Pietro Badoglio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pietro Badoglio vuonna 1921.

Pietro Badoglio (28. syyskuuta 1871 Grazzano Monferrato1. marraskuuta 1956 Grazzano Badoglio (ent. Grazzano Montferrato))[1] oli italialainen marsalkka, joka kohosi korkeisiin asemiin fasistien vallan aikana ja toimi diktaattori Benito Mussolinin syrjäyttämisen jälkeen Italian pääministerinä vuosina 1943–1944. Hänen johdollaan Italia irtautui Saksan liittolaisuudesta toisessa maailmansodassa.

Badoglion sotilasura Italian armeijassa alkoi vuonna 1890 tykistöupseerina. Hän osallistui vuonna 1896 sotaan Etiopiaa ja 1911–1912 sotaan Turkkia vastaan. Badoglio ansioitui ensimmäisessä maailmansodassa muun muassa suunnittelemalla ja johtamalla menestyksekkäästi Monte Sabotinon valtausta elokuussa 1916. Vaikka hänen johtamansa joukot kärsivät tappion Caporetton taistelussa 24. lokakuuta 1917, hän yleni silti sodan aikana kenraaliksi ja johti Italian valtuuskuntaa aseleponeuvotteluissa. Hän toimi myös Italian yleisesikunnan päällikkönä vuosina 1919–1921. Badoglio suhtautui Mussoliniin aluksi viileästi ja pysytteli jonkin aikaa sivussa politiikasta Mussolinin noustua pääministeriksi vuonna 1922. Hän oli lyhyen aikaa Italian suurlähettiläänä Brasiliassa, mutta toukokuussa 1925 Mussolini nimitti hänet takaisin yleisesikunnan päälliköksi. Badoglio ylennettiin Italian marsalkaksi 26. toukokuuta 1926.[1]

Badoglio toimi vuosina 1928–1934 Libyan kuvernöörinä ja käytti arvonimeä Sabotinon markiisi. Sodassa Etiopiaa vastaan Badoglio otti Italian joukot komentoonsa vuonna 1935 ja onnistui valloittamaan Etiopian pääkaupungin Addis Abeban. Menestyksekkään valloituksen jälkeen hän toimi vuonna 1936 lyhyen aikaa Etiopian varakuninkaana ja sai myöhemmin arvonimen Addis Abeban herttua.[1]

Vuonna 1940 Italia ei Badoglion mielestä ollut valmis liittymään toiseen maailmansotaan, mutta Mussolini oli eri mieltä. Badoglio erosi yleisesikunnan päällikkyydestä 4. joulukuuta 1940 katastrofaalisen Kreikan-valloitusyrityksen aikana ja pesi kätensä Mussolinin sotapolitiikasta. Kun Fasistien suuri neuvosto syrjäytti Mussolinin 25. heinäkuuta 1943, Badoglio nimitettiin uuden hallituksen johtoon. Badoglion hallitus teki sotilaallisesti toivottomassa tilanteessa aselevon liittoutuneiden kanssa 3. syyskuuta ja ilmoitti viisi päivää myöhemmin antautuvansa ehdoitta. Kansallinen fasistipuolue lakkautettiin ja 13. lokakuuta Italia julisti sodan entiselle liittolaiselleen Saksalle.[1] Saksan miehitettyä pääosan maasta Badoglion hallitus joutui pakenemaan Etelä-Italiaan liittoutuneiden turviin.

Badoglio erosi pääministerin paikalta Rooman vapautuksen jälkeen kesäkuussa 1944. Hän vetäytyi loppuiäkseen kotitilalleen Grazzano Badoglioon.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pietro Badoglio (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]