Italian–Kreikan sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italian–Kreikan sota
Osa Balkania toisessa maailmansodassa
Kreikkalaissotilaita.
Kreikkalaissotilaita.
Päivämäärä:

28. lokakuuta 194023. huhtikuuta 1941

Paikka:

Kreikan pohjoisosat

Lopputulos:

Kreikan taktinen voitto, strateginen pattitilanne, Operaatio Maritan käynnistyminen saksalaisten toimesta

Osapuolet

Italia
Albanian lippu Albania

Kreikka

Komentajat

Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Sebastiano Visconti Prasca
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Ubaldo Soddu
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Ugo Cavallero

Kreikan vuosina 1828–1970 ja 1975–1978 käytössä ollut lippu Aleksandros Papagos

Vahvuudet

565 000 sotilasta
463 lentokonetta
163 panssarivaunua

300 000 sotilasta
77 lentokonetta

Tappiot

13 755 kaatunutta
50 874 haavoittunutta
25 067 kadonnutta

13 325 kaatunutta
42 485 haavoittunutta
1 290 kadonnutta

Italian hyökkäys Kreikkaan Albanian kautta.
Kreikkalaisten vastahyökkäykset marraskuun 1940 - maaliskuun 1941 välisenä aikana.

Italian–Kreikan sota oli toisessa maailmansodassa Italian epäonistunut yritys valloittaa Kreikka. Sotaa käytiin 28. lokakuuta 194023. huhtikuuta 1941. Italian hyökkäys Kreikkaan aloitti Balkanin sotatoimet toisessa maailmansodassa. Torjuessaan Italian hyökkäyksen Kreikka oli ensimmäinen liittoutuneiden puolella sotinut maa, joka onnistui puolustautumaan menestyksekkäästi akselivaltoja vastaanselvennä. Kreikka kuitenkin kukistui, kun Natsi-Saksa tuli Italian avuksi ja hyökkäsi Kreikkaan 6. huhtikuuta 1941.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun lopun Balkanin sotien päätyttyä suurvallat loivat itsenäisen Albanian kuningaskunnan. Uusi valtio oli taloudellisesti heikko, takapajuinen ja sen alueella ei ollut juurikaan luonnonvaroja, joten se ei ollut ensimmäisen maailmansodan alkaessa vakiinnuttanut asemaansa alueella. Italia miehitti Valonan ja Kreikan joukot valtasivat Pohjois-Epeireksen alueen, mistä ne vetäytyivät Italian ja Itävallan painostaessa.

Itäisen Makedonian Fort Rupel antautui toukokuussa 1916 Bulgarialle, mikä mahdollisti Italialle kreikkalaisjoukkojen karkottamisen Epeiroksen alueelta ja hallinnoimansa alueen rajan siirtämisen Ranskan valtaamaan Koritzaan. Ulkovaltojen painostaessa Kreikka liittyi sotaan kesäkuussa 1917. Samalla Albanian itsenäisyys Italian protektoraattina tunnustettiin. Italia joutui vetäytymään Epeiroksesta Ranskan ja Britannian painostuksesta.

Vuonna 1923 Kreikan ja Albanian välinen rajankäynti oli tekemättä. Tuntemattomat murhasivat kenraali Tellinin ja neljä hänen esikuntansa upseeria. Vuotta myöhemmin valtaan noussut Mussolini vaati Kreikalta virallista anteeksipyyntöä, Kreikan laivaston tervehdystä Italian lipulle, oikeudenkäyntiä murhasta sekä 50 miljoonan Italian liiran korvauksia. Kaikki toimet piti tehdä viidessä vuorokaudessa. Kreikan hallitus kuitenkin torjui vaateet kahta ensimmäistä lukuun ottamatta. Mussolini määräsi Italian laivaston tulittamaan Korfua, jolloin kuusitoista asukasta sai surmansa ja lukuisia haavoittui. Italian joukot nousivat tulituksen jälkeen maihin miehittäen saaren.

