Kurt Waldheim

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurt Josef Waldheim
Bundesarchiv Bild 183-M0921-014, Beglaubigungsschreiben DDR-Vertreter in UNO new.png
Itävallan 9. liittopresidentti
8. heinäkuuta 1986- 8. heinäkuuta 1992
Liittokansleri Franz Vranitzky
Edeltäjä Rudolf Kirchschläger
Seuraaja Thomas Klestil
Yhdistyneiden kansakuntien neljäs pääsihteeri
1. tammikuuta 1972 – 1. tammikuuta 1982
Edeltäjä U Thant
Seuraaja Javier Pérez de Cuéllar
Tiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1918
Flag of Austria.svg Wien, Itävalta
Kuollut 14. kesäkuuta 2007 (88 vuotta)
Flag of Austria.svg Wien, Itävalta
Puoliso Elisabeth Waldheim
Ammatti lakimies
Uskonto katolilainen
Allekirjoitus Kurt Waldheim Signature.svg

Kurt Waldheim (21. joulukuuta 1918, Wien, Itävalta14. kesäkuuta 2007 Wien) oli itävaltalainen upseeri toisessa maailmansodassa ja myöhemmin diplomaatti ja poliitikko. Hän toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1972–1981 ja Itävallan presidenttinä 1986–1992.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Waldheim syntyi Wienissä 21. joulukuuta 1918. Hänen isänsä oli katolinen koulutarkastaja, jolla oli tšekkiläistä taustaa. Isän sukunimi oli alun perin Watzlawick (tšek. Václavík). Hänen isänsä muutti nimensä saksalaiseen muotoon samana vuonna 1918 kun Habsburgien valtakunta lakkasi olemasta. Waldheim palveli Itävallan armeijassa vuosina 1936–1937 ja valmistui armeijan jälkeen Wienin akatemiasta vuonna 1939. Waldhemin isä oli aktiivinen Kristillisessä sosialistisessa puolueessa. Waldheimia ei noina akatemian vuosina kiinnostanut politiikka.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän liittyi kansallissosialistiseen opiskelijajärjestöön 19-vuotiaana ja SA:n jäseneksi marraskuussa 1938. Toisessa maailmansodassa Waldheim palveli luutnanttina armeijan tiedusteluyksikössä. Yksikkö oli osa Jugoslaviassa tuhansia partisaaneja ja siviilejä teloittanutta sekä tuhansia Kreikan juutalaisia kuolemanleireille vuosina 1942 – 1944 kuljettanutta joukko-osastoa.[1]

Balkanilla ollessaan hän sai kroatialaisen fasistijohtaja Ante Pavelićin johtamalta Itsenäiseltä Kroatian valtiolta urhoollisuusmitalin.

Vuonna 1945 Waldheim antautui Kärntenissä sotakarkurina brittijoukoille. Kuuluisteluissa hän kertoi olevansa Wehrmachtin sotilas eikä SA- tai SS-upseeri. Waldheim vapautui syytteistä ja palasi siviiliin.lähde? Waldheim oli peitellyt osuuttaan kyseisessä toiminnassa Balkanilla väittäen, että hänen sotilasuransa olisi päättynyt jo vuonna 1942 itärintamalla tapahtuneeseen haavoittumiseen.

Vaikka Yhdistyneiden kansakuntien sotarikoskomissio oli listannut Waldheimin sotarikoksista epäiltyjen henkilöiden listalle vuonna 1948, hänen menneisyyttään ei kuitenkaan koskaan käsitelty oikeusistuimissa.[1]

Diplomaatin ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Waldheim meni Itävallan ulkoministeriön diplomaattiseen osastoon ja valmistui vuonna 1945 Wienin yliopistosta lakimieheksi. Hän oli mukana Itävallan delegaatiossa Pariisin rauhansopimuksen aikana vuonna 1948. Hän työskenteli ulkoministeriössä vuosina 1951–1956. Vuonna 1956 hänet nimitettiin Itävallan suurlähettilääksi Kanadaan, ja hän palasi ulkoministeriöön vuonna 1960, ja 1964 hänet nimitettiin Itävallan YK-edustajaksi. Vuodesta 1968 hän oli Itävallan ulkoministeri Itävallan kansanpuolueen ÖVP:n jäsenenä[2], kunnes sai YK:n virkansa takaisin vuonna 1970. Waldheim asettui ehdokkaaksi vuoden 1971 presidentinvaaleissa, mutta häntä ei valittu.

