Silvio Berlusconi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Silvio Berlusconi
Berlusconi-2010-1.jpg
Italian pääministeri
8. toukokuuta 200816. marraskuuta 2011
Presidentti Giorgio Napolitano
Varapääministeri Gianni Letta
Edeltäjä Romano Prodi
Seuraaja Mario Monti
11. kesäkuuta 200117. toukokuuta 2006
Presidentti Carlo Azeglio Ciampi
Giorgio Napolitano
Varapääministeri Giulio Tremonti
Gianfranco Fini
Marco Follini
Edeltäjä Giuliano Amato
Seuraaja Romano Prodi
10. toukokuuta 199417. tammikuuta 1995
Presidentti Oscar Luigi Scalfaro
Varapääministeri Roberto Maroni
Edeltäjä Carlo Azeglio Ciampi
Seuraaja Lamberto Dini
Tiedot
Syntynyt 29. syyskuuta 1936 (ikä 77)
Italian kuningaskunnan lippu 1861-1946 Milano, Italia
Puolue Forza Italia (2013–)
Vapauden kansa (2009–2013)
Forza Italia (1994–2008)
Puoliso Carla Dall'Oglio
(aviol. 1965–1985 ero)

Veronica Lario
(aviol. 1990–2014 ero)
Ammatti yrittäjä
poliitikko
liikemies
Uskonto Katolinen kirkko
Arvonimet Cavaliere del Lavoro (1977 – 2014)[1]
Allekirjoitus Silvio Berlusconi Signature.svg

Silvio Berlusconi Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (s. 29. syyskuuta 1936 Milano, Italia) on italialainen poliitikko ja rikas liikemies. Berlusconi on ollut Italian pääministeri vuosina 1994–1995, 2001–2006 ja 2008–2011.

Berlusconi perusti vuonna 1993 oikeistolaisen Forza Italia -puolueen. Vuonna 2009 se yhdistyi hänen aloitteestaan keskusta-oikeistolaisten puolueiden kanssa Vapauden kansa -puolueeksi, jota Berlusconi johti. Marraskuussa 2013 Vapauden kansan toiminta siirrettiin uuteen Forza Italia -puolueeseen, joka on myös Berlusconin johtama.[2]

Poliittisen toiminnan ohella Berlusconi on Fininvest-yhtymän suuromistaja. Konserni omistaa muun muassa suuren osan Italian viestimistä, pankeista ja muusta yritysmaailmasta sekä osan jalkapallojoukkue AC Milanista. Forbes-talouslehden mukaan Berlusconi oli vuonna 2005 Italian rikkain ja koko maailman 25. rikkain henkilö yli kymmenen miljardin euron omaisuudellaan. Vuonna 2011 Berlusconin sijoitus Forbesin listalla oli pudonnut sijalle 118 ja hänen omaisuutensa 7,8 miljardiin dollariin.[3] Vuonna 2012 Berlusconi tuomittiin talousrikoksista vankeuteen.[4]

Koulutukseltaan Berlusconi on oikeustieteen maisteri.[5]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlusconi kasvoi keskiluokkaisessa perheessä Milanossa. Hänen isänsä Luigi työskenteli Banca Rasini -pankissa, joka myöhemmin suljettiin mafiayhteyksien vuoksi. Berlusconi luki lakia Milanon yliopistossa ja valmistui oikeustieteen maisteriksi korkeimmalla arvosanalla.[5]

Berlusconin liikeura alkoi 1960-luvulla, kun hän alkoi kehittää Milanon itäpuolelle 3 500 omakotitalon Milano 2 -projektia. Alueen arvo moninkertaistui, kun sen yli nousevat Linaten lentoaseman lennot siirrettiin toiselle kentälle.

Vuosikymmenen myöhemmin hän perusti Telemilano-kaapelikanavan, josta kasvoi Italian suurin mediaimperiumi Mediaset. Hän kokosi muita tv-asemia, maan suurimman kustannustalon Mondadorin sekä sen sanomalehden Il Giornale. Berlusconi muodosti mediaan erikoistuneen Fininvestin 1978, joka kokosi holdingiin lähes 150 mediayhtiötä.

