Heinz Fischer
Heinz Fischer (s. 9. lokakuuta 1938, Graz, Steiermark) on Itävallan presidentti. Hän astui virkaan 8. heinäkuuta 2004.
Fischer opiskeli ensin humanistisia tieteitä suorittaen itävaltalaisen ylioppilastutkinnon (Matura) vuonna 1956. Tämän jälkeen hän siirtyi opiskelemaan lakia Wienin yliopistoon, josta väitteli tohtoriksi vuonna 1961. Politiikan lisäksi Fischer on toiminut akateemisella uralla ja politiikan tutkimuksen professorina Innsbruckin yliopistossa vuodesta 1993.
Vuodesta 1971 alkaen Fischer on ollut Itävallan parlamentissa (Nationalrat) ja toimi yhtenä sen päättävistä virkamiehistä vuosina 1990–2004. Vuodet 1983–1987 hän toimi ministerinä Fred Sinowatzin johtamassa hallituskoalitiossa.
Tammikuussa 2004 Fischer ilmoitti asettuvansa ehdolle presidentinvaaleihin Thomas Klestilin seuraajaksi. 25. huhtikuuta hänet valittiin tuolloin oppositiossa olleen sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) ehdokkaaksi. Hän voitti vaaleissa vastaehdokkaansa Benita Ferrero-Waldnerin saaden 52,4 % annetuista äänistä. Ferrero-Waldner oli toiminut maan ulkoministerinä konservatiivikoalitiossa ja edusti johtavaa hallituspuoluetta, ÖVP:tä (Itävallan kansanpuolue). 25. huhtikuuta 2010 pidetyissä presidentinvaaleissa Fischer valittiin jatkokaudelle. Hänen eniten ääniä saanut vastaehdokkaansa oli Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) ehdokas Barbara Rosenkranz.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Heinz Fischer voitti Itävallan presidentinvaalit yle.fi. 25.4.2010. Viitattu 25.4.2010.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinz Fischer Wikimedia Commonsissa
| Itävallan liittopresidentit | |
| Karl Seitz (1919–1920) | Michael Hainisch (1920–1928) | Wilhelm Miklas (1928–1938) Karl Renner (1945–1950) | Theodor Körner (1951–1957) | Adolf Schärf (1957–1965) | Franz Jonas (1965–1974) | Rudolf Kirchschläger (1974–1986) | Kurt Waldheim (1986–1992) | Thomas Klestil (1992–2004) | Heinz Fischer (2004–) |
Sivulta puuttuu