Paul-Henri Spaak
| Paul-Henri Spaak | |
|---|---|
|
|
|
| Pohjois-Atlantin liiton pääsihteeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | Lordi Ismay |
| Seuraaja | Dirk Stikker |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 25. tammikuuta 1899 |
| Kuollut | 31. heinäkuuta 1972 (73 vuotta) |
| Puolue | Belgian sosialistinen puolue |
| Puoliso | Marguerite Malevez Simone Dear |
Paul-Henri Charles Spaak
kuuntele ääntämys? (25. tammikuuta 1899 Schaerbeek – 31. heinäkuuta 1972) oli belgialainen sosialistipoliitikko ja valtiomies.
Paul-Henri Spaak toimi useaan otteeseen Belgian ulkoministerinä ja neljään kertaa pääministerinä. Vuonna 1945 hän oli YK:n ensimmäisen yleiskokouksen puheenjohtaja. Hän oli yksi Euroopan yhdentymisen alkuunpanijoista. Hän ajoi Benelux-maiden tulliliittoa, toimi Euroopan neuvoston puheenjohtajana ja johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokousta vuosina 1952–1953.
Vuonna 1955 Messinan konferenssissa hänet valittiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka valmisteli raportin Europan yhteismarkkinoista (ns. Spaak-raportti). Tämä raportti oli pohjana vuoden 1957 Rooman sopimukselle, jolla parustettiin Euroopan talousyhteisö. 1957–1961 hän toimi NATO:n pääsihteerinä, ja vaikutti siihen että NATO:n päämaja sijoitettiin Brysseliin. 1957 hän sai Karlspreisin Euroopan idean ja rauhan edistämisestä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Fondation Paul-Henri Spaak (englanniksi), (hollanniksi) ja (ranskaksi)
Sivulta puuttuu