Yves Leterme
Sivulta puuttuu | Yves Camille Désiré Leterme | |
|---|---|
 |
|
| Belgian pääministeri | |
|
|
|
| Monarkki | Albert II |
| Varapääministeri | Didier Reynders |
| Edeltäjä | Herman Van Rompuy |
| Seuraaja | Elio Di Rupo |
|
|
|
| Monarkki | Albert II |
| Varapääministeri | Didier Reynders |
| Edeltäjä | Guy Verhofstadt |
| Seuraaja | Herman Van Rompuy |
| Belgian ulkoministeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | Karel De Gucht |
| Seuraaja | Steven Vanackere |
| Flanderin ministeripresidentti | |
|
|
|
| Edeltäjä | Bart Somers |
| Seuraaja | Kris Peeters |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 6. lokakuuta 1961 (ikä 51).svg){kind=small} Wervik, Länsi-Flanderi, Belgia |
| Puolue | CD&V |
| Uskonto | katolinen |
| Puoliso | Sofie Haesen |
Yves Camille Désiré Leterme (s. 6. lokakuuta 1960 Wervik) oli Belgian pääministeri maaliskuusta joulukuuhun 2008 ja marraskuusta 2009 huhtikuuhun 2010. Tämän jälkeen Belgiassa oli hallituskriisi, jonka vuoksi Leterme oli toimitusministeriön pääministerinä joulukuuhun 2011 asti.
Leterme on CD&V -puolueen puheenjohtaja. Hän on toiminut myös Belgian ulkoministerinä ja Flanderin ministeripresidenttinä sekä maa- ja kalatalousministerinä.
Johdettuaan kristillisdemokraattisen CD&V-puoleensa vaalivoittoon Belgian parlamenttivaaleissa kesäkuussa 2007 ja saatuaan suuren äänisaaliin hän oli vahva ehdokas Belgian seuraavaksi pääministeriksi. Belgialaisten kuningas nimittikin hänet hallituksenmuodostajaksi, mutta ns. oranssi-sinisen hallituksen muodostamisneuvottelut epäonnistuivat ja hän erosi tehtävästä 23. elokuuta 2007. Kuningas nimitti hänet toistamiseenkin hallituksenmuodostajaksi, mutta tämäkin kerta päätyi Letermin eroon 1. joulukuuta 2007. Hallintokriisi ratkesi, kun vaalit hävinnyt entinen pääministeri Guy Verhofstadt kokosi väliaikaishallituksen, johon Leterme tuli varapääministeriksi vastuualueenaan valtion varat. Seuraten aiempaa ilmoitustaan Verhofstadt astui sivuun pääministerin toimesta 23. maaliskuuta 2008 mennessä ja kuningas nimitti 20. maaliskuuta Letermen pääministeriksi.[1]
Leterme jätti kuninkaalle eronpyyntönsä vain muutaman kuukauden pääministerikauden jälkeen 14. heinäkuuta 2008 epäonnistuttuaan esittelemään Belgian hallintouudistuksen parlamentille luvatussa aikataulussa.[2]. Kuningas ei kuitenkaan myöntänyt eroa, joten Letermen hallitus jatkoi toimissaan.[3] Leterme jätti 19. joulukuuta 2008 uudelleen eronpyyntönsä, jonka kuningas hyväksyi. Tällä kertaa syynä oli Fortis-pankin myyntiin BNP Paribasille liittynyt jupakka.[4].
Leterme nousi uudelleen hallitukseen ulkoministeriksi seuraajansa Herman van Rompuyn pääministerikaudella. Van Rompouy valittiin marraskuussa 2009 Eurooppa-neuvoston ensimmäiseksi pysyväksi puheenjohtajaksi (jota nimitetään joskus harhaanjohtavasti "Euroopan unionin presidentiksi"), ja Leterme nimitettiin 25. marraskuuta uudestaan pääministeriksi.[5]
22. huhtikuuta 2010 Leterme jätti eropyyntönsä kuninkaalle Flaamien liberaalipuolueen jätettyä aiemmin hallituksen johtuen kiistasta, joka koski ranskankielisten oikeuksia hollanninkielisellä alueella Brysselin ympäristössä.[6]
Yves Leterme sai kyseenalaista kunniaa, kun 21. elokuuta 2007 RTBF:n toimittaja pyysi häntä laulamaan Belgian kansallislaulun La Brabançonnen ja Leterme alkoikin hyräillä Ranskan kansallislaulua Marseljeesia. [7]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Belgian kuningas nimitti uuden pääministerin 20.3.2008. HS. Viitattu 15.7.2008.
- ↑ Yves Leterme jette l'éponge 15.7.2008. Le Vif. Viitattu 15.7.2008. (ranskaksi)
- ↑ Belgian PM's resignation rejected 17.7.2008. BBC. Viitattu 21.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Le gouvernement Leterme présente sa démission 19.12.2008. Le Vif. Viitattu 21.12.2008. (ranskaksi)
- ↑ Yves Leterme palasi Belgian pääministeriksi 25.11.2009. Yleisradio. Viitattu 25.11.2009.
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/8637459.stm
- ↑ Yves Leterme chante la Marseillaise au lieu de la Brabançonne 22.7.2007. Le Vif. Viitattu 15.7.2008. (ranskaksi)
 |
Edeltäjä: Guy Verhofstadt |
Belgian pääministeri 20. maaliskuuta 2008 – 30. joulukuuta 2008 |
Seuraaja: Herman Van Rompuy |
|
Edeltäjä: Herman Van Rompuy |
Belgian pääministeri 25. marraskuuta 2009 – 6. joulukuuta 2011 |
Seuraaja: Elio Di Rupo |
