakunnallisessa lippujuhlapäivän paraatissa 2009

Helmikuussa 2007 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen maakuntajoukkoja ja muuta vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 172/2006). Ehdotuksen mukaan maakuntajoukot muodostavat uuden puolustusvoimien joukkotyypin, jonka jäsenet kootaan tehtävään sitoutuneista reserviläisistä. Maakuntajoukot voivat toimia kantahenkilökunnan johtamina virka-aputehtävissä, mutta tarkoituksena ei ole luoda virka-apuosastoja, jotka olisivat jatkuvassa välittömässä valmiudessa.

Kun maakuntajoukkojen jäsenet palvelevat virka-aputehtävissä tai vapaaehtoisissa harjoituksissa, he ovat sotilaita ja heitä koskevat sotilasrangaistussäännöksistä ainakin palvelus- ja vartiorikoksia sekä sotilaan sopimatonta käyttäytymistä koskevat pykälät. Sotilaskurinpitosäännöksiä ei sovelleta maakuntajoukkojen jäseniin. Tämä tarkoittaa, että maakuntajoukon jäsenten tekemät sotilasrikokset tutkii aina poliisi, minkä jälkeen ne käsitellään oikeudessa. Tarkoituksena on kuitenkin, että tavanomaisena kurinpitotoimena käytetään maakuntajoukkositoumuksen purkamista. Vain vakavimmat tapaukset viedään oikeuteen.

Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sisältää säännökset maakuntajoukon jäsenen sosiaalisesta asemasta ja oikeudellisesta vastuusta. Joukon jäsen on vastuussa haltuunsa annetuista varusteista. Toisaalta hänellä on soveltuvin osin samat oikeudet kuin varusmiehellä. Hänellä on oikeus harjoituksissa ilmaiseen vaatetukseen, muonitukseen ja sotilasmajoitukseen sekä ilmaisiin matkoihin harjoitusalueelle. Päivärahaa maakuntajoukon jäsen saa vähintään varusmiehen alimman päivärahan verran. Reserviläispalkkaa ei sen sijaan hallituksen esityksen mukaan makseta. Maakuntajoukon jäsen rinnastetaan vahingonkorvausasioissa varusmieheen: valtio vastaa hänen ulkopuolisille aiheuttamastaan vahingosta.

Kansainvälisoikeudellisesti maakuntajoukon jäsenet ja muut vapaaehtoisesti kriisiajan tehtäviin sijoitetut rinnastetaan sotilaisiin. Tätä ei kuitenkaan kirjattu lakiin, sillä puolustusvaliokunta katsoi, ettei kansallisella lailla voida säätää kansainvälisen oikeuden tulkinnasta tavalla, joka sitoisi muita valtioita.[11]

Eduskunnan puolustusvaliokunta muokkasi mietinnössään paljon lakiehdotuksen merkittävintä uutta säädöstä, lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Muutokset olivat kuitenkin enimmäkseen teknisiä. Muutokset, jotka oli tarkoitus tehdä vanhaan puolustusvoimista annettuun lakiin, hylättiin ja siirrettiin uuteen puolustusvoimista annettuun lakiin, joka oli samaan aikaan eduskunnan käsittelyssä. Hallituksen esitys olisi antanut vain nykyiselle ja aikaisemmalle kantahenkilökunnalle oikeuden johtaa kouluammuntoja, mutta puolustusvaliokunta antoi tämän oikeuden myös puolustusvoimien erikseen hyväksymille reserviläisille. Virka-aputehtäviin osallistuville reserviläisille säädettiin oikeus saada reserviläispalkan suuruinen korvaus. Lisäksi täsmennettiin, että vapaaehtoisia reserviläisiä saisi käyttää virka-apuun ulkomailla vain silloin, kun reserviläinen antaa tähän erikseen suostumuksensa. Sotilaallisten voimakeinojen osalta lakia selkiytettiin siten, että siinä on sama periaate kuin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa: poliisin apuna toimittaessa sotilaallisia voimakeinoja saavat käyttää vain puolustusvoimien virkamiehet. Maakuntajoukkojen käyttöperiaatteita rajattiin vastaavasti. Reserviläisjärjestöjen toiveista[12] huolimatta virka-aputehtävien johto pidettiin tiukasti puolustusvoimien palkatun henkilökunnan vastuulla.[13]

