Dwight D. Eisenhower

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dwight David Eisenhower
Dwight D. Eisenhower
Yhdysvaltain 34. presidentti
20. tammikuuta 195320. tammikuuta 1961
Varapresidentti Richard Nixon
Edeltäjä Harry S. Truman
Seuraaja John F. Kennedy
NATO:n 1. komentaja
2. huhtikuuta 195130. toukokuuta 1952
Seuraaja Matthew Ridgway
Yhdysvaltain Saksan miehitysvyöhykkeen 1. sotilaskuvernööri
8. toukokuuta 194510. marraskuuta 1945
Seuraaja George Patton (virkaatekevä)
Columbian yliopisto rehtori
19481953
Edeltäjä Frank D. Fackenthal
Seuraaja Grayson L. Kirk
Tiedot
Syntynyt 14. lokakuuta 1890
Yhdysvaltain lippu Denison, Texas, Yhdysvallat
Kuollut 28. maaliskuuta 1969 (78 vuotta)
Yhdysvaltain lippu Washington D.C., Yhdysvallat (kongestiivinen sydämen vajaatoiminta)
Puolue Republikaanit
Puoliso Mamie Eisenhower
Ammatti sotilas
Uskonto presbyteeri
Allekirjoitus Dwight D. Eisenhower signature.png
Dwight David Eisenhower
Maa tai osapuoli Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1915–1953, 1961-1969
Yhdysvaltain maavoimat
Ylin sotilasarvo kenraali
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Toinen maailmansota
Korkeimmat kunniamerkit Distinguished Service Medal neljä tammenlehvä klustereita, - with four oak leaf clusters,
Legion of Merit
Order of the Southern Cross
Order of the Bath
Ansioritarikunta
Kunnialegioona (osittainen luettelo - partial list)

Dwight David ”Ike” Eisenhower (14. lokakuuta 1890 Denison, Texas, Yhdysvallat28. maaliskuuta 1969 Washington D.C., Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain 34. presidentti vuosina 1953–1961, liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylin komentaja toisessa maailmansodassa ja Naton joukkojen komentaja 1951–1952. Presidenttinä hän aloitti kilpajuoksun avaruuteen, laajensi sosiaaliturvaa, perusti Interstate Highway System -nimisen valtakunnallisen maantieverkoston ja korosti ydinaseiden turvallisuuspoliittista merkitystä.

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eisenhower syntyi Denisonin kaupungissa Texasissa, mutta perhe muutti jo vuonna 1892 Abileneen, Kansasiin. Eisenhower valmistui paikallisesta high schoolista 1909.

Eisenhower meni naimisiin Mamie Geneva Doudin kanssa Denverissä, Coloradossa 1. heinäkuuta 1916. He saivat kaksi poikaa, joista toinen kuoli kolmevuotiaana tulirokkoon. Eisenhower oli protestantti, vaikka hänen äitinsä Ida E. Eisenhower olikin liittynyt 1890-luvulla raamatuntutkijoiden liikkeeseen.

Eisenhowerilla oli pyrkimyksiä pelaamaan ammattitason baseballia.[1] Hänen kertomaansa tarinaa lainataan usein:

»Kun olin pienenä poikana Kansasissa, ystäväni ja minä menimme kalastamaan ja kun me istuimme siinä lämpimänä kesän iltapäivänä joen rannalla, me puhuimme siitä mitä me halusimme tehdä isona. Minä kerroin hänelle, että halusin tulla mestaruussarjan baseballin pelaajaksi kuten Honus Wagner. Ystäväni sanoi, että hän haluaisi tulla Yhdysvaltain presidentiksi. Kumpikaan meistä ei uskonut toiveisiimme.»

Eisenhowerin ollessa West Pointissa armeijassa hän pyrki armeijan baseballjoukkueeseen, mutta ei päässyt. Hänen kerrotaankenen mukaan? sanoneen: ”Se, etten päässyt joukkueeseen West Pointissa oli elämäni suurimpia pettymyksiä, ellei jopa suurin.” Eisenhower pääsi kuitenkin West Pointissa pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eisenhower viiden tähden kenraalina (General of the Army)

Eisenhower aloitti opinnot Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa vuonna 1911 ja valmistui vuonna 1915. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan ajan panssarivaunujoukkojen kouluttajana. Sodan jälkeen hänet ylennettiin majuriksi. Hänestä tuli kenraali Fox Connerin sijainen Panaman kanava-alueeen johdossa. Vuosina 1929–1933 hän toimi apulaissotaministeri George Moselyn ja sen jälkeen kenraali Douglas MacArthurin alaisena.

Toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Japanilaisten hyökättyä Pearl Harboriin Eisenhower palveli pääesikunnassa Washingtonissa vuoteen 1942, jolloin hänet nimitettiin liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäälliköksi Lontooseen. Vuoden 1944 alussa hänet nimitettiin SHAEF:in komentajaksi, jolloin hänen vastuulleen tuli muun muassa Normandian maihinnousun suunnittelu ja toteutus.

