Lucius D. Clay

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lucius D. Clay

Lucius Dublignon Clay (23. maaliskuuta 1897 Marietta, Georgia, Yhdysvallat16. huhtikuuta 1978 Chattham, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kenraali. Clay työskenteli kenraali Eisenhowerin apulaisena 1945, Yhdysvaltain sotilaskuvernöörinä Saksassa 1946 ja Yhdysvaltain Euroopan-sotavoimien komentajana Saksassa 1947–1949. Häntä on kutsuttu Berliinin ilmasillan ”isäksi”.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lucius Clay valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta West Pointista vuonna 1918. Hän toimi erilaisissa siviili- ja sotilashallinnon virkatehtävissä 1920- ja 1930-lukujen aikana. Clay toimi opettajana West Pointin sotilasakatemiassa erikoistuen sotilas- ja siviililentokenttien rakentamiseen. Clay yleni armeijan nuorimmaksi prikaatin kenraaliksi vuonna 1942. Hänelle myönnettiin Legion of Merit -kunniamerkki 1942 ja Distinguished Service Medal -kunniamerkki 1944. Bronze Star -kunniamerkin Clay sai ansioistaan Cherbourgin sataman toiminnan vakiinnuttamiseksi saksalaisten lähdön jälkeen.

Clay palveli kenraali Eisenhowerin apulaisena 1945. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Liittoutuneitten sotilashallinnon Saksan sotilaskuvenööriksi. Hän vaikuttui Yhdysvaltain puolustusministerin James F. Byrnesin pitämästä puheesta Stuttgartissa syyskuussa 1946. Puhe Saksan uudelleenrakentamisesta merkitsi Yhdysvaltain miehityspolitiikassa muodollista siirtymistä niin sanotusta Morgenthaun suunnitelmasta kohti Saksan talouselämän uudelleenrakentamista.

Vuosina 1947–1949 Clay oli sotilaskomendanttina Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeellä Saksassa, ja tämä johti Lewis H. Brownin kirjoittamaan teoksen ”Raportti Saksasta”, joka tarjosi kuvan sodanjälkeisen Saksan jälleenrakentamisesta ja tarjosi perustan Marshallin suunnitelmalle.

Clay ylennettiin kenraaliluutnantiksi 17. huhtikuuta 1945 ja kenraaliksi 17. maaliskuuta 1947.

Berliinin saarto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

25. kesäkuuta 1948, päivä sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli käynnistänyt Berliinin saarron, Clay antoi käskyn Berliinin ilmasillan perustamiseksi. Tämä oli vastatoimi Neuvostoliittoa kohtaan. Hän järjesti huoltotoimitukset Berliiniin lentoliikenteen avulla. Tästä muodostui kylmän sodan huipennus ja näyttö amerikkalaisten halusta auttaa Berliinin asukkaita.

Clay muistetaan Berliinin ilmasillan sankarina, suunnittelijana ja päätoteuttajana. Ilmasiltaa pidettiin toiminnassa 324 päivää toukokuuhun 1949 asti. Clay erosi virastaan muutamia päiviä saarron jälkeen.

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasuran jälkeen Clay siirtyi politiikkaan. Hän työskenteli useiden Yhdysvaltain presidenttien kanssa. Vuonna 1954 presidentti Dwight D. Eisenhower kutsui Clayn auttamaan valtionsisäisten valtateiden rakennustöiden taloussuunnitelmien tekemisessä. Hänellä oli vastaavaa kokemusta vuonna 1933 tehdyistä ja järjestetyistä projekteista New Dealin aikana. Myöhemmin Claysta tuli yksi Eisenhowerin läheisimmistä neuvonantajista. Berliinin muurin aikana 1961 presidentti John F. Kennedy pyysi Claytä neuvonantajakseen ja tekemään Berliiniin raporttia tilanteesta.

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuisten kunnianosoitusten joukossa Clay sai kunniaparaatin palattuaan Yhdysvaltoihin 19. toukokuuta 1949. Hän on esiintynyt Time-aikakauslehden etusivulla kolme kertaa. Yksi Berliinin pisimmistä kaduista Länsi-Berliinissä on nimetty Clayalleeksi hänen kunniakseen. Clayn päävartiorakennus sijaitsi sillä kadulla. Siellä pitivät pääpaikkaansa Berliinin prikaati, Yhdysvaltain armeijan Berliinin toimisto (USAB) ja Yhdysvaltain lähetystö. Mariettassa, Georgiassa yksi pääkaduista on nimetty Clay Streetiksi hänen kunniakseen, Clayn perustaessa nykyistä Dobbinsin ilmavoimien tukikohtaa. Eteläinen Mariettan puistotie ja moottoritie kantavat Clayn nimeä.

Clay on haudattu West Pointin hautausmaalle. Hänen haudallaan on kivilaatta Berliinin asukkailta sanoin: ”Me kiitämme vapautemme puolustajaa.”

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]