Keskustelu eduskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton ja vihreiden eduskuntaryhmät vastustivat lakiehdotusta eduskuntakäsittelyn kaikissa vaiheissa. Vasemmistoliiton mielestä maakuntajoukot uhkasivat muodostua uusiksi suojeluskunniksi, joita voitaisiin käyttää sisäisten levottomuuksien kukistamiseen. Myös pelko siitä, että joukkoihin hakeutuisi "pyssyuskovaisia ja ramboja", esitettiin keskustelun aikana. Vastauksessaan hallituksen edustaja, puolustusministeri Seppo Kääriäinen muistutti, että virka-aputehtävien yhteydessä henkilökohtaista asetta järeämpiä voimakeinoja saa käyttää vain puolustusvoimien palkattu henkilökunta, ja sekin vain poliisin ohjauksessa.[14] Vihreät puolestaan painottivat sitä, että uusi joukkomuoto saattaa viedä rahoitusta siviilipuolen kriisinhallinnalta.[15][16]

Muut eduskuntapuolueet olivat esitykseen tyytyväisiä. Eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen puolustusvaliokunnan esittämässä muodossa 14. helmikuuta 2007 äänin 160 puolesta, 15 vastaan ja 24 poissa.[17] Tasavallan presidentti vahvisti lain 11. toukokuuta 2007.

Maakuntajoukkojen organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntajoukkotoiminta on aloitettu vuonna 2004 koeluontoisesti muutamissa sotilaslääneissä. Syksyllä 2006 alettiin kaikissa muissakin sotilaslääneissä koota ensimmäisiä maakuntajoukkoja. Maakuntajoukkoja on perustettu 29 kappaletta. Kokonaisuudessaan yksiköissä on n. 5 000 reserviläistä. Puolustusministeriön ilmoituksen mukaan tyypillinen vapaaehtoinen on 38-vuotias perheellinen mies, jolla on akateeminen tai keskiasteen koulutus.[18]

Maakuntajoukkoja on tarkoitus käyttää ainakin muiden sodan ajan joukkojen perustamisen suojaamiseen, paikallispuolustukseen, tärkeiden kohteiden suojaamiseen sekä virka-aputehtäviin. Joukkojen varsinaisesta organisaatiosta on melko vähän julkista tietoa. Paras lähde tässä mielessä on Pohjois-Karjalan maakuntakomppaniasta julkistettu tiedonanto[18] sekä merivoimien maakuntajoukon tehtäväkuvaus Rannikon puolustajassa 3/2006.[19] Perusperiaatteena maakuntajoukkojen organisaatiossa on, että ne perustuvat tavanomaisiin puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kokoonpanoihin. Niitä varten ei siis ole mitään erityistä organisaatiotyyppiä.[19] Tavanomainen maakuntakomppania perustunee jalkaväkikomppanian rakenteeseen Pohjois-Karjalan maakuntakomppanian tapaan. Eri lähteiden mukaan yksikön nimikkeenä on ilmeisesti torjunta-, jalkaväki-, maakunta- tai vartiokomppania. Pohjois-Karjalan maakuntakomppaniaan kuuluu

Kevyt kertasinko 66 KES 88, on käytössä useimmilla sodan joukoilla.

Yksikössä on tarkoitus olla kaksi upseeria joukkuetta ja kaksi aliupseeria ryhmää kohti. Kokonaisvahvuus olisi 13 upseeria, 42 aliupseeria ja 120 miestä: yhteensä 175 henkeä. Yksikön suorituskykyvaatimukset olisivat yhdistelmä jalkaväkikomppanian, vartiokomppanian ja sotilaspoliisikomppanian vaatimuksista. Näistä ainakaan vartio- ja sotilaspoliisikomppanian suorituskykyvaatimukset eivät ole julkista tietoa. Yksikön käytössä olevasta kalustosta ei ole myöskään erityisiä tietoja. Voidaan olettaa, että komppanioissa käytettävät kranaatinheittimet ovat kevyitä 81 mm:n kranaatinheittimiä, sillä Suomessa raskaita heittimiä käytetään komppanioittain pataljoonan tulitukiaseina.[20] Mahdollinen panssarintorjunta-aseistus käsittänee erityyppisiä sinkoja ja miinoja kullekin yksikölle suunnitellun tehtävän mukaan.[21]

Raskaat singot (kuva varusmieskoulutuksesta Sodankylässä) ovat järeimpiä Helsingin maakuntakomppanialle jaettavia jalkaväkiaseita.

