Finlandia-talo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finlandia-talo
Helsinki Finlandia Haz.JPG
Osoite Mannerheimintie 13 E (palvelupiste)
Sijainti Finlandiapuisto
Valmistumisvuosi 1971
Suunnittelija Alvar Aalto
Rakennuttaja Helsingin kaupunki
Urakoitsija Rakennustoimisto Arvonen Oy (luopui urakasta)
Arvo Westerlund Oy (suoritti loppuun)
Julkisivumateriaali Carraran marmori, oulaisten graniittia
Kerrosala 20 524  m²
Tilavuus 136 025  m³
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Finlandia-talo on kongressi- ja tapahtumakeskus Helsingin keskustassa, Töölönlahden rannalla. Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo valmistui 1971. Rakennus on pieniä yksityiskohtia myöten Aallon käsialaa. Talo suunniteltiin vuonna 1962 ja rakennettiin vuosina 1967–1971. Kongressisiipi puolestaan suunniteltiin vuonna 1970 ja rakennettiin vuosina 1973–1975. Taloon valmistui keväällä 2011 uusi mittava näyttely- ja kokoustila.

Finlandia-talon juhlallisia avajaisia vietettiin 2. joulukuuta 1971. Avajaiskonsertissa kantaesitettiin Einojuhani Rautavaaran Meren tytär ja Aulis Sallisen Sinfonia (opus 24), lisäksi Isaac Stern soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina Sibeliuksen viulukonserton.

Finlandia-talon kattava historiateos, tapahtumia: ihmisiä ja musiikkia julkaistiin vuonna 2001. Kirjan julkaisi Otava ja sen ovat kirjoittaneet Pekka Suhonen, Petri Mustonen ja Eeva-Kaarina Holopainen.

Finlandia-talon monipuoliset ja muuntautuvat kokous-, näyttely-, juhla- ja konserttitilat tarjoavat ympäristön niin kansainvälisille suurkongresseille ja pienille kokouksille kuin viihdetilaisuuksille ja yleisötapahtumille. Finlandia-talo on osoittanut palvelukykynsä useissa eri alojen maailmankongresseissa ja ollut talouden ja politiikan maailmanluokan vaikuttajien foorumina. Finlandia-talo on myös jo itsessään suosittu nähtävyys, johon käy tutustumassa vuosittain tuhansia matkailijoita eri puolilta maailmaa. Talon omistaa Helsingin kaupunki.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finlandia-talon julkisivu itäpuolelta taloa kuvattuna

Finlandia-talon johtoajatus oli tornimainen osa, jossa on kokonaisuuden ylitse rakennettu vino katto. Tämä ajatus syntyi, koska Aalto uskoi saavuttavansa paremman akustisen ratkaisun jättämällä tyhjän kaiuntatilan salin yläpuolelle. Tila on sisäkaton ritilärakenteen ansiosta yleisön näkymättömissä, mutta sen avulla on mahdollista saada aikaan syvä jälkikaiunta, joka on ominaista korkeille kirkkosaleille. Aalto käytti marmoria niin sisä- kuin ulkopinnoissakin, missä se muodostaa kontrastin mustalle graniitille. Marmori toimii Aallolle yhdyssiteenä Välimeren alueen kulttuuriin, jonka hän halusi tuoda myös kotimaahansa.

Sivun inserttikuvassa näkyy optinen illuusio: kadun toisella puolella sijaitseva Kansallismuseon torni näyttää nousevan Finlandiatalon tornin reunasta. Efekti on saatu aikaiseksi siten että torniosan valkoisessa marmoripinnassa on musta puolisuunnikas joka on mitoitettu täsmäämään Kansallismuseon torniin kun Finlandia-taloa katsotaan Töölönlahden itärannalta. Efekti näkyy hyvin kuvaa klikkaamalla. Aalto harrasti optisia illuusioita muuallakin, esimerkiksi Espoon Otaniemessä TKK:n (nykyisin Aalto-yliopisto) kirjaston takana kulkevalla kävelypolulla.