YK:n pääsihteeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian vaalitappionsa jälkeen Kurt Waldheim valittiin U Thantin seuraajaksi YK:n pääsihteerinä. Pääsihteerinä hän järjesti suuria kansainvälisiä YK:n alaisia konferensseja, kuten Santiagossa huhtikuussa 1972, UNCTAD:n kokous ja UNEP:in kokous Tukholmassa kesäkuussa 1974, IMO:n kokous Caracasissa huhtikuussa 1972, UNFPA:n kokous Bukarestissa elokuussa 1974 ja FAO:n kokous Roomassa marraskuussa 1974.

Hänen pääkriisialueensa oli kuitenkin Lähi-itä. Waldheim ja Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger eivät koskaan tulleet toimeen Lähi-idän kysymyksen aikana. Kun palestiinalainen terroristijärjestö PFLP kaappasi lennolla olevan Air Francen koneen PariisiTel Aviv-reitillä, Israel päätti itse vapauttaa panttivangit. YK väitteli, pitäisikö Israelin pelastusoperaatio tuomita. Waldheim valittiin uudelle kaudelle 1976. Vuonna 1980 Waldheim lensi Iraniin, jossa yli sataa yhdysvaltalaista pidettiin Teheranin suurlähetystössä panttivankina, neuvottelemaan heidän vapauttamiseen. Ajatollah Khomeini kuitenkin kieltäytyi tapaamasta Waldheimia. Teheranissa ilmoitettiin, että Waldheimin henki olisi vaarassa.

Paul McCartney ja Waldheim järjestivät konsertteja Kambodžan auttamiseksi. Etsiessään kolmannen maiden pääsihteeriä Kiina käytti veto-oikeuttaan Walhdeimia vastaan [3] ja pääsihteeriksi valittiin perulainen Javier Pérez de Cuéllar. Pääsihteeriuran jälkeen Walhdeim valittiin Itävallan presidentiksi 1986. Pääsihteerikauden jälkeen 1986 Waldheimia syytettiin toisen maailmansodan aikaisista natsikytköksistä.[4]

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Waldheimin natsimenneisyys tuli esille 1986 hänen asettuessaan ehdokkaaksi Itävallan presidentinvaaliin. Tällöin Jutalaisten maailmankongressi syytti häntä aktiivisesta osallistumisesta juutalaisten tuhoamiseen Balkanilla. Todisteita hänen henkilökohtaisesta osallistumisestaan ei löytynyt, mutta Waldheimin katsottiin vähintäänkin salanneen taustaansa. Hänet valittiin kuitenkin presidentiksi (1986–1992), josta seurasi Itävallan kansainvälisen aseman heikentymistä. Häneen kohdistettiin laaja ulkomainen boikotti.[2]

Waldheim kuoli 14. kesäkuuta 2007 Wienissä 88-vuotiaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jonathan Kandell: Kurt Waldheim dies at 88; ex-UN chief hid Nazi past New York Times. 14.6.2007. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  2. a b Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos) Muutosten vuosisata 8. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1995, s. 259.
  3. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2007/06/kurt_waldheim_kuollut_240979.html [vanhentunut linkki]
  4. Hautamäki: s. 92selvennä
Yhdistyneiden kansakuntien lippu Edeltäjä:
U Thant
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
19721981
Seuraaja:
Javier Pérez de Cuéllar

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallan presidentin lippu Itävallan liittopresidentit
Karl Seitz (1919–1920) | Michael Hainisch (1920–1928) | Wilhelm Miklas (1928–1938)
Karl Renner (1945–1950) | Theodor Körner (1951–1957) | Adolf Schärf (1957–1965) | Franz Jonas (1965–1974) | Rudolf Kirchschläger (1974–1986) | Kurt Waldheim (1986–1992) | Thomas Klestil (1992–2004) | Heinz Fischer (2004–)