Carlo Azeglio Ciampi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carlo Azeglio Ciampi
Ciampi ritratto.jpg
Italian 10. presidentti
13. toukokuuta 1999-15. toukokuuta 2006
Pääministeri Massimo D'Alema
Giuliano Amato
Silvio Berlusconi
Edeltäjä Oscar Luigi Scalfaro
Seuraaja Giorgio Napolitano
Italian pääministeri
28. huhtikuuta 1993 - 10. toukokuuta 1994
Presidentti Oscar Luigi Scalfaro
Edeltäjä Giuliano Amato
Seuraaja Silvio Berlusconi
Tiedot
Syntynyt 9. joulukuuta 1920 (ikä 93)
Italian lippu Livorno, Italia
Puolue Demokraattinen puolue
Puoliso Franca Pilla
Uskonto roomalaiskatolinen

Carlo Azeglio Ciampi Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (s. 9. joulukuuta 1920 Livorno) on italialainen pankkiiri ja poliitikko, joka oli Italian presidenttinä 13. toukokuuta 199915. toukokuuta 2006 ja sen jälkeen elinikäinen senaattori.

Ciampi suoritti vuonna 1941 tutkinnon pääaineenaan kirjallisuus Scuola Normale di Pisassa, joka on yksi Italian maineikkaimmista yliopistoista, ja kutsuttiin sotimaan Albaniaan. Italian antautuessa liittoutuneille Ciampi pakeni Salòn tasavallan joukoista ja liittyi vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1946 hän suoritti lainopillisen tutkinnon Pisan yliopistossa (Università di Pisa) ja aloitti 47-vuotisen uransa Italian keskuspankissa (Banca d'Italia).

Vuonna 1960 hänet kutsuttiin työskentelemään pankin keskushallinnossa. Hänestä tuli pankin pääsihteeri 1973, varapääjohtaja 1976 ja pääjohtaja 1978. Lokakuussa 1979 hänet nimitettiin keskuspankin kuvernööriksi ja Italian rajat ylittävää rahaliikennettä valvovan viraston (Ufficio Italiano Cambi) johtajaksi, missä toimissa hän toimi vuoteen 1993.

Huhtikuusta 1993 toukokuuhun 1994 hän oli Italian pääministeri virkamieshallituksessa ja huhtikuusta 1996 toukokuuhun 1999 valtiovarainministeri Romano Prodin ja Massimo D'Aleman hallituksissa. Italian valtiontalouden kurinalaistamista euroalueeseen liittymiskriteerit täyttäväksi pidetään hänen saavutuksenaan. Hän valitsi Leonardo da Vincin "Vitruviuksen miehen" Italian yhden euron kolikkoon.

Ciampi valittiin presidentiksi suurella enemmistöllä, ja hän oli ensimmäinen joka valittiin ensimmäisellä äänestyksellä vaadittavalla 2/3 enemmistöllä edustajainhuoneen ja senaatin yhteisistunnossa. Ciampi ei asettunut ehdolle toiselle kaudelle.

Ciampi ei ottanut suoraan kantaan politiikkaan, mutta kommentoi usein yleisesti asioita. Hänen kantansa eivät ole lähellä paavin tai katolisen kirkon kantoja, kuten edeltäjänsä Oscar Luigi Scalfaron. Hän on usein ylistänyt isänmaallisuutta, jota Italiassa ei pidetä fasistimenneisyyden vuoksi arvossa. Ciampi on kuitenkin sanonut haluavansa korostaa itseluottamusta nationalismin sijaan.

5. toukokuuta 2005 hän sai Aachenin myöntämän Karlspreis-palkinnon Euroopan idean edistämisestä.

Italian presidentin lippu Italian presidentit
De Nicola • Einaudi • Gronchi • Segni • Merzagora* • Saragat • Leone • Fanfani* • Pertini • Cossiga • Spadolini* • Scalfaro • Mancino* • Ciampi • Napolitano
* väliaikainen