Yksityiskohtien suunnittelu on Finlandia-talossa viety huippuunsa. Jokainen valaisin, huonekalu, paneeli, lattianpäällyste ja koristelista on suunniteltu erikseen pitkän arkkitehdinuran kypsällä kokemuksella. Kaikki materiaalit puhuvat luonnon omaa pidättyväistä kieltä ilman teknisesti keinotekoisia painotuksia. Tämä johtuu Aallon perusnäkemyksestä, jonka mukaan arkkitehtuurin on oltava taustana ihmiselle. Finlandia-talossa ei huomio kohdistu hämmästyttäviin muotoihin ja räikeään sisustukseen, vaan yleisöön ja esiintyjiin. Aallon ajatuksen mukaan Finlandia-talon yleisön ei tarvitse olla pukeutunut juhlapukuun, kuten entisaikojen upeissa oopperalämpiöissä ja kullatuissa konserttisaleissa, vaan se saa mieluummin olla yhtä aito ja luonnollinen kuin ympäristönsä.

Päärakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärakennuksessa sijaitsee Finlandia-sali (1700 hlöä), Helsinki-sali (340 hlöä), Terassisali (250 hlöä), Elissa-sali (130 hlöä), Aurora-sali (84 hlöä), Veranda (1700 hlöä), ravintolasalit sekä yleisölle avoin Cafe Veranda ja Galleria Veranda.

Konsertti.jpg
Finlandia-talo lantinen julkisivu western facade Matti Tirri.jpg

Finlandia-sali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisätiloissa toistuvat monet Aallolle tyypilliset aiheet. Finlandia-sali suunniteltiin alun perin konsertti­saliksi, ja se on pelkistetty toisinto Essenin suuren oopperatalon salista.

Finlandia-salista tuli jo heti alussa suosittu kokousten, kongressien, juhlien, konserttien ja erilaisten tapahtumien paikka. Salissa on 1700 paikkaa, joista 1200 permannolla ja 500 parvekkeella. Lattia on tammiparkettia ja siniset osat seinällä ovat suomalaista koivua. Näyttämö on 15 metriä leveä ja koostuu useista nostettavista lavanostinpaloista. Keskellä lavaa on tavarahissi, jolla voidaan kuljettaa tavaraa lavan alla kahdessa kerroksessa oleviin varastoihin. Esirippu on suomalaisen tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelema. Finlandia-sali on toiminut myös monen poliittisen huipputapahtuman näyttämönä. Näitä on muun muassa kesällä 1975 järjestetty Etyk-kokous, johon osallistui muun muassa Neuvostoliiton presidentti Breznev ja USA:sta presidentti Ford. Kokouksessa joka toinen rivi oli otettu pois, jotta osallistujille saatiin mahtumaan pöydät. Monet muutkin päämiehet ovat pitäneet puheita Finlandia-salissa kuten presidentti Reagan, presidentti George Bush, presidentti Gorbatsov, paavi Johannes Paavali II, Dalai lama. Finlandia-salin akustiikasta on puhuttu paljon. Alussa sen kanssa todellakin oli ongelmia, syynä oli se, että Aalto halusi salin olevan kuin keskiaikainen kirkko, joissa akustiikka tunnetusti on hyvä. Ulkoa näkyvä korkea osa tässä yläpuolella oli auki ylös asti. Korjauksien yhteydessä se suljettiin tähän korkeuteen ja samalla myös lavaa korotettiin puolella metrillä. Finlandia-salin akustiikan on todettu olevan hyvää keskitasoa. Salin ovet on päällystetty hevosen jouhista tehdystä materiaalista. Salissa ovat Kangasalan urkutehtaan rakentamat Suomen ensimmäiset suuren konserttisalin urut. Niidenkin julkisivu on Alvar Aallon suunnittelema.

