Kaksi Vihtoria
| Kaksi Vihtoria | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Nyrki Tapiovaara |
| Käsikirjoittaja | Nyrki Tapiovaara, Erik Blomberg |
| Perustuu | Tatu Pekkarisen näytelmään Klaara ja hänen Vihtorinsa (1931), joka puolestaan pohjautuu sarjakuvaan Vihtori ja Klaara |
| Tuottaja | Erik Blomberg |
| Säveltäjä | George de Godzinsky |
| Pääosat |
Eino Jurkka Annie Mörk Sointu Kouvu Arvi Tuomi Helmer Kaski Irja Rannikko Jalmari Parikka |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Elo-Seppo Oy Ab |
| Ensi-ilta | 5. helmikuuta 1939 |
| Kesto | 110 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kaksi Vihtoria on Nyrki Tapiovaaran ohjaama suomalainen farssielokuva vuodelta 1939.
Elokuva oli ohjaajalleen haastava, sillä hän pyrki "puhtaaseen elokuvaan", kun Vihtoreiden tarina taas on sidottu tiukasti teatterin keinoihin. Elokuva kuvattiin lähes kauttaaltaan lavasteissa. Siitä sensuroitiin aikoinaan seitsemän minuuttia.
Elokuvan sivuosissa näyttelevät muun muassa Mirjami Kuosmanen laulajattarena sekä Nyrki Tapiovaara miehenä junanvaunun portailla. Oopperalaulajanakin suosiota niittänyt näyttelijä Martti Seilo nähdään ensi kerran valkokankaalla pianistin osassa. Elokuva on mustavalkoinen.
Elokuvan ravintolajaksossa ukulelea näppäilevä Matti Jurva esittää itse säveltämänsä ja Tatu Pekkarisen sanoittamat laulut "Väliaikainen", "Kun tanssii lambethwalkia, suonissa ei ole kalkkia" ja "Eikö lähdetä pikkasen istumaan".[1]
Elokuvan aihe on sarjakuvasta Vihtori ja Klaara[2] Tatu Pekkarisen näytelmän Klaara ja hänen Vihtorinsa (1931) kautta kierrätettynä.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinan ytimessä on Rantamon perhe. Vihtori Rantamo on ulospäin piinkova liikemies ja luja perheenpää, tosiasiassa hän elää kuitenkin vaimonsa, Klaaran tossun alla. Kun vaimo lähtee matkalle, Vihtori päättää hieman irrotella. Hän esiintyy tarinan toiselle Vihtorille, ravintolayleisölle ja vahingossa radion kautta koko kansalle. Klaara sattuu kuulemaan lähetyksen ja järkyttyy, kun hänen Vihtorinsa uskaltautuu sovinnaisten rooliensa ulkopuolelle. Vanhat, totunnaiset roolit pitää palauttaa keinolla millä hyvänsä.
Elokuvan toisen Vihtorin sukunimi on Hiltunen. Hän on eronnut ja seurustelee Augustan kanssa. Klaara erehtyy luulemaan Augustaa hänen oman Vihtorinsa morsiameksi, lajityypin mukaisesti yritykset selvittää sekaannuksia synnyttävät uusia sekaannuksia ja väärinkäsityksiä. Vihtorin ja Klaaran tytär Hilkka puolestaan on pintaliitäjä, jonka elämän tärkein päämäärä tuntuu olevan avioliitto. Hän rakastuu "alempisäätyiseen" Robertiin, ja hänen vanhemmilleen se on suuren luokan järkytys. Hilkka ja Robert joutuvat voittamaan esteet, joita ajan yhteiskunta asettaa epäsäätyiselle parille. He ovat klassinen "rikas tyttö ja köyhä poika" -pari, joka luonnollisesti lopussa saa toisensa, vaikka heidänkin suhteensa laatu osoittautuu kovin pintapuoliseksi.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erään kriitikon arviossa todetaan että kyseessä on Tapiovaaran heppoisin elokuva. Paikoin hienot jaksot jäävät kokonaisuuden junnaavan rytmin varjoon. Lopun itsemurhayritys on kuitenkin kenties suomalaisen elokuvan huvittavin.[3]
Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi Vihtoria on esitetty harvakseltaan televisiossa, jossa se näytettiin ensi kerran 2. maaliskuuta 1974.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Annie Mörk | … | Karoliina Rantamo, "Klaara" |
| Sointu Kouvo | … | Hilkka Rantamo |
| Eino Jurkka | … | johtaja Vihtori Rantamo |
| Arvi Tuomi | … | asianajaja Vihtori Hiltunen |
| Helmer Kaski | … | konttoristi Robert Hokkanen |
| Irja Rannikko | … | Augusta |
| Jalmari Parikka | … | karjalaisäijä |
| Hertta Leistén | … | majatalon emäntä |
| Lida Salin | … | Miina |
| Varma Lahtinen | … | Mandi |
| Ossi Korhonen | … | konttoristi Liljelund, poistettu rooli |
| Paavo Kuoppala | … | "Suomen Leijona" |
| Emil Wainio | … | portieri |
| Kauko Salava | … | poliisi |
| Annie Sundman | … | kartanon rouva |
| Waldemar Wohlström | … | kartanon herra |
| Matti Jurva | … | laulusolisti |
| Irja Koskinen | … | tanssisolistit |
| Alexander Saxelin | … | tanssisolistit |
| Mirjami Kuosmanen | … | laulusolisti |
| Margareta Wasenius | … | Can Can Girls |
| Lydia Saxelin | … | Can Can Girls |
| Kerttu Niemi | … | Can Can Girls |
| Edvard Hyyppä | … | Steppaaja |
| Victor Boije | … | Imitaattori |
| Senja Soitso | … | Vihtori Rantamon sihteeri |
| Nyrki Tapiovaara | … | mies junavaunun portailla |
| Sulo Alatalo | … | pasuuna/orkesteri |
| Anatol Gunaropulos | … | saksofoni/orkesteri |
| Eddie Grönqvist | … | klarinetti ja saksofoni/orkesteri |
| Jomi Leino | … | rummut/orkesteri |
| Alexander Wittenberg | … | klarinetti ja saksofoni/orkesteri |
| P. Tiilikainen | … | sikeäuninen mies |
| Martti Seilo | … | kartanon nuoriherra |
| Einari Ketola | … | "Suomen räätäli" |
| Maija Nuutinen | … | nainen ravintolassa |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sakari Toiviainen: Nyrki Tapiovaaran tie; Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986, ISBN 951-860-115-1
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ EloNet: Matti Jurva
- ↑ Arto Pajukallio, Anarkistinen nouskaskomedia, Helsingin Sanomat 21.6.2012, sivu D 7
- ↑ HWR: Kaksi Vihtoria, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 22/2014 sivu 11
| ||||||||||||