László Moholy-Nagy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
László Moholy-Nagy

László Moholy-Nagy [ˈlaːsloː ˈmoholiˌnɒɟ][1] (20. heinäkuuta 1895 Bácsborsód, Itävalta-Unkari24. marraskuuta 1946 Chicago, Yhdysvallat) oli unkarilainen taidemaalari, muotoilija ja valokuvaaja. Hän toimi professorina Bauhaus-koulussa.lähde?

Moholy-Nagy syntyi unkarinjuutalaiseen perheeseen, ja oli alkuperäiseltä nimeltään László Weisz. Hän vaihtoi saksanjuutalaisen sukunimensä unkarilaisen enonsa nimeen Nagy, ja lisäsi siihen myöhemmin liitteen Moholy kotikaupunkinsa Moholin mukaan. Hän opiskeli lakia Budapestissa ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Sen jälkeen hän oli Wienissä, missä sai ensimmäisen kosketuksensa konstruktivismiin El Lissitzkyn, Naum Gabon ja Kazimir Malevitšin näyttelyissä.lähde?

Vuonna 1923 Moholy-Nagy pestattiin Bauhausiin peruskurssien opettajaksi Johannes Ittenin seuraajaksi. Hän toi koulun linjaa lähemmäksi sen alkuperäisiä aatteita, muotoilun ja taiteen yhdistämistä. Bauhausissa työskennellessään Moholy-Nagy loi myös tunnetuimmat omat työnsä muotoilijana; hänen suositun valaisimensa lisenssimaksut pelastivat koulun rahatilanteen.[2]

Bauhausin sulkemisen jälkeen Moholy-Nagy siirtyi Hollantiin ja sieltä Lontooseen 1935.lähde? Vuonna 1937 Moholy-Nagy kutsuttiin New Bauhausin johtajaksi Chicagoon, ja hän muutti Yhdysvaltoihin.[3]

László Moholy-Nagy kuoli leukemiaan Chicagossa vuonna 1946. Budapestissa sijaitseva Moholy-Nagyn taideyliopisto on nimetty hänen mukaansa.lähde?

Alvar Aalto koki Moholy-Nagyn valokuvat tärkeiksi arkkitehtuurin modernismin edistäjiksi.[4]

Moholy-Nagyn öljyvärityö
Keltainen risti Q.7.

Suomennettu artikkeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valokuvaus, Julkaisussa: Kuvista sanoin: ajatuksia valokuvasta. 2, koonnut Martti Lintunen. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museon säätiö 1984 ISBN 951-9086-23-4
  1. Ääntämys kylän Mohol mukaan eli Mohol-y-Nagy eikä niin kuin ly tavallisesti lausutaan unkarissa. László Moholy-Nagy: Photographs from the J. Paul Getty Museum, s. 123. Los Angeles, California: The J. Paul Getty Museum, 1995. ISBN 0-89236-324-X Teoksen verkkoversio.
  2. Unkarin muotoilu herää eloon sosialistisen realismin unesta Kulttuuri. 17.12.2004. Turun Sanomat. Viitattu 27.11.2008.
  3. Our Bauhaus Heritage, IIT Institute of Design, viitattu 17.12.2021 (englanniksi)
  4. Nikula, Riitta: Arkkitehtien opintomatkat. Tieteessä tapahtuu, 2000, 18. vsk, nro 4. Tieteellisten seurain valtuuskunta. ISSN 1239-6540 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.11.2008.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hannu Vanhanen, Unkarilaisten valokuvaajien odysseia. Tampereen museot ja Valokuvakeskus Nykyaika, 2009, ISBN 978-951-609-438-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.