Paul-Henri Spaak

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul-Henri Spaak
Bundesarchiv Bild 183-39998-0427, Paul-Henri Spaak.jpg
Naton pääsihteeri
16. toukokuuta 195721. huhtikuuta 1961
Edeltäjä Lordi Ismay
Seuraaja Dirk Stikker
Belgian pääministeri
15. toukokuuta 1938-22. helmikuuta1939
13. maaliskuuta 1946-31. maaliskuuta 1946
20. maaliskuuta 1947-11. elokuuta 1949
Edeltäjä Paul-Emile Janson
Achille Van Acker
Camille Huysmans
Seuraaja Hubert Pierlot
Achille Van Acker
Gaston Eyskens
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtaja
31. maaliskuuta,194620. maaliskuuta, 1947
Seuraaja Oswaldo Aranha
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokouksen presidentti
1952–1954
Seuraaja Alcide De Gasperi
Tiedot
Syntynyt 25. tammikuuta 1899
Belgian lippu Schaerbeek, Belgia
Kuollut 31. heinäkuuta 1972 (73 vuotta)
Belgian lippu Braine-l'Alleud, Belgia
Puolue Parti socialiste
Puoliso Marguerite Malevez
Simone Dear


Paul-Henri Charles Spaak Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (25. tammikuuta 1899 Schaerbeek31. heinäkuuta 1972) oli belgialainen sosialistipoliitikko ja valtiomies.

Paul-Henri Spaak toimi useaan otteeseen Belgian ulkoministerinä ja neljään kertaa pääministerinä. Vuonna 1945 hän oli YK:n ensimmäisen yleiskokouksen puheenjohtaja. Hän oli yksi Euroopan yhdentymisen alkuunpanijoista. Hän ajoi Benelux-maiden tulliliittoa, toimi Euroopan neuvoston presidenttina ja johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokousta vuosina 1952–1953.

Spaak tuli politiikkaan Brysselin vaalipiiristä ja vuonna 1935 ensi kertaa hallituksen jäseneksi.[1] Vuonna 1955 Messinan konferenssissa hänet valittiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka valmisteli raportin Europan yhteismarkkinoista (ns. Spaak-raportti). Tämä raportti oli pohjana vuoden 1957 Rooman sopimukselle, jolla parustettiin Euroopan talousyhteisö. 1957–1961 hän toimi Naton pääsihteerinä, ja vaikutti siihen että Naton päämaja sijoitettiin Brysseliin. Nato-tehtävän jälkeen hän palasi taas ministeritehtäviin.[1]

Vuonna 1957 hän sai Karlspreisin Euroopan idean ja rauhan edistämisestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 177. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]