Helsingin maakuntakomppanian organisaatio, joka perustuu torjuntakomppania (A)-kokoonpanoon, muistuttaa Pohjois-Karjalassa käytettävää. Yksikköön kuuluu kolmen jalkaväkijoukkueen lisäksi kuitenkin myös panssarintorjuntajoukkue, jonka aseistuksena ovat raskaat singot ja raskaat kertasingot. Komppanian kokonaisvahvuus on yli 230 henkeä.[22][23][24][25]

Koulutus ja valmius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntajoukkojen vapaaehtoiselta henkilöstöltä edellytetään hyvää fyysistä kuntoa ja kenttäkelpoisuutta sekä nuhteetonta elämäntapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa samaa toimintakykyä kuin mitä ammattisotilailta vaaditaan. Toimintakykyyn kuuluvat fyysinen suorituskyky ja kenttäkelpoisuus. Fyysien suorituskyvyn mittarina on lihaskuntotesti ja 12 minuutin juoksutesti. Kenttäkelpoisuuden mittarina ovat ampumataito, suunnistustaito ja marssitaito. Kuntotasoa osoitetaan vuosittaisilla kenttäkelpoisuuskokeilla.[18]

Uudenmaan pilottimaakuntajoukoista julkaistujen tietojen[26] perusteella sen henkilöstölle tarjotaan keskimäärin yhden viikonloppuharjoituksen verran koulutusta kuukaudessa. Sitä, kuinka moneen harjoitukseen joukkoon sitoutuneen tulee osallistua, ei ole ilmoitettu. Lisäksi maakuntakomppanian henkilöstön tulee asua maakuntakomppanian toiminta-alueella, millä pyritään varmistamaan, että henkilöstöllä on paikallistuntemusta.[27][23]

Maakuntajoukon koulutus jakaantuu sotilaalliseen ja virka-apukoulutukseen. Alkuvaiheessa vaikuttaisi siltä, että päällystön kohdalla johtamis- ja kouluttajakoulutusta on varsin paljon.[18] Rannikon puolustaja -artikkelin mukaan maakuntajoukon pitäisi perustamisvaiheen jälkeen kyetä hoitamaan oma rauhan ajan koulutuksensa[19] Sotilaallisen koulutuksen osuuden tulisi olla noin neljä viidennestä, kun taas virka-aputehtäviin valmistauduttaisiin n. 20 % ajasta. Päällystötehtäviin sijoitetut reserviläiset on koulutettu Reserviupseerikoulun järjestämissä kertausharjoituksissa, joilla on yhtenäistetty johtajien koulutus-, suunnittelu- ja johtamisvalmiudet[18].

Maakuntajoukoille suunnitellut tehtävät vaihtelevat huomattavasti. Se, mikä niille on yhteistä, on keskimääräistä suurempi vaativuus.[19] Maakuntajoukkojen valmiustasosta ei ole julkista tietoa. Hallituksen esityksen 172/2006 mukaan maakuntajoukkojen ei ole tarkoitus olla ympärivuorokautisessa nopeassa lähtövalmiudessa, mutta toisaalta niillä pitäisi pystyä korvaamaan varusmiehistä koottuja virka-apuosastoja.[28]

Maakuntajoukot ovat saaneet tehtävistään kritiikkiä eräiltä ammattisotilailta. Toisin kuin rauhanliikkeen ja vasemmiston suunnalta tullut kritiikki, tämä arvostelu kohdistuu joukkojen tehtävien liian pieneen kokoon ja rauhanomaisuuteen. Seppo Ruohosen, eläkkeellä olevan upseerin, mielestä maakuntajoukot ovat osa alueellisen puolustuksen doktriinin alasajoa. Hänen näkemyksensä mukaan tavoitteena on korvata aiemmat, huomattavasti vahvemmat paikallispuolustusyksiköt vain yhdellä virka-apuun keskittyvällä komppanialla maakuntaa kohti. Tässä olisi otettu mallia Bosniasta ja Afganistanista, missä suomalaiset ovat tehneet siviilien ja sotilaiden yhteistyötä vastaavankokoisilla yksiköillä. Puolustusvoimat ei ole vastannut kritiikkiin.[29]

