Kunnon sotamies Švejk

Wikipedia

Kunnon sotamies Švejk on tšekkiläisen Jaroslav Hašekin 1920-luvun alussa kirjoittaman keskeneräiseksi jääneen satiirisen romaanin sankari. Usein itse romaaniinkin viitataan lyhyesti sankarinsa nimellä, vaikka itse asiassa Josef Švejkin hahmo oli esiintynyt ensimmäisen kerran jo Hašekin vuonna 1912 julkaisemassa novellissa.

Hašek aloitti romaaninsa kirjoittamisen 1921. Hän kaavaili Švejkistä kuusiosaista tarinaa, mutta ehti saada valmiiksi vain neljä osaa ennen sairastumistaan ja kuolemaansa tuberkuloosiin 1923. Teos julkaistaan nykyään yhtenä niteenä. Teoksen alkuperäinen nimi kääntyisi suomeksi suoraan "Kunnon sotamies Švejkin kohtalot maailmansodan aikana" (Osudy dobrého vojáka Švejka za světové války), mutta koska se käännettiin aikoinaan saksan kautta, opittiin teos tuntemaan Suomessa nimellä Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut maailmansodassa (1932-1933). Kaikkiaan teos on ilmestynyt suomeksi moneen kertaan (kääntäjinä eri vuosikymmeninä Jalmari Virtanen, Viljo Kajava, Marja Helin, Tuure Lehén). Viimein vuonna 1991 ilmestyi Eero Balkin suoraan tšekin kielestä kääntämä Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa.

Teoksesta tuli heti ilmestyttyään valtava menestys ja kuuluisuutta saavutti myös Josef Ladan tekemä kuvitus. Romaani herätti kuitenkin suuttumusta nuoren Tšekkoslovakian valtion niissä piireissä, jotka olivat huolissaan tšekkien maineesta Euroopassa. Maanläheisen Švejkin pelättiin henkilöivän ulkomailla koko tšekkien kansan. Teoksen lukeminen kiellettiin Tšekkoslovakian armeijassa 1925, puolankielinen käännös takavarikoitiin kaupoista 1928, Bulgaria kielsi teoksen 1935 ja sitä poltettiin kansallissosialistien kirjarovioilla Saksassa 1933. Suomessa teos aiheutti 30-luvulla jumalanpilkkasyytteen, joka kuitenkin hylättiin.

Teoksen vaikutuksista huolestuneiden pelko ei ollut aivan aiheeton. Švejkistä tuli välitön maailmanmenestys. Se julkaistiin muutaman vuoden sisällä monella kielellä, nykyään käännöksiä on yli 60 kielelle. Švejk muodostui ensin kansalliseksi ja sitten kansainväliseksi symboliksi, ja nyt hänelle omistettuja kapakoita, puistonpenkkejä ja muistoesineitä on monissa Euroopan maissa. Maine levisi laajemmallekin. Amerikkalainen Joseph Heller on korostanut, että hänen suursuosioon noussut teoksensa Me sotasankarit (engl. Catch-22) sai innoituksensa juuri Švejkistä. Voidaanpa sanoa, että tämä historiallisen pikareskin ja siten Cervantesin ja Rabelais'n perinteeseen asettuva romaani tuli esikuvaksi kokonaiselle kirjallisuuden lajille.

Keskeneräiseksi jäänyt romaani on sitäkin merkittävämpi sen vuoksi, että sen ilmestyessä maailmansotaa ei ollut vielä juurikaan käsitelty kirjallisuudessa. Kaikkea tunteellisuutta välttävä ja suuret aatteet puhkaiseva Švejk on omalla tavallaan myös suuri sodanvastainen teos.

Maailmanlaajuisen suosionsa vuoksi teos on saanut useita jatkajia, sen nimeä on lainattu, se on filmatisoitu, ja sotamies Švejkistä on tullut muidenkin kirjailijoiden teoksissa kiertävä hahmo. Romaanista on runsaasti näyttämö- ja kuunnelmasovituksia sekä elokuvia, joista suuren suosion saavutti saksalainen versio, pääosassa Heinz Rühmann. Suomessa Veijo Meri on käsikirjoittanut teoksen näytelmäksi televisiolle. Pääosan esitti Matti Varjo. Teos on esitetty useasti myös radiossa, pääosassa Hannes Häyrinen.

[muokkaa] Sisältö

"Suuri aika vaatii suuria ihmisiä" on teoksen aloituslause. Teos kuvaa kuitenkin johdonmukaisesti pieniä ihmisiä. Hašek piirtää kuvan Itävalta-Unkarin armeijasta, joka on täynnä inhimillisiä heikkouksia. Rivimiehiä kiinnostaa laiskottelu, kortin pelaaminen, juominen ja syöminen. Aliupseerit ovat yksinkertaisia ja raakoja, virkamiehet korruptoituneita, sotilaspapit juoppoja mässäilijöitä ja ylemmät upseerit simputtajia, kiipijöitä, seniilejä tai muuten hulluja. Toinen teoksessa vilahtava kenraali on kiinnostunut käymälöistä ja toista kiinnostaa lähinnä hirttotuomioiden jakaminen.

Päähenkilö, kunnon sotamies Josef Švejk, on prahalainen koirien kaupustelija, jonka liiketoimintaidea on myydä sekarotuisia piskejä rotukoirina. Hän on viisaasti tyhmä mies, joka joutuu puhumalla vaikeuksiin ja puhumalla selviytyy niistä.

Romaanin tapahtumat lähtevät käyntiin, kun istuessaan oluella Švejk kommentoi Sarajevossa tapahtunutta arkkiherttua Frans Ferdinandin murhaa. Tuo kipinä sytytti ensimmäisen maailmansodan. Švejk on sekoittavinaan surmatun kahteen muuhun Ferdinandiin, joista toinen joi hiusvettä ja toinen söi koirankakkaa. Salaisen poliisin virkailija passittaa Švejkin vankilaan, josta hän joutuu mieli- ja sotilassairaalaan ja sitten palvelijaksi juopolle sotilaspappi Katzille, joka häviää Švejkin korttipelissä yliluutnantti Lukašille. Yliluutnantti Lukáš on tšekkiläismielinen, sympaattinen upseeri ja parantumaton naistenmies. Švejkin kommellusten takia he joutuvat matkalle kohti rintamaa ja joukkoon liittyy mm. suursyömäri Baloun. Taisteluihin teoksessa ei milloinkaan ehditä. Siitä pitävät huolen byrokratia ja Švejk. Sen sijaan se on täynnä käsittämättömiä tilanteita ja ihmeellisiä henkilöhahmoja. Militarismille ja virkavaltaisuudelle nauretaan avoimesti. Militarismia pidetään teoksessa yleensäkin ihmisyyden vastaisena ilmiönä. Švejkin tavoitteena on vain selvitä hengissä, ja sodan jälkeen hän aikoo palata rauhassa prahalaiseen kantakapakkaansa U Kalichaan eli Pikariin.