Berlusconi meni 1965 naimisiin Carla Dall'Oglion kanssa ja heillä on kaksi lasta. Pari erosi 1985, tosin Berlusconi oli jo tätä ennen suhteessa näyttelijätär Veronica Larion kanssa, jonka kanssa sai myös lapsen. Avioeronsa jälkeen hän sai kaksi lasta lisää ja nai Larion 1990. Toukokuussa 2009 Lario ilmoitti hakevansa eroa miehestään.[6]. Ero tuli voimaan helmikuussa 2014.[7]

Vuonna 1977 Berlusconille myönnettiin Italian Ordine al Merito del Lavoro -ritarikunnan kunniamerkki ansioistaan uusien asuinalueiden rakennuttajana.[5] Tämän Cavaliere del Lavoro (ital. Työn ritari) -ansiomerkin takia Berlusconiin viitataan Italiassa, joskus ironisestikin, nimellä "Il Cavaliere", ritari tai vain "Il Cav".

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvio Berlusconi ja George W. Bush

Ensimmäiset pääministerikaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlusconi ilmoitti lähtevänsä politiikkaan 26. tammikuuta 1994, tavoitteenaan "lyödä kommunismi." Hän oli tuolloin kriittinen vakiintuneita vallanpitäjiä kohtaan ja politiikassa tahriintumaton. Berlusconista tuli pääministeri maaliskuun 1994 vaalien jälkeen, kun Forza Italia voitti enemmistön vain kolme kuukautta perustamisensa jälkeen. 21 % äänisaalilla siitä tuli suurin puolue. Berlusconin ensimmäinen hallitus oli ensimmäinen puhtaasti oikeistolainen 34 vuoteen. Se kaatui kuitenkin jo seitsemän kuukauden kuluttua keskinäisiin riitoihinsa Lega Nordin Umberto Bossin lähdettyä hallituksesta.

Hän pyrki uudelleen pääministeriksi vuoden 1996 vaaleissa, mutta hävisi vasemmiston Romano Prodille ja johti vuoteen 2001 oppositiota. Vuoden vaaleissa 2001 Berlusconin johtama Casa delle Libertà voitti vasemmiston Francesco Rutellin ja muodosti toisen hallituksensa.

Berlusconin toinen hallitus oli Italian historian pitkäikäisin. Politiikassa Berlusconi noudatti konservatiivista linjaa, mm. maahanmuuton, keinohedelmöityksen ja huumeiden suhteen. Ulkopolitiikassa hän kannatti Yhdysvaltain linjaa ja lähetti sotilaita Yhdysvaltain koalitioon Irakiin maan miehityksen jälkeen.

Digitaalisen television käyttöönoton yhteydessä hallitus lievensi rajoituksia median omistuksessa, mikä salli Berlusconin pitää kolme televisiokanavaansa. Lokakuussa 2005 hallitus uudisti vaalilain hyläten vuoden 1993 kansanäänestyksessä käyttöön otetun enemmistövaalitavan ja palasi suhteelliseen vaaliin, mikä heikensi mahdollisuuksia koota toimiva hallitus seuraavissa vaaleissa.

Kolmas pääministerikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlusconin liittouma hävisi huhtikuun 2006 vaaleissa niukasti ja hänen tilalleen valittiin niukasti enemmän ääniä saaneen oppositiokoalition johtaja, jo aiemmin Italian pääministerinä toiminut Romano Prodi. Prodin toinen hallitus istui yhdeksän kuukautta ennen kaatumistaan ensimmäisen kerran. Toisen hallituksen kaatumisen jälkeen päädyttiin ennenaikaisesti huhtikuussa 2008 järjestettyihin vaaleihin, jotka Berlusconin kokoama uusi Popolo della Libertà -kokoomus voitti.

Berlusconin hallitukseen mahtui neljä naista. Hän myös suututti espanjalaiset haukkumalla Zapateron toista naisvaltaista hallitusta "liian vaaleanpunaiseksi." Eniten huomiota Berlusconin hallituksen naisministereistä herätti tasa-arvoasiainministeri Mara Carfagna, joka on entinen missi ja showtyttö. Carfagnan syytettiin saaneen ministerinpaikkansa oraaliseksiä vastaan.[8][9][10]

Elokuussa 2008 Berlusconi sopi Libyan Muammar Gaddafin kanssa että Italia aloittaa kolmen miljardin euron arvoisen investointi- ja tukiohjelman Libyassa korvauksena siirtomaa-ajasta sekä maksaa eläkkeitä Italian riveissä palvelleille libyalaisille.[11] Tällä saavutettiin se, että Italia saattoi palauttaa maahan pyrkivät laittomat siirtolaiset suoraan Libyaan.[12]