30. joulukuuta 1944 hänelle myönnettiin sotilasarvo General of the Army, ja hänestä tuli myöhemmin Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkö sekä Naton ensimmäinen ylin komentaja vuonna 1951.[2]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eisenhower toimi maavoimien komentajana vuosina 1945–1948. Saksan antauduttua hänet nimitettiin Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeen sotilaskuvernööriksi. Tuhoamisleirien tultua julkisuuteen hän käski kuvata todistusaineiston holokaustista sotarikosoikeudenkäyntejä varten.

Presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eisenhower valittiin presidentiksi kesken Korean sodan republikaanien ehdokkaana. Vastassa ei ollut istuva demokraattipresidentti Harry S. Truman, koska Franklin D. Rooseveltin neljän kauden presidenttiyden jälkeen presidenttikausien lukumäärä oli rajoitettu kahteen. Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1932, jolloin Roosevelt oli pudottanut Valkoisesta talosta epäsuositun Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa tuloverojen kasvua ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (pula-aika, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia.

Vuoden 1952 vaaleihin Eisenhowerin varapresidentiksi valittiin Richard M. Nixon, joka oli ammattipoliitikko ja miltei McCarthyn veroinen antikommunisti. Eisenhower valittiin toiselle kaudelle vuoden 1956 vaaleissa.

Eisenhowerin hallinto ei vaalilupauksista huolimatta laskenutkaan veroja vaan jatkoi laajoja yhteiskunnan suurhankkeita, joista kuuluisimmat Eisenhowerin ajalta olivat Interstate Highway System -nimisen freeway-moottoriteiden verkoston rakentaminen, joka loi yhdysvaltalaiset lähiöt suurkaupunkeihin seuraavina vuosina, ja ydinohjusten rakentaminen.

Suhteessa Neuvostoliittoon vallitsi kaksijakoisuus: liennytystä pyrittiin rakentamaan, mutta Neuvostoliittoon suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Tämä johti muun muassa moniin Neuvostoliiton ylittäneisiin vakoilulentoihin, joista Gary Powersin U-2-vakoilukoneella tekemä lento vappuna 1960 johti etenkin Nixonin epäedulliseen asemaan seuraavissa vaaleissa. Eisenhower ehdotti Neuvostoliitolle 21. heinäkuuta 1955 vapaata vakoilulentojen tekemistä puolin ja toisin ja sotilaallisten asiakirjojen vaihtoa. Jäähyväispuheessaan Eisenhower ilmaisi turhautumisensa sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton asevoimien ja aseteollisuuden nk. sotateollista kompleksia kohtaan.

Eisenhower lähetti 1958 Vietnamiin ensimmäiset yhdysvaltalaiset sotilaat neuvonantajan nimikkeellä. Hänen hallintonsa oli jatkanut Trumanin politiikkaa, jossa Ranskan sotatoimia tuettiin Vietnamissa toimittamalla Ranskan tarvitsemia aseita. Eisenhower loi myös uuden ulkopoliittisen opin, dominoteorian (katso myös Eisenhowerin oppi). Teorian tarkoituksena oli estää Kaakkois-Aasian maiden kaatumista kommunismiin. Teorian mukaan tämä piti tehdä viimeistään Vietnamissa.

Eisenhower pakotti Israelin, Britannian ja Ranskan perääntymään, kun ne olivat miehittäneet Suezin kanavan Suezin kriisin aikana. Eisenhowerin hallitus evakuoi yhdysvaltalaisia Libanonista 1958.

Eisenhowerin hallinto on vaikuttanut paljon Yhdysvaltain politiikkaan republikaanien myöhemmissä hallituksissa. Monet hänen ministereistään toimivat myöhemmin Nixonin hallituksessa ja monet Nixonin ministereistä myöhemmin Ronald Reaganin hallituksessa. Bushien hallituksissa on taas ollut sekä Nixonin että Reaganin entisiä ministereitä. Näidenkin hallitusten politiikassa on ollut havaittavissa samankaltaista retoriikkaa ja toimintatapoja.

Kansalaisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eisenhower kannatti korkeimman oikeuden Brown vastaan koulutuslautakunta -päätöstä, jonka mukaan rotuerottelu kouluissa on perustuslain vastaista. Vuonna 1957 Arkansasin osavaltio kieltäytyi noudattamasta oikeuden päätöstä, jolloin Eisenhower otti Arkansasin kansalliskaartin liittovaltion hallintaan ja lähetti armeijan joukkoja saattamaan yhdeksän afroamerikkalaista lasta valkoisten kouluun. Hän riitaantui julkisesti kuvernööri Orval Faubusin kanssa.

Kauden loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1960 vaaleissa Eisenhower kannatti Nixonia seuraajakseen, mutta ei osallistunut tämän kampanjaan ennen vaaleja edeltäviä päiviä.

Eläkkeellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eisenhower vietti viimeiset vuotensa maatilallaan Gettysburgissa, joka on Eisenhower National Historic Site -nimisenä ollut avoinna vierailijoille vuodesta 1980.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. President Dwight D. Eisenhower Baseball Related Quations 23.5.2008. Baseball. (englanniksi)
  2. Dwight D. Eisenhower Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.5.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Dwight D. Eisenhower -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dwight D. Eisenhower.