Bettino Ricasoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bricasoli.jpg

Bettino Ricasoli (9. maaliskuuta 1809 Firenze23. lokakuuta 1880 Chianti)[1] oli italialainen paroni ja poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä vuosina 1861–1862 ja 1866–1867.

Nuorempana Ricasoli omistautui lähinnä maan- ja viininviljelylle. Hän julkaisi vuonna 1847 sanomalehteä La Patria, jossa hän puolusti Italian yhdistymistä ja perustuslaillista monarkiaa. Hänestä tuli kotikaupungissaan gonfaloniere, mutta italialaisten hävittyä vuosien 1848–1849 ensimmäisne vapaussodan hän vetäytyi vuosikymmeneksi takaisin tilanomistajan tehtäviin. Elokuussa 1859 Camillo Cavouria tukenut Ricasoli kutsuttiin Toscanan diktaattoriksi. Kun Toscana maaliskuussa 1860 liittyi Sardinian kuningaskuntaan, hänestä tuli alueen kuvernööri. Hän toimi tässä tehtävässä kunnes hänet 12. kesäkuuta 1861 kutsuttiin yhdistyneen Italian pääministeriksi äkisti kuolleen Cavourin tilalle. Hän jatkoi edeltäjänsä politiikkaa, mutta erosi maaliskuussa 1862 Giuseppe Garibaldin aiheutettua hänlle hankaluuksia pyrkimyksillään vallata Rooma. Ricasoli palasi pääministeriksi 20. kesäkuuta 1866 keskellä Preussin–Itävallan sotaa, jossa Italia oli Preussin liittolainen. Tälläkin kertaa hän kompastui Rooman ja Kirkkovaltion kysymykseen, ja erosi parlamentin hajottamisen jälkeen 4. huhtikuuta 1867. Hän vetäytyi sen jälkeen politiikasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nordisk familjebok (1907), s. 1387–1388 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.3.2014.