Vuonna 2009 Berlusconin poliittinen ura näytti olevan vaakalaudalla muun muassa seksiskandaalin ja korruptioepäilyjen takia. 13. joulukuuta 2009 42-vuotias mies pahoinpiteli Berlusconin Milanossa pidetyn puheen jälkeen. Häneltä murtui nenä ja hampaita. Berlusconi kotiutui sairaalasta muutaman päivän kuluttua ja palasi julkisiin tehtäviinsä nopeasti vammoista huolimatta.

Italia aloitti toukokuun 2010 lopussa laajat menoleikkaukset Kreikan velkakriisin vanavedessä. Vuonna 2009 maan budjettialijäämä oli 5,3 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja tavoitteena oli supistaa vaje 2,7 prosenttiin vuonna 2012.[13]

Berlusconi anoi eroa pääministerin tehtävistään 12. marraskuuta 2011. Äänestys Italian valtion viime vuoden tilinpäätöksen hyväksymisestä oli samalla de facto hallituksen luottamusäänestys. Koko oppositio jätti äänestämättä, jolloin vain hallituksen jäsenet äänestivät. Tilinpäätös sai taakseen 308 ääntä, kun saadakseen enemmistön äänistä sen olisi tarvinnut saada 316 ääntä 630-paikkaisessa parlamentissa. Tämä merkitsi sitä, että tilinpäätös hyväksyttiin, mutta Berlusconi oli menettänyt poliittisen luottamuksensa, koska enemmistö parlamentista ei enää seissyt hänen takanaan.[14]

2012–2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24. lokakuuta 2012 Berlusconi ilmoitti ettei asetu ehdolle vuoden 2013 parlamenttivaaleissa. Hän ilmoitti jatkavansa politiikassa neuvonantajana.[15] Saatuaan vankilatuomion veropetoksesta hän kuitenkin ilmoitti 27. lokakuuta olevansa pakotettu jatkamaan politiikassa voidakseen uusia Italian oikeusjärjestelmän. Pääministeriksi hän ei kuitenkaan aikonut pyrkiä.[16] 8. joulukuuta Berlusconi ilmoitti pyrkivänsä pääministeriksi. Pari päivää aikaisemmin Berlusconin johtama Vapauden kansa -puolue oli vetänyt tukensa Mario Montin johtamalta hallitukselta.[17]

7. tammikuuta 2013 Berlusconi ilmoitti, että Pohjoisen liitto ja Vapauden puolue ovat jälleen tehneet vaaliliiton, mutta eivät ole sopineet pääministeri-ehdokkaasta. Berlusconi ilmoitti olevansa kiinnostunut valtiovarainministerin tehtävästä.[18] Helmikuun vaaleissa Berlusconin johtama keskustaoikeiston liittouma sai sekä edustajainhuoneen että senaatin vaaleissa toiseksi eniten ääniä.[19][20] Vaalien jälkeen muodostettiin Demokraattisen puolueen ja Vapauden kansan yhteishallitus, jonka johdossa oli Demokraattisen puolueen Enrico Letta. Berlusconi ei ole mukana hallituksessa.[21] Syyskuun lopussa Berlusconi kehotti puolueensa ministereitä harkitsemaan eroa hallituksesta. Kaikki viisi Vapauden kansa -puolueen ministeriä erosivat hallituksesta.[22] Puolueen sihteeri ja varapääministeri Angelino Alfano ilmoitti myöhemmin tukevansa hallitusta ja 25 puolueen senaattoria ilmoitti äänestävänsä hallituksen puolesta luottamuslauseäänestyksessä. Tämä sai myös Berlusconin lokakuun alussa ilmaisemaan jälleen tukensa hallitukselle.[23] Marraskuussa 2013 Vapuden kansa jakutui kahtia, kun Alfano ilmoitti perustavansa uuden hallitusta tukevan puolueen ja Vapauden kansa siirsi toimintansa uuteen puolueeseen, jolla on vanha nimi Forza Italia. Marraskuussa Forza Italia veti tukensa pois hallitukselta, mutta hallitus ei menettänyt enemmistöään puolueen jakautumisen takia.[2][24] 27. marraskuuta senaatti erotti Berlusconin senaatista, koska laki kieltää yli kahden vuoden vankeustuomion saaneilta julkiset virat kuudeksi vuodeksi.[25]