Toteutunut käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimia koskevan lakiuudistuksen tultua vuoden 2008 alussa voimaan Puolustusvoimat on alkanut hyödyntää maakuntajoukkojen yksiköitä virka-aputehtävissä. Ensimmäisenä virka-aputehtävän sai Hiidenveden komppania, joka jakeli vettä 3.7. tammikuuta vesikriisistä kärsineille nokialaisille. Tehtävään osallistui 42 reserviläistä komppanian varapäällikön, yliluutnantti Jouni Laineen johdolla. Komppanialle valitun palvelusajanjakson sisältämän viikonlopun aikana puolustusvoimat oli kotiuttanut edellisen saapumiserän miehistöstä valtaosan, mutta uusi saapumiserä ei ole vielä astunut palvelukseen.[30][31] Myöhemmin Nokialla palvelivat myös ainakin Pirkanmaan,[32] Varsinais-Suomen,[33] Keski-Suomen[34] ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakomppaniat, kukin viikon ajan. Yhteensä Nokialla palveli virka-aputehtävissä useita satoja reserviläisiä.[35]

Helsingissä pidettiin 4.–5. joulukuuta 2008 Etyj:n ulkoministerikokous, johon osallistui yli 1 200 ulkomaalaista vierasta. Näitten suojelemiseksi pantiin toimeen laaja turvallisuusoperaatio, johon Puolustusvoimat osallistui 500 sotilaan suuruisella virka-apuosastolla. Osastosta 120 taistelijaa oli Helsingin maakuntakomppaniasta. Virka-apuosaston päätehtävänä oli kohteiden vartiointi.[36] Maakuntajoukkoja on käytetty myös Jukolan viestin järjestelyiden yhteydessä poliisin virka-apuna.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki puolustusvoimista (551/2007). 28 §. Viitattu 6.8.2007
  2. a b Vapaaehtoisvoimin merkittäväksi turvallisuuskouluttajaksi Helsinki: Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Viitattu 12.12.2008.
  3. Suurlähettiläs Jaakko Blomberg: Kylmän sodan päättyminen, Suomi ja Viro (Puhe Suomen instituutin 10-vuotisseminaarissa) 16. lokakuuta 2001. Tallinna: Suomen Suurlähetystö, Tallinna. Viitattu 12.12.2008.
  4. Puolustusministeriön vapaaehtoisen maanpuolustustyön selvitystyöryhmän raportti. 1. kesäkuuta 2004. PLM KD nro 1087/0100/2002, s. 11. Viitattu 6.8.2007
  5. Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 11 ja 21–22. Viitattu 6.8.2007.
  6. Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 23. Viitattu 6.8.2007.
  7. Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 20–21. Viitattu 6.8.2007.
  8. Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 19, 33, 65. Viitattu 6.8.2007.
  9. Lausuntotiivistelmä – Ehdotus vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaksi lainsäädännöksi HARE PLM001:00/2005 1.6.2006. S. 25. Viitattu 6.8.2007.
  10. Kalle Kallio: Suojeluskuntatalo jokaiseen lähiöön. (pääkirjoitus) Pax, 2005, nro 3. Helsinki: Suomen Rauhanliitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.1.2009.
  11. PuVM 3/2006 Yksityiskohtaiset perustelut, 39§. Viitattu 6.8.2007
  12. PTK 155/2006 vp Kauko Juhantalon puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007.
  13. PuVM 3/2006 Viitattu 26.3.2007
  14. PTK 155/2006 Jaakko Laakson (vas.) ja Erkki Pulliaisen (vihr.) puheenvuoro. Vastauksena näihin Seppo Kääriäisen (kesk.) puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007
  15. PTK 155/2006 Esim. Tarja Cronbergin puheenvuoro. Viitattu 26.3.2007
