Wolfgang Schüssel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wolfgang Schüssel
W Schuessel7.jpg
Itävallan liittokansleri
4. helmikuuta 2000-11. tammikuuta 2007
Presidentti Thomas Klestil
Heinz Fischer
Varaliittokansleri Susanne Riess-Passer
Herbert Haupt
Hubert Gorbach
Edeltäjä Viktor Klima
Seuraaja Alfred Gusenbauer
Tiedot
Syntynyt 7. kesäkuuta 1945 (ikä 68)
Wien
Puolue Kansanpuolue

Wolfgang Schüssel (s. 7. kesäkuuta 1945 Wien) on itävaltalainen konservatiivipoliitikko (ÖVP). Hän oli Itävallan liittokansleri (Bundeskanzler) 4. helmikuuta 200011. tammikuuta 2007. Hän on myös puolueensa puheenjohtaja 1995– ja 1. tammikuuta 2006 lähtien puolen vuoden ajan Euroopan unionin puheenjohtajana.

Schüssel opiskeli Wienin yliopistossa ja valmistui oikeustieteen tohtoriksi 1968. Hän oli 1968–1975 parlamenttiryhmänsä johtaja ja 1975–1991 Österreichischen Wirtschaftsbundesin pääsihteeri.

Schüsselista tuli SPÖ:n kansleri Franz Vranitzkyn suuren koalitiohallituksen valtiovarainministeri 1989 ja 1995 ulkoministeri ja varakansleri Vranitzkyn neljänteen hallitukseen. Hän oli samoissa tehtävissä Vranitzkyn viidennessä hallituksessa ja Kliman hallituksessa 1997–2000.

Vuoden 1999 vaaleissa poliittinen kenttä jaettiin uudelleen kun kansanpuolue (ÖVP) jäi kolmanneksi vapauspuolueelle (FPÖ). Hallitusneuvottelut sosiaalidemokraattien (SPÖ) ja ÖVP:n välillä epäonnistuivat ja ÖVP muodosti hallituksen FPÖ:n kanssa, johon Schüssel nimitettiin kansleriksi, vaikka hänen puolueensa saikin niukasti vähemmän ääniä (415 kpl.) kuin FPÖ. Schüsselin hallitus oli Euroopan kiistellyin, koska FPÖ:tä johti Jörg Haider, jota ei kuitenkaan otettu hallitukseen. Se oli myös ensimmäinen 30 vuoteen, jota ei johtanut sosiaalidemokraatti.

Sisäpolitiittisesti 2000–2002 Wienissä järjestettiin viikoittaisia torstaimielenosoituksia (Donnerstagsdemonstrationen) sekä vapauspuoluetta että hallituksen nollavajelinjaa (Nulldefizit) vastaan. Neljäntoista muun Euroopan unionin maan johtajat keskeyttivät yhteistyön Itävallan kanssa, koska monissa maissa FPÖ:n hallitusvastuuta pidettiin vuodesta 1945 jatkuneen cordon sanitairen, jonka mukaan äärioikeistoa ei oteta hallitusyhteistyöhön mukaan, loukkauksena. Itävallassa tähän viitattiin usein "pakotteina." (Sanktionen der EU-14). EU-maat hylkäsivät hyödyttömät pakotteet kesän 2000 aikana.

Kesällä 2002 FPÖ oli ajautunut sisäiseen riitelyyn ja hävinnyt monet vaalit. Kun FPÖ:n maltillisemmat varakanslerina toiminut Susanne Riess-Passer ja valtiovarainministeri Karl-Heinz Grasser erosivat, Schüssel järjesti ennenaikaiset uudet vaalit marraskuussa 2002, joissa kansanpuolue otti murskavoiton. FPÖ menetti 2/3 äänistään (18 paikkaa -34) ja kansanpuolue nousi maan suurimmaksi puolueeksi 79:llä paikalla (+27). (SPÖ 69+5). Neuvoteltuaan kuukausia sosiaalidemokraattien ja vihreiden kanssa Schüssel jatkoi koalitiota FPÖ:n kanssa, joka oli saanut alle 10 % äänistä. Schüssel otti Liese Prokopin sisäministerinpaikan hänen kuolemansa jälkeen.

Schüsselin hallitus tilasti Bendesheerille 24 Eurofighter-hävittäjää korvaamaan vanhentuneet Drakenit, mitä oppositio arvosteli voimakkaasti hallituksen muuten säästäessä voimakkaasti Nulldefizit-politiikkansa mukaan. Vuoden 2002 tulvien jälkeen tilaus supistettiin 18 kappaleeseen. Säästöpolitiikan katsotaan vaikuttaneen haitallisesti ainakin koulutukseen, kuten havaittiin vuoden 2004 PISA-tutkimuksessa.

Itävallan valtiolippu Itävallan toisen tasavallan liittokanslerit (1945–)
Karl Renner (1945) | Leopold Figl (1945–1953) | Julius Raab (1953–1961) | Alfons Gorbach (1961–1964) | Josef Klaus (1964–1970) | Bruno Kreisky (1970–1983) | Fred Sinowatz (1983–1986) | Franz Vranitzky (1986–1997) | Viktor Klima (1997–2000) | Wolfgang Schüssel (2000–2007) | Alfred Gusenbauer (2007–2008) | Werner Faymann (2008–)
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.