Syytettynä ja lainlaatijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlusconia vastaan on nostettu ainakin kuuteen kertaan syytteet korruptiosta. Hän on aina kieltänyt syytökset. Yksi oikeudenkäynneistä keskeytettiin helmikuussa 2008, jotta Berlusconilla olisi mahdollisuus keskittyä vaalikampanjointiinsa.[26] Vaalien jälkeen hänen hallituksensa hyväksyi täydellisen syytesuojan Italian neljälle korkeimmalle johtajalle, joihin myös Berlusconi kuului.[27]

Lokakuussa 2009 Italian perustuslakituomioistuin päätti, että syytesuoja on perustuslain vastainen.[28] Kriitikoiden mukaan laki oli laadittu vain Berlusconin suojelemiseksi korruptio-oikeudenkäynneiltä, kun taas oikeusministeriö katsoi sen takaavan työrauhan päättäjille.[29] Vastaava syytesuoja hyväksyttiin myös Berlusconin edellisellä pääministerikaudella, mutta myös silloin Italian perustuslakituomioistuin kumosi sen perustuslain vastaisena.[30] Berlusconin hallitus on myös esittänyt senaatille hyväksyttäväksi lakia jolla tuhannet viivästyneet oikeustapaukset jäädytetään vuodeksi, yksi näistä on tapaus, missä Berlusconia syytetään asianajajansa lahjomisesta antamaan väärän valan.[29]

Berlusconin tukimiehiä on jäänyt kiinni mafiakytkennöistä.[31][32] Mafiatutkija Letizia Paolin mukaan Berlusconin hallitus on ajanut läpi useita lakeja, jotka ovat suojelleet pääministerin omia etuja ja pelastaneet hänet kesken olleissa oikeudenkäynneissä. Lakimuutokset ovat hyödyttäneet myös mafiaa hidastamalla rikostutkintaa ja vaikeuttamalla oikeudenkäyntejä.[31] Toisaalta mafiakytkökset eivät ole Italiassa harvinaisia ja myös vasemmiston poliitikot ovat jääneet yhtä lailla kiinni mafiakytköksistä ja vesittäneet taistoa mafiaa vastaan.[32]

Helmikuussa 2009 brittiläinen lakimies tuomittiin vankeuteen, koska hän oli ottanut vastaan lahjuksia Berlusconilta. Vastineeksi lakimies oli antanut väärän todistuksen kahdessa Berlusconia vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä. Berlusconi ei ollut syytettynä, koska hänellä pääministerinä oli syytesuoja.[33]

Huhtikuussa 2011 alkoi oikeudenkäynti, jossa Berlusconia syytetään virka-aseman väärinkäytöstä sekä seksin ostamisesta alaikäiseltä. Syyttäjien mukaan Berlusconi maksoi seksistä tuolloin 17-vuotiaalle Ruby-nimellä paremmin tunnetulle marokkolaisnaiselle Karima El Mahrougille. Berlusconi järjesti kyseisen naisen vapaaksi tämän ollessa kiinniotettuna varkaudesta epäiltynä. Syyttäjät epäilevät tämän olleen virka-aseman väärinkäyttöä.[34] Berlusconi on sanonut, että hän uskoi tekevänsä palveluksen Egyptin johtajalle Hosni Mubarakille, koska oli kuullut, että nainen oli tämän lapsenlapsi.[35] Kesäkuussa 2013 Berlusconi tuomittiin jutussa seitsemäksi vuodeksi vankeuteen ja elinikäiseen kieltoon toimia julkisissa viroissa. Tuomio on lainvoimainen vasta, kun mahdolliset valitukset on käsitelty.[36]

