Varastettu kuolema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varastettu kuolema
Ohjaaja Nyrki Tapiovaara
Käsikirjoittaja Eino Mäkinen, Erik Blomberg
Tuottaja Erik Blomberg
Säveltäjä George de Godzinsky
Pääosat Tuulikki Paananen
Ilmari Mänty
Santeri Karilo
Annie Mörk
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Erik Blomberg Oy
Ensi-ilta 4. syyskuuta 1938
Kesto 101 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Varastettu kuolema on Nyrki Tapiovaaran ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1938. Elokuva tunnetaan aikaansa edellä olleesta kuvauksestaan. Elokuvan loppujakso on toteutettu puhtaana kuvakerrontana ilman sanoja.

Elokuva kertoo suomenruotsalaiseen porvaristoon kuuluvista aktivisteista, jotka käyvät maanalaista taistelua Venäjän harjoittamaa sortovaltaa vastaan. He salakuljettavat ruumisarkkuun kätkettyjä aseita ja aseiden siirto naamioidaan hautajaissaattueeksi.

Elokuva perustuu Runar Schildtin novelliin ”Lihamylly”. Schildtin alkuperäisnovellista on Varastetussa kuolemassa mukana lähtöasetelma ja kolme päähenkilöä. Tapiovaara siirsi tapahtumat poliittisesti erittäin arasta Suomen sisällissodan keväästä 1918 sortovuosiin 1904–1905.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuottaja Erik Blombergin oli tarkoitus ohjata elokuva itse, mutta hän valitsi tehtävään Tapiovaaran, joka oli ansioitunut vuonna 1937 elokuvan Juha ohjaajana.

Pääparina on aktivistiryhmän johtaja Robert Hedman ja hänen rakastettunsa Manja. Edellistä tulkitsee amatöörinäyttelijä Ilmari Mänty eli tuleva suurlähettiläs Ralph Enckell. Manjaa tulkitsee 1930-luvun loppupuoliskon elokuvatähti Tuulikki Paananen.

Aiheestaan huolimatta Varastettu kuolema ei ole kansalliskiihkoinen. Elokuvassa puhutaan suomen lisäksi ruotsia, venäjää ja englantia. Tekstityksiä ei ole. Ratkaisulla ohjaaja on halunnut korostaa ihmisten välistä sanatonta yhteyttä ja kehonkielen merkitystä.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan aikalaisarvioissa näkyy ristiriitainen suhtautuminen. Maailmalta tulleet vaikutteet nähdään toisaalta myönteisinä ("liki jokainen kuva on pieni hienostunut taideteos"), toisaalta kielteisenä, suomalaiseen elokuvaan sopimattomina ("ei ole syytä uskoa, että tuollainen dekadentti valokuvaustyylittely, joka ehkä on aitoa ranskalaisessa filmissä, olisi aidon suomalaisen hengen mukaista"),[1] Kun elokuva esitettiin uudestaan 1954, suhtautuminen oli muuttunut varauksellisesta arvostavaksi ja Tapiovaaran nähtiin ottaneen paikkansa suomalaisessa elokuvassa.[1]

Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran 14. maaliskuuta 1964.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toiviainen, Sakari: Nyrki Tapiovaaran tie. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, 1986. ISBN 951-860-115-1.
  • Elonet

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Arvioita, Elonet.fi. Viitattu 13.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]