Viisi Italian laivaston alusta tulitti Durazzoa ja ilmavoimien lentokoneet tiputtivat Tiranaan lentolehtisiä, joissa pyydettiin kansan olevan tarttumatta aseisiin miehittäviä Italian joukkoja vastaan. Italian joukot valtasivat Albanian 7. huhtikuuta 1939. Kuningas Victor Emmanuel vastaanotti Albanian kruunun 16. huhtikuuta. Tämän seurauksena Iso-Britannia ja Ranska lupasivat taata Kreikan koskemattomuuden. Kehitys Länsi-Euroopan sotanäyttämöllä kuitenkin keskeytti Italian hyökkäyksen varalle tehdyt suunnitelmat. Sodan laajentuessa Euroopassa Kreikan diktaattori Ioannis Metaxas yritti pitää Kreikan erossa konfliktista, mutta hän tuli samalla lisänneeksi Kreikan riippuvuutta Isosta-Britanniasta. Metaxas oli myös Saksan ihailija, ja hän oli rakentanut vahvat taloudelliset suhteet Adolf Hitlerin Saksan kanssa.

Vuoden 1940 puoleenväliin mennessä Italian diktaattori Benito Mussolini oli seurannut kateellisena Hitlerin valloituksia. Mussolini halusi todistaa, että hän voisi johtaa Italian samanlaiseen sotilaalliseen menestykseen kuin Saksa. Samaan aikaan Mussolini halusi vahvistaa Italian asemaa Balkanilla. Italialaiset olivat vuonna Albanian valtauksen ohella hyökänneet Brittiläiseen Somalimaahan kesällä 1940.

Sotatapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. lokakuuta 1940 Kreikan diktaattori Ioannis Metaxas hylkäsi Italian uhkavaatimuksen vaatia miehitystä Kreikan alueella. Italian hyökkäys Kreikkaan alkoi varhain aamulla 28. lokakuuta kohti Elaita Kalpakissa. Kreikan armeija puolustautui ja pakotti italialaiset perääntymään. Joulukuun puoleenväliin mennessä, kreikkalaisten käytössä oli lähes neljännes Albaniaa, joka sitoi lähes 530 000 sotilasta Italian joukoista. Maaliskuussa 1941 Italian suurin vastahyökkäys epäonnistui.

Natsi-Saksa hyökkäsi 6. huhtikuuta 1941 Kreikkaan, Bulgariaan ja Jugoslaviaan. 12. huhtikuuta Kreikan armeija alkoi vetäytyä Albaniasta välttääkseen Saksan saarron. 20. huhtikuuta Kreikan armeija Epiruksessa antautui saksalaisille ja 23. huhtikuuta 1941 aselepo solmittiin ja kreikkalais-italialainen sota loppui.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan voitto Italiasta lokakuussa 1940 oli ensimmäinen liittoutuneen valtion voitto toisessa maailmansodassa ja auttoi parantamaan taistelumoraalia miehitettyssä Euroopassa. Jotkut historioitsijat, kuten John Keegan, väittävät, että se on saattanut vaikuttaa koko sotaan pakottamalla Saksan lykkäämään hyökkäystä Neuvostoliittoon. Viive tarkoitti sitä, että Saksan joukot olisivat saavuttaneet tavoitteensa hyökkäämällä Neuvostoliittoon, jos olisivat hyökänneet vuotta aikaisemmin, ennen ankaraa Venäjän talvea, jonka vuoksi Saksa kärsi tappion Moskovan taistelussa.[1] Hyökkäys alkoi Albanian kautta 28. lokakuuta 1940 ja päättyi italialaisjoukkojen perääntymiseen 23. huhtikuuta 1941. Kreikkalaisten saavuttama torjuntavoitto oli ensimmäinen liittoutuneiden saavuttama akselivaltoja vastaan käyty voittotaistelu maajoukkoja vastaan toisessa maailmansodassa[2]. Taistelun seurauksena italialaiset joutuivat pyytämään apua Saksalta, joka valloitti maan Operaatio Maritan aikana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riefenstahl (1987) sivu 295lähde tarkemmin?
  2. Ewer, Peter (2008). Forgotten ANZACS : the campaign in Greece, 1941. Carlton North, Vic.: Scribe Publications, 75. ISBN 9781921215292. 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Greco-Italian War
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: sodan kuvaus puuttuu, ainoastaan syyt ja seuraukset kerrottu