26. lokakuuta 2012 Berlusconi tuomittiin veronkierrosta neljäksi vuodeksi vankeuteen. Vain tunteja tuomion antamisen jälkeen rangaistusta lyhennettiin vuoteen vuoden 2006 armahduslain perusteella. Berlusconi tuomittiin lisäksi menettämään viideksi vuodeksi oikeutensa toimia julkisissa viroissa sekä maksamaan yhdessä muiden samassa jutussa syytettyjen kanssa 10 miljoonaa euroa veroviranomaisille. Elokuussa 2013 korkein oikeus vahvisti vankeustuomion. Tämä on Berlusconin ensimmäinen lainvoiman saanut tuomio. Ikänsä vuoksi Berlusconi kärsii rangaistuksen kotiarestissa. Tuomioistuin päätti 19.10.2013 määrätä Berlusconille kahden vuoden virkakiellon eli kiellon asettua ehdolle julkisiin tehtäviin[37][38][4][39] Berlusconin anomuksesta tuomio muutettiin huhtikuussa 2014 vuoden mittaiseksi yhdyskuntapalveluksi. Berlusconi joutuu työskentelemään kerran viikossa joko vanhainkodissa tai vammaisille tarkoitetussa laitoksessa. Lisäksi Berlusconin matkustamista rajoitettiin.[40]

7. maaliskuuta 2013 Berlusconi tuomittiin vuodeksi vankeuteen, koska hänen omistamansa sanomalehti julkaisi poliisin salakuuntelunauhoja, jotka koskivat Berlusconin poliittista kilpakumppania. Tämäkään tuomio ei ole sitova ennen kuin kaksi vetoomustuomistuinta on hyväksynyt sen.[41]

Lokakuussa 2013 Berlusconia vastaan nostettiin syyte lahjonnasta. Berlusconin epäillään lahjoneen senaattori Sergio De Gregorion liittymään puolueeseensa vuoden 2006 parlamenttivaalien jälkeen. De Gregorio on myöntänyt saaneensa lahjusrahat, kolme miljoonaa euroa, ja hänet on jo tuomittu 20 kuukaudeksi vankeuteen.[42]

Poliittiset näkemykset ja päätökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlusconi on määritellyt julkisen television kolmeksi tehtäväksi tiedon jakamisen, kasvattamisen ja viihdyttämisen.[43]

Syyskuussa 2009 Sardiniassa ollessaan Berlusconi uhkasi lakkauttaa EU-Komission toiminnan.[44]

Joulukuun lopussa 2009 Berlusconi lupasi radiohaastattelussa hajoittaa mafian vuoteen 2013 mennessä.[45]

Julkisuuskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italiassa yleinen mielipide Berlusconista on hyvin jakautunut: toisille hän on korruptoitunut vihamies, toisille johtaja, joka ajaa Italiaa eteenpäin.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Sulje TV ja avaa aivot. Ei Berlusconismille – ei mafialle." Berlusconin vastainen graffiti Italiassa.

Berlusconi on hyvin kiistelty persoona, jota on syytetty usein korruptiosta ja vallan väärinkäytöstä. Hän on ollut useasti erilaisten seksiskandaaleiden keskipisteessä.

Hänen mediaomistuksensa, joihin kuuluu kolme televisiokanavia ja merkittäviä lehtiä, samaan aikaan pääministeriyden kanssa on ollut kiistanalainen. Vuonna 2008 hän omisti neljä Italian viidestä yksityisestä tv-kanavasta, ja käyttää merkittävää valtaa myös julkisen palvelun tv-yhtiössä RAIssa.[46] Kritiikki perustuu siihen, että Berlusconi kykenee valtavien mediatalo-omistustensa avulla vaikuttamaan poliittisten kysymysten käsittelyyn tiedotusvälineissä, joiden rooliksi on perinteisesti mielletty tärkeiden asioiden objektiivinen esittely kansalle.

Keskustalais-vasemmistolainen Guardian on syyttänyt Berlusconia Italian toisen maailmansodan jälkeisen anti-fasistisen perinteen hylkäämisestä.[47] Ennen poliitikon uraansa Berlusconi kuului entisen fasistien tukijan Lucio Gellin johtamaan kommunisminvastaiseen salaiseen P2-vapaamuurarilooshiin.[48] Politiikassa hänen hallituskumppaneinaan on ollut entisiä fasisteja, jotka yhä puolustelevat fasismia.[49][50] Myös Berlusconi itse on puolustellut fasismia.[47] Berlusconin hallituksen ulkomaalaispolitiikka on saanut katolisen Famiglia Cristiana -lehden varoittamaan fasismin uudesta noususta valtaan Italiassa.[51] Toukokuussa 2010 Silvio Berlusconi vertasi itseään Italian diktaattori Benito Mussoliniin.[52]

