Jalmari Virtanen
Jalmari Virtanen (8. tammikuuta 1889 Padasjoki – 1939 Kotlas, Neuvostoliitto) oli suomalaissyntyinen Venäjällä ja Neuvostoliitossa sekä ajoittain Suomessa asunut työmies ja runoilija.
Kirjallinen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virtanen kirjoitti poliittisia pamfletteja, runoja ja kertomuksia, joita julkaistiin työväenlehdissä, osan niistä eli vuoteen 1922 nimellä Juho Joutsen. Virtasta pidettiin toisinaan herkkänä lyyrikkona, mutta esimerkiksi Hilda Tihlä arvosteli häntä taiteellisesta mauttomuudesta, "kirveen jäljestä"[1].
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virtanen muutti 13-vuotiaana Suomesta Venäjälle, jossa hän työskenteli pietarilaisessa terästehtaassa. Vuonna 1905 Virtanen osallistui vallankumoukselliseen toimintaan ja lakkoliikkeisiin, minkä seurauksena hän menetti työpaikkansa. . Jouduttuaan useita kertoja pidätetyksi hän poistui 1906 Pietarista ja kierteli sitten eri puolilla Venäjää ja Suomessa. Vuosina 1910–1916 Virtanen oli asemamiehenä Kälviällä. Hän oli perustamassa Kälviän työväenyhdistystä 1909 ja toimi yhdistyksen sihteerinä. Hän palasi Venäjälle 1916.
Vallankumouksen jälkeen Virtanen muutti Neuvosto-Karjalaan 1921. Hän käynnisti 1922 Petroskoissa suomenkielisen harrastajakirjoittajille tarkoitetun kirjallisuuskerhon ja perusti vuonna 1927 suomenkielisen Soihtu-kirjallisuuslehden.
Virtanen johti Karjalan proletaarikirjailijoiden seuraa yli kymmenen vuotta. 1930-luvun alussa Virtanen vaikutti myös kirjailijaliitossa toimineessa Suomen Kommunistisen Puolueen tukiryhmässä.[2]
Virtanen joutui Stalinin puhdistusten uhriksi. Hänet pidätettiin vuonna 1937, julistettiin tuholaiseksi ja hänen tuotantonsa hävitettiin.[3] Jalmari Virtanen kuoli 1939 pakkotyövankina Kotlasin vankiasemalla.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Työn lomassa 1930
- Valittuja runoja 1956
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Jalmari Virtanen (1889–1939) (Archive.org)
- Vanhoja kuvia Kälviältä-kuvagalleria: Asemamies Jalmari Virtanen
- Vladimir Mashin: 50 vuotta Jalmari Virtasen runoilijauran alkamisesta. Karjalan neuvostokirjallisuuden luojia, Punalippu 3/1956, 86–90 (Archive.org) Arkistoitu sivu, Archive.is
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jalmari Virtanen, koonnut Armas Mišin: Maailma nuortui – Молодая земля, s. 14-17, 30-31. Suomentanut Taisto Summanen. Petroskoi: Karjala-Kustantamo, 1988. ISBN 5-7545-0045-9.
- ↑ Irina Takala: Taistelua ja kuolemaa. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla, s. 121, 156. Karjalan Sivistysseura, 2021. ISBN 978-952-7193-55-6.
- ↑ Tuominen, Arvo: Kremlin kellot. Muistelmia vuosilta 1933-1939, s. 380. Tammi, 1957.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Jalmari Virtanen on Wikiaineistossa- Jalmari Virtanen kolmekymmentä vuotta runoilijana : ainehistoa selostajille. Petroskoi : Kirja 1936 (Sisältää:M. Gorjkin esipuhe Jalmari Virtasen runokokoelmaan "Työn lomassa" / M. Gorjkij . Karjalan kansan runoilija / F. Ivatshev, J. Olesitsh, M. Tshumandrin, K. Erlich . Olen elossa ja elämäni on iloista : vastaus fasistisille valehtelijoille / Jalmari Virtanen . Jalmari Virtanen : elämäkerrallisia tietoja . Erillisinä kirjoina julaistuja Jalmari Virtasen tuotteita . Sävellyksiä Jalmari Virtasen runoihin. Kirjallisen iltaman ainehistoluettelo.)
| ||||||||||