Piazza

Piazza on iso ja valoisa lämpiötila. Nimi juontaa Aallon ihailemasta Italiasta, toreista ja aukioista, jonne ihmiset kokoontuivat tapaamaan toisiaan. Väritys on hyvin hillittyä ja rauhallista. Lämpiön matto on korkealaatuista englantilaista villakierrenukkamattoa.

Piazza Finlandia-talo.png


Helsinki-sali

Helsinki-salin 340 paikkaa ja sen viihtyisä lämpiö tarjoavat hyvät puitteet erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Aalto käytti tähän esikuvana Saksan Detmerodeen suunnittelemaansa kirkkosalia. Etenkin katto on kopio sieltä. Katossa olevat ”panelit” ovat amerikkalaista oregon-mäntyä. Helsinki-salin seiniä tarkastellessa huomaa, että salissa on vain yksi terävä kulma. Finlandia-ravintola Ravintola koostuu kolmesta siirtoseinillä erotettavasta salista. Yhdistettynä saleissa mahtuu ruokailemaan 380 henkilöä ja cocktail-tilaisuus voidaan järjestää 650 hengelle. Yhdistämällä ravintolasalit lämpiöön voidaan tiloissa järjestää ruokailu lähes 1300 hengelle ja cocktail-tilaisuus jopa 2500 hengelle.

Kongressisiipi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongressisiipi on valmistunut vuonna 1975. Kongressisiiven erikoisuus on julkisivun ”aallot” jotka antavat rakennukselle ainutlaatuista kauneutta ja elävyyttä. Ulkoseinät noudattavat maaston muotoa, ne eivät ole suorat vaan kaartuvat. Aalto halusi toisaalta säilyttää suuren osan tontilla kasvavaa puustoa ja toisaalta kuitenkin rikkoa suorille seinille ominaisen jäykän samankaltaisuuden. Kongressisiivessä on muunneltavat A- ja B – salit, sekä lukuisia (yhteensä 13 kpl) pienempiä kokoustiloja.

Veranda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finlandia-talon laajennusosa Veranda valmistui vuonna 2011 alun perin pimeänä ajoluiskana sekä katettuna pysäköintitilana toimineeseen tilaan Karamzininrannan puolella. Laajennusosa on mahdollisimman neutraali ja ajatukseltaan kevyt ”katettu ulkotila”. Esimerkiksi katto-, seinä- ja lattiapintojen alkuperäinen luonne ja materiaalit on säilytetty mahdollisimman pitkälle. Rakennustyöt on toteutettu yhteistyössä museoviraston kanssa. Suureen yhtenäiseen tilaan on sijoitettu mahdollisimman vähän uusia kiinteitä elementtejä, jotta tilaa voidaan käyttää esimerkiksi näyttelyissä ja banketeissa. Siirtoseinien avulla tila on jaettavissa pienempiin tilayhdistelmiin. Verandan kokonaispinta-ala on 2200 m2, kokoustila on 240 -1310 hengelle, ruokailu voidaan järjestää 1000 hengelle ja cocktail-juhlat 1700 hengelle. Verandan pääsuunnittelijana toimi Jyrki Iso-Aho ja Verandan sisustussuunnittelusta on vastannut Jaakko Puro Oy. Kalustevalinnoissa ratkaisivat muotoilun ohella keveys, kuljeteltavuus ja soveltuvuus moniin eri käyttötarkoituksiin. Verandassa sijaitsee myös yleisölle avoin Cafe Veranda sekä Galleria Veranda. Sekä Verandasta että Cafe Verandasta on hyvät näkymät Töölönlahdelle.

Veranda 1.jpg


[1][2]

Veranda 3.jpg

Osakeyhtiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finlandia-talo toimii itsenäisenä osakeyhtiönä. 1.6.2006 organisaation muoto muuttui osakeyhtiöksi, jonka osakekannan omistaa kokonaan Helsingin kaupunki. Yhtiön toimitusjohtaja on Johanna Tolonen. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 60°10′33″N, 024°55′59″E