Berlusconin kykyjä on arvosteltu kansainvälisesti hänen kehnojen tulostensa vuoksi. Kaudella 2001-2006 esimerkiksi Saksan, Ranskan ja Espanjan sekä Britannian kansantaloudet kasvattivat rakoaan Italian kansantalouteen 7 %. Italian valtionvelka kasvoi miljardeilla samoin kuin pääministerin henkilökohtainen varallisuus.[46]

Berlusconi on myös hämmästyttänyt ajattelemattomilla – tai tarkoin harkituilla – kommenteillaan, kuten tarjoamalla saksalaispoliitikko Martin Schulzille keskitysleirin vartijan roolia italialaiselokuvassa tai kertoessaan käyttäneensä "Playboy-viehätysvoimaa" Tarja Haloseen EU:n elintarvikeviraston saamiseksi Italian Parmaan. Hän on myös haukkunut suomalaista ja brittiläistä ruokaa. Lisäksi hän on tehnyt sormillaan "pirun sarvet" espanjalaisministerille.[46] Marraskuun lopussa 2009 Italian Rolling Stone-lehti, nimesi Silvio Berlusconin vuoden rock-tähdeksi. Syy tähän valintaan on hänen elämäntyylinsä. Häntä verrattiin huikempiin rock-tähtiin.[53]

Bunga bunga -juhlat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruby-kohun aikana nousi esiin myös tietoja Berlusconin huvilallaan järjestämistä "bunga bunga" -nimellä kutsutuista juhlista, joissa lehdistössä olleiden tietojen mukaan laulettiin, tanssittiin yläosattomissa ja stripattiin. Paikalla olleiden 19-vuotiaiden italialaismissien mukaan Berlusconi kutsui naisia ”minun tytöikseni” ja naiset puolestaan sanoivat häntä ”daddyksi” eli ”isukiksi” ja lauloivat ”Jumalalle kiitos Silviosta”. Naisten mukaan ruoan jälkeen 74-vuotias pääministeri kysyi, ”oletteko valmiita bunga bungaan?” ja naiset vastasivat yhteen ääneen, ”kyllä”.[54] Niin ikään paikalla olleen Rubyn eli Karima El Mahrougin mukaan "kaikki tytöt olivat bunga bungan aikana alasti. Minulla oli sellainen tunne, että he kilpailivat keskenään ja esittivät mitä hurjimpia seksiesityksiä varastaakseen Berlusconin huomion". Ensitapaamisellaan Berlusconin kanssa Ruby kertoi tämän sanoneen hänelle seuraavaa: "Bunga bunga on haaremi, jossa tytöt riisuvat itsensä ja tyydyttävät hänet (Berlusconin) fyysisesti". Idean Berlusconi oli Rubyn väitteen mukaan sanonut kopioineensa ystävältään Libyan johtaja Muammar Gaddafilta.[55] Kaiken tämän lisäksi italialaiselle medialle on tarjottu bunga bunga -juhlista otettuja valokuvia puolentoista miljoonan euron hintaan. Lehdissä olleiden tietojen mukaan bunga bunga -juhlista salaa otetuissa pornokuvissa nähdään alastoman pääministerin lisäksi myös useita seksiakteja. Väitteiden mukaan osa kuvissa esiintyvistä naisista on italialaisia televisiotähtiä. Berlusconin asianajajat ovat kiistäneet kuvien aitouden eivätkä italialaiset lehdet ole toistaiseksi julkaisseet niitä.[56]

Suhtautuminen kritiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlusconi on pyrkinyt monin keinoin vaientamaan häneen kohdistuvan kritiikin.[57][58] Eräs tunnetuimmista tällaisista tapauksista oli Italian televisiossa RAI:ssa esitetyn koomikko Sabina Guzzantin poliittisen satiirin RaiOt-ohjelman hyllytys 2003 Berlusconin yhtiöiden uhatessa oikeusjutulla.[59] Kesken jääneen ohjelman tekijät julkistivat 2005 aiheesta Viva Zapatero! -nimisen elokuvan, joka on saanut paljon suosiota ja kansainvälisiä palkintoja. Elokuvaa on esitetty myös Suomessa keväällä 2006.

