Otaniemi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 60°11.1′N, 24°49.8′E

Otaniemi
Otnäs
Kaupungin kartta, jossa Otaniemi korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Otaniemi korostettuna.
Suurpiiri Suur-Tapiola
Väkiluku 3 496   (1.1.2006)
Osa-alueet Keilaniemi, Keilaranta, Teekkarikylä
Postinumerot 02150

Otaniemi (ruots. Otnäs) on kaupunginosa ja yliopisto- eli kampusalue Espoossa.

Otaniemi sijaitsee Laajalahden etelärannalla,[1] Tapiolan naapurina lähellä Helsingin rajaa. Se kuuluu Suur-Tapiolan suuralueeseen. Otaniemen ja Tapiolan rajana on Kehä I. Rakenteilla oleva länsimetro kulkee Keilaniemen ja Otaniemen kampusalueen kautta.

Kampus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston Kanditalon auditorio, suunnittelu Alvar Aalto

Otaniemi tunnetaan parhaiten siellä sijaitsevasta Aalto-yliopiston insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakouluista (ent. Teknillinen korkeakoulu). Otaniemen kampusalueen asemakaava, TKK:n kirjasto ja päärakennus, Otaniemen ostoskeskus sekä liikuntakeskus Otahalli ovat arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia. Otaniemen teekkarikylässä opiskelija-asuntoja tarjoavat AYY, Otaniemen asuntosäätiö OAS sekä Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö.[2] Alueella on erilaisia asuntoja: isompia huoneistoja avio- ja avopareille ja kaveruksille perhekylässä ja pienempiä (yksiöitä ja soluja) niin sanotussa poikamieskylässä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otaniemi lintuperspektiivistä (kuva vuodelta 1989)

Varhaisimmat merkit ihmistoiminnasta Otaniemen alueella löytyvät nyk. Jämeräntaival 3:n (n.s. kesähotellin) sisäpihan edustalta: pronssikautinen hiidenkiuas (myös "alkuteekkarin haudaksi" kutsuttu), ikää arviolta 3000 vuotta. Tuollaisia hautoja rakennettiin ilmeisesti myös kadonneille muistomerkiksi, koska tästä hiidenkiukaasta ei vainajan luita ole löydetty. Haudat rakennettiin tyypillisesti luodoille, jollainen tämä Jämeräntaipaleen kukkulakin aikoinaan oli. Muinaiset kalastajat liikkuivat alueella mm. siksi, että Vantaanjoen pääuoma laski tuolloin vielä Laajalahden pohjukkaan, Isoon Huopalahteen.[3]

Paikannimen "otaniemi" kantasanasta ei ole varmaa tietoa. On arveltu sen olevan "oka" (keihään kärki, niemen terävähkön muodon takia) tai "ohto" (otso l. karhu, mihin viittaavat muut lähistön paikannimet, kuten esim. Otsolahti ja Karhusaari) tai saamelaisten "outa" (metsäinen, alava maa). Tämä viimeksi mainittu voisi hyvinkin olla oikea vaihtoehto, koska myöhäiskeskiajan kirjallisissa lähteissä Otaniemi esiintyy muodoissa Outnäs/Owttenes/Outenesby (myöh. Otnäs). Ruotsin kielelle vieraan diftongin "ou" perusteella voidaan päätellä, että alueella on liikkunut jo varhain (etelä)saamelaisia tai hämäläisiä.[3] Espoossa on muitakin saamelaisperäisiä nimiä, huomattavimpana varmaankin Nuuksio.

