Kaksi Vihtoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi Vihtoria
Ohjaaja Nyrki Tapiovaara
Käsikirjoittaja Nyrki Tapiovaara, Erik Blomberg
Perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään Klaara ja hänen Vihtorinsa (1931), joka puolestaan pohjautuu sarjakuvaan Vihtori ja Klaara
Tuottaja Erik Blomberg
Säveltäjä George de Godzinsky
Pääosat Eino Jurkka
Annie Mörk
Sointu Kouvu
Arvi Tuomi
Helmer Kaski
Irja Rannikko
Jalmari Parikka
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Elo-Seppo Oy Ab
Ensi-ilta 5. helmikuuta 1939
Kesto 110 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
Elonet

Kaksi Vihtoria on Nyrki Tapiovaaran ohjaama suomalainen farssielokuva vuodelta 1939.

Elokuva oli ohjaajalleen haastava, sillä hän pyrki "puhtaaseen elokuvaan", kun Vihtoreiden tarina taas on sidottu tiukasti teatterin keinoihin. Elokuva kuvattiin lähes kauttaaltaan lavasteissa. Siitä sensuroitiin aikoinaan seitsemän minuuttia.

Elokuvan sivuosissa näyttelevät muun muassa Mirjami Kuosmanen laulajattarena sekä Nyrki Tapiovaara miehenä junanvaunun portailla. Oopperalaulajanakin suosiota niittänyt näyttelijä Martti Seilo nähdään ensi kerran valkokankaalla pianistin osassa. Elokuva on mustavalkoinen.

Elokuvan aihe on sarjakuvasta Vihtori ja Klaara[1] Tatu Pekkarisen näytelmän Klaara ja hänen Vihtorinsa (1931) kautta kierrätettynä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarinan ytimessä on Rantamon perhe. Vihtori Rantamo on ulospäin piinkova liikemies ja luja perheenpää, tosiasiassa hän elää kuitenkin vaimonsa, Klaaran tossun alla. Kun vaimo lähtee matkalle, Vihtori päättää hieman irrotella. Hän esiintyy tarinan toiselle Vihtorille, ravintolayleisölle ja vahingossa radion kautta koko kansalle. Klaara sattuu kuulemaan lähetyksen ja järkyttyy, kun hänen Vihtorinsa uskaltautuu sovinnaisten rooliensa ulkopuolelle. Vanhat, totunnaiset roolit pitää palauttaa keinolla millä hyvänsä.

Elokuvan toisen Vihtorin sukunimi on Hiltunen. Hän on eronnut ja seurustelee Augustan kanssa. Klaara erehtyy luulemaan Augustaa hänen oman Vihtorinsa morsiameksi, lajityypin mukaisesti yritykset selvittää sekaannuksia synnyttävät uusia sekaannuksia ja väärinkäsityksiä. Vihtorin ja Klaaran tytär Hilkka puolestaan on pintaliitäjä, jonka elämän tärkein päämäärä tuntuu olevan avioliitto. Hän rakastuu "alempisäätyiseen" Robertiin, ja hänen vanhemmilleen se on suuren luokan järkytys. Hilkka ja Robert joutuvat voittamaan esteet, joita ajan yhteiskunta asettaa epäsäätyiselle parille. He ovat klassinen "rikas tyttö ja köyhä poika" -pari, joka luonnollisesti lopussa saa toisensa, vaikka heidänkin suhteensa laatu osoittautuu kovin pintapuoliseksi.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään kriitikon arviossa todetaan että kyseessä on Tapiovaaran heppoisin elokuva. Paikoin hienot jaksot jäävät kokonaisuuden junnaavan rytmin varjoon. Lopun itsemurhayritys on kuitenkin kenties suomalaisen elokuvan huvittavin.[2]

Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi Vihtoria on esitetty harvakseltaan televisiossa, jossa se näytettiin ensi kerran 2. maaliskuuta 1974.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Annie Mörk  … Karoliina Rantamo, "Klaara"  
 Sointu Kouvo  … Hilkka Rantamo  
 Eino Jurkka  … johtaja Vihtori Rantamo  
 Arvi Tuomi  … asianajaja Vihtori Hiltunen  
 Helmer Kaski  … konttoristi Robert Hokkanen  
 Irja Rannikko  … Augusta  
 Jalmari Parikka  … karjalaisäijä  
 Hertta Leistén  … majatalon emäntä  
 Lida Salin  … Miina  
 Varma Lahtinen  … Mandi  
 Ossi Korhonen  … konttoristi Liljelund, poistettu rooli  
 Paavo Kuoppala  … "Suomen Leijona"  
 Emil Wainio  … portieri  
 Kauko Salava  … poliisi  
 Annie Sundman  … kartanon rouva  
 Waldemar Wohlström  … kartanon herra  
 Matti Jurva  … laulusolisti  
 Irja Koskinen  … tanssisolistit  
 Alexander Saxelin  … tanssisolistit  
 Mirjami Kuosmanen  … laulusolisti  
 Margareta Wasenius  … Can Can Girls  
 Lydia Saxelin  … Can Can Girls  
 Kerttu Niemi  … Can Can Girls  
 Edvard Hyyppä  … Steppaaja  
 Victor Boije  … Imitaattori  
 Senja Soitso  … Vihtori Rantamon sihteeri  
 Nyrki Tapiovaara  … mies junavaunun portailla  
 Sulo Alatalo  … pasuuna/orkesteri  
 Anatol Gunaropulos  … saksofoni/orkesteri  
 Eddie Grönqvist  … klarinetti ja saksofoni/orkesteri  
 Jomi Leino  … rummut/orkesteri  
 Alexander Wittenberg  … klarinetti ja saksofoni/orkesteri  
 P. Tiilikainen  … sikeäuninen mies  
 Martti Seilo  … kartanon nuoriherra  
 Einari Ketola  … "Suomen räätäli"  
 Maija Nuutinen  … nainen ravintolassa  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sakari Toiviainen: Nyrki Tapiovaaran tie; Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986, ISBN 951-860-115-1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Anarkistinen nouskaskomedia, Helsingin Sanomat 21.6.2012, sivu D 7
  2. HWR: Kaksi Vihtoria, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 22/2014 sivu 11