Silvio Berlusconi nosti syytteen brittiläistä talouslehteä The Economistia vastaan kunnialoukkauksesta. The Economist mainosti vuoden 2001 parlamenttivaalien alla kannessaan: ”Miksi Silvio Berlusconi ei kelpaa johtamaan Italiaa”. Milanolainen tuomioistuin hylkäsi kaikki Berlusconin vaatimukset syyskuussa 2008.[58]

Elokuun puolivälissä 2009 Berlusconi patisti italian Yleisradioyhtiö RAI:ta myönteiseen uutisointiin; pääministeri kielsi varsin suorasanaisesti kanavaa arvostelemasta hallitusta.[43] Samassa kuussa Berlusconi haastoi Italian toiseksi suurimman lehden La Repubblican ja sitä kustantavan L'Espresso-ryhmän oikeuteen panettelusta ja mustamaalaamisesta. Aikaisemmin hän oli kehottanut yrittäjiä boikotoimaan L'Espresso-ryhmää. Samoihin aikoihin Berlusconi haastoi oikeuteen myös espanjalaisen El Pais -sanomalehden ja ranskalaisen Nouvel Observateur -viikkolehden.[60]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berlusconi si autosospende dalla Federazione cavalieri del lavoro 19.3.2014. La Repubblica. Viitattu 19.3.2014.
  2. a b Former PM Silvio Berlusconi resurrects Forza Italia 16.11.2013. BBC News. Viitattu 17.11.2013.
  3. The World's Billionaires Forbes.com. Viitattu 23.4.2011. (englanniksi)
  4. a b Korkein oikeus vahvisti Berlusconin vankeustuomion 1.8.2013. Yle Uutiset. Viitattu 1.8.2013.
  5. a b c Berlusconi Silvio Onorificenze/Conferimenti/Dettaglio decorato. Presidenza della Repubblica. Viitattu 16.2.2011. (italiaksi)
  6. Silvio Berlusconin vaimo haluaa eron 3.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.11.2012.
  7. Silvio Berlusconi's Divorce Becomes Official 19.2.2014. The Hollywood Reporter. Viitattu 19.2.2014.
  8. Berlusconi and his butterflies stray into Benny Hill territory Independent. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  9. Sexgate a la italiana: el escándalo salpica a Berlusconi y una ministra Clarín. Viitattu 9.8.2008. (espanjaksi)
  10. Silvio Berlusconi angers Spain for mocking female cabinet Times Online. Viitattu 9.8.2008.
  11. Libya ja Italia sopivat yhteistyöstä YLE. Viitattu 4.9.2008.
  12. La Libye accepte le renvoi de migrants par l'Italie, RFI
  13. Italian hallitus päättää 24 miljardin euron säästöistä, 24.5.2010
  14. Italy crisis: Silvio Berlusconi resigns as PM BBC News. 13.11.2011. Viitattu 13.11.2011. (englanniksi)
  15. Berlusconi ei asetu enää ehdolle - jatkaa neuvonantajana 24.10.2012. Yle uutiset. Viitattu 24.10.2012.
  16. Veropetostuomion saanut Berlusconi: Olen pakotettu pysymään politiikassa 27.10.2012. Yle uutiset. Viitattu 28.10.2012.
  17. Teemu Toivola: Berlusconi pyrkii pääministeriksi jo viidettä kertaa 8.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 8.12.2012.
  18. Berlusconi haluaa Italian kirstunvartijaksi 7.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2013.
  19. Elezioni 2013 Camera 26.2.2013. Ministero Dell'Inferno. Viitattu 7.3.2013.
  20. Elezioni 2013 Senato 26.2.2013. Ministero Dell'Inferno. Viitattu 7.3.2013.
  21. Italiaan uusi hallitus 27.4.2013. Yle Uutiset. Viitattu 28.4.2013.
  22. Italian hallitus vaarassa kaatua, Berlusconin puolueen ministerit erosivat hallituksesta 28.9.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.9.2013.
  23. Nurkkaan ajettu Berlusconi käänsi takkinsa 2.10.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2013.
  24. Berlusconin puolue veti tukensa hallitukselta 26.11.2013. Yle Uutiset. Viitattu 26.11.2013.