Otaniemen kylä (jossa verokirjojen mukaan oli 1540-luvulla 3 taloa) kuului aikoinaan Helsingin pitäjään, jonka käräjillä kylän isännät useammankin kerran toimivat lautamiehinä. Pitkän vihan aikaan, kovana jäätalvena 1577 tataarit hyökkäsivät suomenlahden yli Espoon rannikolle ja polttivat mm. koko Otaniemen kylän. Vuonna 1602 maat siirtyivät sodissa kunnostautuneelle vänrikki Daniel Golovatshev'ille. Turun linnan päällikkö Anders Nilsson (Hyttner) sai 1630-luvulle tultaessa Otaniemen talot haltuunsa ja niistä muodostui tuolloin ensimmäistä kertaa yksi kokonainen tila, ratsumiesvarustelusta vapautettu säteri.[3]

Helsingin pormestari Gabriel Tavast osti Otaniemen v. 1653 ja vajaa 10 vuotta myöhemmin (1662) se siirtyi valtiolle kruunun säteriksi. Rustholliksi Otaniemi hyväksyttiin v. 1695. Sitä ennen alue oli jo siirretty kuulumaan Espooseen. Isovihan jälkeen Otaniemen maat osti Kaarle XII:n armeijassa palvellut eversti Henrik Wright. Tämä tapahtui v. 1734, ja samalla syntyi kaksi uutta torppaa, Otsolahden itärannan Björnholm (Karhusaari) ja Otaniemen kärjen Lakör. Viaporin (Suomenlinnan) valtaisan rakentamisurakan käynnistyessä Otaniemen tila siirtyi v. 1746 Karl von Numersin omistukseen.[3]

Viaporin rakentajat ja varusväki tarvitsivat runsaasti majoitustilaa ja myös Otaniemen alueelle pystytettiin uusia asumuksia. Eräästä tällaisesta n.s. sotilastorpasta kehittyi myöhemmin Hagalundin kartano, joka edelleen on paikallaan, Otaniemen vesitornin lähellä. Vuonna 1810 tila jaettiin kahtia Karl von Numersin pojanpoikien kesken. Toinen heistä sai Hagalundin kartanon alueen ja toinen itse kantatilan päärakennuksineen. Otaniemen kartano myytiin v. 1832 pankinjohtaja Johan Norrmanille, joka puolestaan 25 vuotta myöhemmin myi kaiken oluttehtailija Paul Sinebrychoffille. Tämä laajensi omistuksiaan ja osti v. 1859 myös Hagalundin kartanon.[3]

Kun tehtailija kuoli 1883, siirtyi koko alue vanhemmalle pojalle, Nikolaille, joka kuitenkin lähti jo 3 vuotta myöhemmin ulkomaille terveyttään hoitamaan. Ohjat otti tällöin Nikolain pikkuveli, isänsä mukaan Paul nimeltään, joka oli mennyt naimisiin näyttelijätär Fanny Grahnin kanssa. Pariskunta muutti Otaniemen kartanoon v. 1904. Avioliitto oli lapseton. Paul kuoli 1917 ja Fanny 4 vuotta myöhemmin. Testamentin myötä alue jaettiin 1922. Pienemmän osan (nyk. n.s. kampusalue ja Teekkarikylä) sai Fannyn veljentyttären aviomies, johtaja Carl af Forselles ja suuremman osan, muun muassa Hagalundin kartanon, peri Fannyn veljenpoika, lääkärinä ja tenniksenpelaajana - ja myös Westendin "isänä" - myöhemmin tunnettu Arne Grahn.[3]

Af Forsellesit myivät Otaniemen 1927 kolmelle yksityishenkilölle, jotka perustivat alueelle osakeyhtiön Ab Otnäs Gård. 1930-luvulla yhtiön omistus siirtyi Kansallispankille ja sen nimeksi tuli Otaniemi Oy. Vuonna 1949 valtio osti edellä mainitulta yhtiöltä, Teknillisen korkeakoulun aloitteesta, "vanhan tykkitien" l. Lehtisaarentien pohjoispuolisen n. 107 hehtaarin alueen. Samanaikaisesti hankki korkeakoulun ylioppilaskunta n. 2 ha maata Otaniemestä tulevaa Teekkarikylää varten.[3]

Otaniemen kartano ja sen lähiympäristö esiintyvät Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Varastettu kuolema (1938), jossa eräässä kohtauksessa kasakat ajavat aktivisteja takaa ja karauttavat hevosillaan suoraan kartanon pihaan. Toinen elokuva, missä Otaniemen kartano ja sen lähialueet näkyvät, on Teuvo Tulion Intohimon vallassa (1947).

