Dwight D. Eisenhower
| Dwight David Eisenhower | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 34. presidentti | |
|
|
|
| Varapresidentti | Richard Nixon |
| Edeltäjä | Harry S. Truman |
| Seuraaja | John F. Kennedy |
| NATO:n 1. komentaja | |
|
|
|
| Seuraaja | Matthew Ridgway |
| Yhdysvaltain Saksan miehitysvyöhykkeen 1. sotilaskuvernööri | |
|
|
|
| Seuraaja | George Patton (virkaatekevä) |
| Columbian yliopisto rehtori | |
|
|
|
| Edeltäjä | Frank D. Fackenthal |
| Seuraaja | Grayson L. Kirk |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 14. lokakuuta 1890 Denison, Texas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 28. maaliskuuta 1969 (78 vuotta) Washington D.C., Yhdysvallat (kongestiivinen sydämen vajaatoiminta) |
| Puolue | Republikaanit |
| Ammatti | sotilas |
| Uskonto | presbyteeri |
| Puoliso | Mamie Eisenhower |
| Allekirjoitus |  |
| Dwight David Eisenhower | |
|---|---|
| Maa tai osapuoli | Yhdysvallat |
| Palvelusvuodet | 1915–1953, 1961-1969 Yhdysvaltain maavoimat |
| Ylin sotilasarvo | kenraali |
| Osallistuminen sotiin ja taisteluihin |
Toinen maailmansota |
| Korkeimmat kunniamerkit | Distinguished Service Medal neljä tammenlehvä klustereita, - with four oak leaf clusters, Legion of Merit Order of the Southern Cross Order of the Bath Ansioritarikunta Kunnialegioona (osittainen luettelo - partial list) |
Dwight David ”Ike” Eisenhower (14. lokakuuta 1890 Denison, Texas, Yhdysvallat – 28. maaliskuuta 1969 Washington D.C., Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain 34. presidentti vuosina 1953–1961, liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylin komentaja toisessa maailmansodassa ja Naton joukkojen komentaja 1951–1952. Presidenttinä hän aloitti kilpajuoksun avaruuteen, laajensi sosiaaliturvaa, perusti Interstate Highway System -nimisen valtakunnallisen maantieverkoston ja korosti ydinaseiden turvallisuuspoliittista merkitystä.
Sisällysluettelo |
Varhaiset vaiheet [muokkaa]
Eisenhower syntyi Denisonissa, Texasissa. Hän oli Yhdysvaltain ensimmäinen siellä syntynyt presidentti. Hänen perheensä muutti 1892 Abileneen, Kansasiin. Eisenhower valmistautui Abilenin lukiosta 1909.
Eisenhower meni naimisiin Mamie Geneva Doudin kanssa Denverissä, Coloradossa 1. heinäkuuta 1916. He saivat kaksi poikaa, joista toinen kuoli kolmevuotiaana tulirokkoon. Eisenhower oli luterilainen, vaikkakin hänen äitinsä Ida E. Eisenhower kuuluikin myöhemmin Jehovan todistajiksi kutsuttuun ryhmään. Tämän takia Dwight Eisenhower liitettiinkin Jehovan todistajiin ja hänen pääsynsä maavoimiin oli vaakalaudalla.lähde?
Eisenhowerilla oli pyrkimyksiä pelaamaan ammattitason baseballia.[1] Hänen kertomaansa tarinaa lainataan usein:
»Kun olin pienenä poikana Kansasissa, ystäväni ja minä menimme kalastamaan ja kun me istuimme siinä lämpimänä kesän iltapäivänä joen rannalla, me puhuimme siitä mitä me halusimme tehdä isona. Minä kerroin hänelle, että halusin tulla mestaruussarjan baseballin pelaajaksi kuten Honus Wagner. Ystäväni sanoi, että hän haluaisi tulla Yhdysvaltain presidentiksi. Kumpikaan meistä ei uskonut toiveisiimme.»