  25. Italian senaatti päätti erottaa Berlusconin 27.11.2013. Yle Uutiset. Viitattu 27.11.2013.
  26. Profile: Silvio Berlusconi BBC. Viitattu 9.8.2008.
  27. Italian hallitus hyväksyi syytesuojalain 27.6.2008
  28. Tuomioistuin: syytesuoja laiton, Yle.fi 7.10.2009
  29. a b HS: Senaatti hyväksyi syytesuoja
  30. HS:Berlusconi livahtamassa lain ulottumattomiin
  31. a b Mafiat junailevat ääniä, Hs.fi/ulkomaat, 26.11.2007 (Archive.org)
  32. a b HS:Calabrian mafia Euroopan mahtavimmaksi rikollisjärjestöksi
  33. Berlusconin lakimies vankilaan lahjuksista, Yle.fi/uutiset (kadonnut linkki)
  34. Berlusconi joutuu oikeuteen seksin ostamiseta... Hs.fi/ulkomaat 15.2.2011
  35. Silvio Berlusconi faces Ruby sex charge trial in April, BBC 14.2.2011
  36. Jussi Nurminen: Berlusconi sai seitsemän vuoden vankeustuomion 24.6.2013. Yle Uutiset. Viitattu 24.6.2013.
  37. Berlusconi tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen 26.10.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.10.2012.
  38. Marika Kataja-Lian: Berlusconille vankilatuomio veropetoksista - tuomiota leikattiin heti Yle uutiset. Viitattu 26.10.2012.
  39. Berlusconi sai kahden vuoden virkakiellon 19.10.2013. Iltasaonmat.fi. Viitattu 20.10.2013.
  40. Ansa: Berlusconi joutuu vanhainkotiin tai vammaisten hoitajaksi 15.4.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.4.2014.
  41. Silvio Berlusconille uusi vankeustuomio 7.3.2013. Yle Uutiset. Viitattu 7.3.2013.
  42. Berlusconi joutuu taas oikeuteen - syytetään senaattorin lahjomisesta 23.10.2013. Yle Uutiset. Viitattu 23.10.2013.
  43. a b Berlusconi patisti valtion tv-kanavaa myönteiseen uutisointiin 10.8.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.11.2012.
  44. Lähikuvassa Silvio Berlusconi, vaarallinen pelle 24.9.2009. Suomen Kuvalehti. Viitattu 17.11.2012.
  45. Berlusconi lupaa nitistää mafian Helsingin Sanomat. 25.12.2009. Viitattu 17.11.2012.
  46. a b c HS:Letkauttelija, miljardööri ja oikeiston yhdistäjä,Julkaistu: 14.4.2008 22:30
  47. a b Guardian:Mussolini wasn't that bad, says Berlusconi,Julkaistu: 12.9.2003
  48. Mikko Ville Puttonen, Silvio Berlusconin valtaannousu : vuoden 1994 parlamenttivaalit Italiassa Corriere della Seran ja l'Espresson kuvaamina (opinnäyte Jyväskylän yliopisto 2007)
  49. Berlusconi and Cabinet With Neo-Fascists Take Office in Italy New York Times 12.5.1994
  50. Times Online (toimimaton linkki)
  51. Pope warns Italy in danger of returning to fascism Guardian.co.uk 18.8.2008
  52. Berlusconi vertasi itseään Mussoliniin, Iltalehti 28.5.2010
  53. Berlusconi nimettiin Italiassa "Vuoden rocktähdeksi" Helsingin Sanomat. 25.11.2009. Viitattu 17.11.2012.
  54. Aamulehti: Tällaisia olivat Berlusconin bunga bunga -bileet! aamulehti.fi. 14.4.2011. Viitattu 23.4.2011.
  55. MTV3: Berlusconin marokkolaistyttö kuvailee pääministerin seksijuhlia mtv3.fi. 19.2.2011. Viitattu 23.4.2011.
  56. Stara: Silvio Berlusconin pornokuvat vääriin käsiin – mukana nuoria televisiokaunottaria stara.fi. 7.2.2011. Viitattu 23.4.2011.
  57. Berlusconi unamused by tv-satire Mocking Him Independent.co.uk (toimimaton linkki)
  58. a b Berlusconi hävisi oikeusjutun, Helsingin Sanomat 6.9.2008 B1
  59. Times Online (toimimaton linkki)
  60. Silvio Berlusconi haastaa Euroopan lehdistöä oikeuteen 29.8.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Silvio Berlusconi -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Silvio Berlusconi.