  16. Kääriäisen puheessa viitataan Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain (781/1980) neljänteen pykälään ja "sotilaallisten voimakeinojen käyttöön" virka-avussa, mikä on varattu kantahenkilökunnalle. Sotilaallisten voimakeinojen käsite on tässä yhteydessä määritelty mainitun lain (viitattu 15.10.2007) 4. pykälässä, jossa sotilaallisiksi voimakeinoiksi määritellään henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampi voimankäyttö. Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) neljäs pykälä määrittelee puolestaan sotilaallisiksi voimakeinoiksi myös henkilökohtaisen aseen käytön. Tässä artikkelissa Kääriäisen puheenvuoroa referoitaessa on käytetty lain 781/1980 mukaista määritelmää, jota Kääriäinen myös tarkoitti.
  17. PTK 159/2006 kohta 1) Viitattu 26.3.2007
  18. a b c d e f Kirjallinen kysymys 1095/2009: Puolustusministerin vastaus. Eduskunta. 5.1.2010. Viitattu 21.1.2010
  19. a b c d Munkki, A. Maakuntajoukot merivoimissa. Rannikon puolustaja 3/2006. Viitattu 6.8.2007
  20. Kranaatinheitin. Puolustusvoimat. Kalustoesittely. Viitattu 2.10.2007
  21. Joukkueen opas. Puolustusvoimat 1996. Sivulta 37 löytyy esimerkki jääkärikomppanian aseistuksesta.]
  22. Helsingin maakuntakomppanian organisaatio. Puolustusvoimat. 2.10.2007. Viitattu 4.10.2007
  23. a b Helsingin maakuntakomppania. Helsingin sotilasläänin esikunta 2.10.2007. Viitattu 4.10.2007
  24. Torjuntakomppania (A):n kalustokuvaus löytyy teoksesta Huomio! 2007 - Reserviläisen käsikirja. Suomen Sotilas 2007. S. 19-27. ISBN 978-952-9872-47-3. ISSN 1237-8704.
  25. Joukkueen opas. Puolustusvoimat 1996. Sivulta 37 löytyy komppania, johon kuuluu panssarintorjuntajoukkue. Varustuksena on raskaita sinkoja ja raskaita kertasinkoja.]
  26. Tapahtumakalenteri 2007 Itä-Uudenmaan maakuntakomppania. Viitattu 6.8.2007
  27. Maakuntajoukot. Uudenmaan sotilasläänin esikunta. 19.2.2007 Viitattu 4.10.2007
  28. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 172/2006). Yksityiskohtaiset perustelut. Laki puolustusvoimista, 4 §. Viitattu 6.8.2007
  29. Ruohonen, S. Pohjoismainen yhteistyö ja ulkomaantehtävät eivät tuo ratkaisua Suomen puolustuksen ongelmiin. Sotilasaikakauslehti 6–7/2007.
  30. Innolla tositoimiin: Maakuntajoukko aloitti urakkansa Nokialla. Puolustusvoimat 3.1.2007. Viitattu 4.1.2007
  31. Väki vaihtuu kasarmeilla. Puolustusvoimat 3.1.2007. Viitattu 4.1.2007
  32. Nokia tehoklooraa putkistonsa. YLE Uutiset 14.1.2008. Viitattu 7.5.2008
  33. Kaksi pelon kuukautta. Turun Sanomat. 27.1.2008. Viitattu 7.5.2008
  34. Keski-Suomen maakuntajoukko lähtee vedenjakeluun Nokialle. Keskisuomalainen 27.1.2008. Viitattu 7.5.2008
  35. Viimeiset virka-aputaistelijat lähtevät Nokialta sankareina Ruotuväki 13.2.2008. Viitattu 7.5.2008
  36. Vapaaehtoisia ylläpitämässä Etyj-kokouksen turvallisuutta. Ruotuväki 3.12.2008. Viitattu 6.12.2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtioneuvoston puolustusselonteko (Suomen turvallisuus ja puolustuspolitiikka 2004, valtioneuvoston selonteko VNS/2004), sivut 120–121, PDF-sivunumerointi 122–123), Helsingissä 24. syyskuuta 2004
  • Puolustusministeriön vapaaehtoisen maanpuolustustyön selvitysryhmän raportti PLM KD 1087/0100/2002,: Helsingissä 1. kesäkuuta 2004