Eisenhowerin ollessa West Pointissa armeijassa hän pyrki armeijan baseballjoukkueeseen, mutta ei päässyt. Hänen kerrotaankenen mukaan? sanoneen: ”Se, etten päässyt joukkueeseen West Pointissa oli elämäni suurimpia pettymyksiä, ellei jopa suurin.” Eisenhower pääsi kuitenkin West Pointissa pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa.
Sotilasura [muokkaa]
Eisenhower aloitti opinnot Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa vuonna 1911 ja valmistui vuonna 1915. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan ajan panssarivaunujoukkojen kouluttajana. Sodan jälkeen hänet ylennettiin majuriksi. Hänestä tuli kenraali Fox Connerin sijainen Panaman kanava-alueeen johdossa. Vuosina 1929–1933 hän toimi apulaissotaministeri George Moselyn ja sen jälkeen kenraali Douglas MacArthurin alaisena.
Toisessa maailmansodassa [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Toinen maailmansota
Japanilaisten hyökättyä Pearl Harboriin Eisenhower palveli pääesikunnassa Washingtonissa vuoteen 1942, jolloin hänet nimitettiin liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäälliköksi Lontooseen. Vuoden 1944 alussa hänet nimitettiin SHAEF:in komentajaksi, jolloin hänen vastuulleen tuli muun muassa Normandian maihinnousun suunnittelu ja toteutus.
30. joulukuuta 1944 hänelle myönnettiin sotilasarvo General of the Army, ja hänestä tuli myöhemmin Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkö sekä Naton ensimmäinen ylin komentaja vuonna 1951.[2]
Sodan jälkeen [muokkaa]
Eisenhower toimi maavoimien komentajana vuosina 1945–1948. Saksan antauduttua hänet nimitettiin Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeen sotilaskuvernööriksi. Tuhoamisleirien tultua julkisuuteen hän käski kuvata todistusaineiston holokaustista sotarikosoikeudenkäyntejä varten.
Presidentti [muokkaa]
Eisenhower valittiin presidentiksi kesken Korean sodan republikaanien ehdokkaana. Vastassa ei ollut istuva demokraattipresidentti Harry S. Truman, koska Franklin D. Rooseveltin neljän kauden presidenttiyden jälkeen presidenttikausien lukumäärä oli rajoitettu kahteen. Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1932, jolloin Roosevelt oli pudottanut Valkoisesta talosta epäsuositun Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa tuloverojen kasvua ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (pula-aika, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia.
Vuoden 1952 vaaleihin Eisenhowerin varapresidentiksi valittiin Richard M. Nixon, joka oli ammattipoliitikko ja miltei McCarthyn veroinen antikommunisti. Eisenhower valittiin toiselle kaudelle vuoden 1956 vaaleissa.
Eisenhowerin hallinto ei vaalilupauksista huolimatta laskenutkaan veroja vaan jatkoi laajoja yhteiskunnan suurhankkeita, joista kuuluisimmat Eisenhowerin ajalta olivat Interstate Highway System -nimisen freeway-moottoriteiden verkoston rakentaminen, joka loi yhdysvaltalaiset lähiöt suurkaupunkeihin seuraavina vuosina, ja ydinohjusten rakentaminen.
Suhteessa Neuvostoliittoon vallitsi kaksijakoisuus: liennytystä pyrittiin rakentamaan, mutta Neuvostoliittoon suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Tämä johti muun muassa moniin Neuvostoliiton ylittäneisiin vakoilulentoihin, joista Gary Powersin U-2-vakoilukoneella tekemä lento vappuna 1960 johti etenkin Nixonin epäedulliseen asemaan seuraavissa vaaleissa. Eisenhower ehdotti Neuvostoliitolle 21. heinäkuuta 1955 vapaata vakoilulentojen tekemistä puolin ja toisin ja sotilaallisten asiakirjojen vaihtoa. Jäähyväispuheessaan Eisenhower ilmaisi turhautumisensa sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton asevoimien ja aseteollisuuden nk. sotateollista kompleksia kohtaan.