Teknillisen korkeakoulun muuttoa Helsingin Hietalahdentorilta ryhdyttiin valmistelemaan 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Jo v. 1950 alkoi niemellä sijaitsevan Teekkarikylän rakentaminen. Sen ensimmäiset talot valmistuivat Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelemina toukokuussa 1952. Rakennusmateriaalina oli käytetty mm. tiiliä, joita saatiin Helsingin pommituksissa tuhoutuneen Neuvostoliiton lähetystörakennuksen raunioista. Samojen arkkitehtien suunnittelema kappeli valmistui v. 1957. Teekkarikylän talot toimivat heti tuoreeltaan Helsingin olympialaisten urheilijoiden majoitustiloina.[2] Teekkarikylän rakentaminen sekä teekkarien näyttävä tempaus vuonna 1956 vauhdittivat korkeakoulun muuttoa Otaniemeen Helsingin kantakaupungin ahtaista tiloista. Korkeakoulun päärakennuksen rakennusurakka aloitettiin vuonna 1961, jolloin myös purettiin sen paikalla sijainnut, 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa pystytetty vanha kartano.[3] Päärakennus valmistui v. 1964 ja vihittiin virallisesti käyttöön 1966. Samaan aikaan korkeakoulun kanssa Helsingistä siirrettiin Otaniemeen myös Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT).

Otaniemen Teekkarikylä toimi vuonna 2005 Helsingissä järjestettyjen yleisurheilun MM-kilpailujen kisakylänä. Kisojen ansiosta uusien opiskelija-asuntojen rakentaminen vauhdittui ja kisojen alla Teekkarikylään valmistui 6 uutta rakennusta Jämeränaukiolle ja Otarantaan.

Yritys- ja tutkimuskeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Technopolis Innopoli 1

Otaniemessä sijaitsee kongressikeskus Dipoli, Technopolis Innopoli, useita VTT:n yksiköitä, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, Geologian tutkimuskeskus GTK sekä kemiallisen metsäteollisuuden tutkimuskeskus KCL, jonka tutkimus- ja laboratoriotominta on liitetty VTT:hen vuonna 2009.[4][5]

Otaniemen kaupunginosaan kuuluu myös Keilaniemi, jossa sijaitsevat mm. Nokian, Fortumin, Neste Oilin ja Koneen pääkonttorit. Keilaniemeen valmistui joulukuussa 2007 Swing Life Science Centerin viides talo, joka saattaa keskuksen rakennustyöt valmiiksi. Swing Life Science Centerissä on tällä hetkellä kolmisenkymmentä yritystä yhteensä neljässä, toisiinsa yhteydessä olevissa taloissa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otaniemessä sijaitsee Raja- ja merivartiokoulu. Vuoteen 2008 asti Poliisiammattikorkeakoulun päällystökoulu sijaitsi myös Otaniemessä.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otaniemen ohi kulkee Kehä I, ja alue sijaitsee lähellä sen Länsiväylän puoleista päätä. Siitä erkanee Otaniemeen johtava lyhyt yhdystie 1142 (Karhusaarentie, Otaniementie). Otaniemestä Helsingin puolelle Munkkiniemeen johtaa saariketjun kautta kulkeva tie, joka suurimmalta osaltaan on nimeltään Kuusisaarentie.

Otaniemen Teekkarikylässä on useiden Espoon bussien päätepysäkki, lisäksi alueen ohi kulkee useita seutulinjoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3008, art. Otaniemi. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-5.
  2. a b Teekkarikylä Aalto-yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 25.7.2012.
  3. a b c d e f g h Lauri Rahikainen: Kauan kauan kauan sitten Otaniemessä Polyteekkari. Viitattu 25.7.2012.
  4. VTT ja KCL allekirjoittivat aiesopimuksen KCL:n tutkimus- ja laboratoriotoimintojen yhdistämisestä VTT:hen 4.2.2009. VTT. Viitattu 17.4.2013.
  5. VTT-KCL-sopimus on allekirjoitettu 1.6.2009. VTT. Viitattu 17.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]