Eisenhower lähetti 1958 Vietnamiin ensimmäiset yhdysvaltalaiset sotilaat neuvonantajan nimikkeellä. Hänen hallintonsa oli jatkanut Trumanin politiikkaa, jossa Ranskan sotatoimia tuettiin Vietnamissa toimittamalla Ranskan tarvitsemia aseita. Eisenhower loi myös uuden ulkopoliittisen opin, dominoteorian (katso myös Eisenhower-oppi). Teorian tarkoituksena oli estää Kaakkois-Aasian maiden kaatumista kommunismiin. Teorian mukaan tämä piti tehdä viimeistään Vietnamissa. Kommunismin pysäyttäminen kuitenkin myöhemmin epäonnistui John F. Kennedyn kaudella.
Eisenhower pakotti Israelin, Britannian ja Ranskan perääntymään, kun ne olivat miehittäneet Suezin kanavan Suezin kriisin aikana. Eisenhowerin hallitus evakuoi yhdysvaltalaisia Libanonista 1958.
Eisenhowerin hallinto on vaikuttanut paljon Yhdysvaltain politiikkaan republikaanien myöhemmissä hallituksissa. Monet hänen ministereistään toimivat myöhemmin Nixonin hallituksessa ja monet Nixonin ministereistä myöhemmin Ronald Reaganin hallituksessa. Bushien hallituksissa on taas ollut sekä Nixonin että Reaganin entisiä ministereitä. Näidenkin hallitusten politiikassa on ollut havaittavissa samankaltaista retoriikkaa ja toimintatapoja.
Kansalaisoikeudet [muokkaa]
Eisenhower kannatti korkeimman oikeuden Brown vastaan koulutuslautakunta -päätöstä, jonka mukaan rotuerottelu kouluissa on perustuslain vastaista. Vuonna 1957 Arkansasin osavaltio kieltäytyi noudattamasta oikeuden päätöstä, jolloin Eisenhower otti Arkansasin kansalliskaartin liittovaltion hallintaan ja lähetti armeijan joukkoja saattamaan yhdeksän afroamerikkalaista lasta valkoisten kouluun. Hän riitaantui julkisesti kuvernööri Orval Faubusin kanssa.
Kauden loppu [muokkaa]
Vuoden 1960 vaaleissa Eisenhower kannatti Nixonia seuraajakseen, mutta ei osallistunut tämän kampanjaan ennen vaaleja edeltäviä päiviä.
Eläkkeellä [muokkaa]
Eisenhower vietti viimeiset vuotensa maatilallaan Gettysburgissa, joka on Eisenhower National Historic Site -nimisenä ollut avoinna vierailijoille vuodesta 1980.
Lähteet [muokkaa]
- Britannican sivut Eisenhowerista (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ President Dwight D. Eisenhower Baseball Related Quations 23.5.2008. Baseball. (englanniksi)
- ↑ Dwight D. Eisenhower Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.5.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Valkoisen talon sivu Dwight D. Eisenhowerista (englanniksi)
George Washington | John Adams | Thomas Jefferson | James Madison | James Monroe | John Quincy Adams | Andrew Jackson | Martin Van Buren | William Henry Harrison | John Tyler | James Knox Polk | Zachary Taylor | Millard Fillmore | Franklin Pierce | James Buchanan | Abraham Lincoln | Andrew Johnson | Ulysses S. Grant | Rutherford B. Hayes | James Garfield | Chester A. Arthur | Grover Cleveland | Benjamin Harrison | Grover Cleveland | William McKinley | Theodore Roosevelt | William Howard Taft | Woodrow Wilson | Warren G. Harding | Calvin Coolidge | Herbert Hoover | Franklin D. Roosevelt | Harry S. Truman | Dwight D. Eisenhower | John F. Kennedy | Lyndon B. Johnson | Richard Nixon | Gerald Ford | Jimmy Carter | Ronald Reagan | George H. W. Bush | Bill Clinton | George W. Bush | Barack Obama
