Jumalanpilkka
Jumalanpilkka on Jumalan (julkista) pilkkaamista.[1] Monissa uskonnoissa sitä pidetään pyhäinhäväistyksenä.
Sisällysluettelo |
YK ja uskontojen halventaminen [muokkaa]
Vuonna 2009 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ”uskontojen halventamisen” vastainen julkilausuma. Arvostelijoiden mukaan kyse on 57 islamilaisen valtion muodostaman Islamilaisen konferenssin pyrkimyksestä estää islamin arvostelu. Arvostelijoiden mukaan islamilaiset valtiot ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen sijasta Kairon julistuksen, jossa islam menee ihmisoikeuksien edelle. Arvostelijoiden mukaan samassa rintamassa ovat ihmisoikeuksia polkevat maat Kiina, Kuuba, Valko-Venäjä ja Venäjä. Uskontokriitikko Jussi K. Niemelän mielestä ”YK järjestönä on tiensä päässä, jos ja kun sitä käytetään totalitaristisen valtiojärjestyksen puolustamiseen ja suojelemiseen sekä teokratian edistämiseen” ajatuksenvapauden ja sananvapauden sijasta.[2].
Suomen laki [muokkaa]
Suomessa vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuolemanrangaistuksen.[3] Vuoden 1823 jälkeen sitä tosin ei enää käytännössä sovellettu[4], sillä tuolloin keisari päätti armahdusvaltansa nojalla muuttaa kaikki kuolemantuomiot muiksi rangaistuksiksi, tavallisimmin karkotuksiksi.[5]
Vuoden 1889 rikoslaissa oli Jumalan pilkkaa koskeva pykälä. Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta vankeutta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta.[5] Tämä jumalanpilkkapykälä poistettiin vuonna 1998 rikoslain osauudistuksen yhteydessä, jolloin uudistetussa rikoslaissa sen korvasi pykälä uskonrauhan rikkomisesta[6], jossa jumalan pilkkaaminen on edelleen rikos.
Vuoden 1977 marraskuussa Kristillinen liitto teki eduskuntakyselyn Vapaa-ajattelijain liiton lentolehtisestä, jossa kehotettiin eroamaan kirkosta. Kristillinen liitto katsoi lentolehtisen tekstin myös loukkaavan uskonnollisia tunteita. Oikeusministeri Tuure Salo ja sisäasiainministeri Eino Uusitalo määräsivät keskusrikospoliisin kuulustelemaan Vapaa-ajattelijain liiton johtohenkilöitä. Toistakymmentä liiton johtoon kuuluvaa henkilöä kuulusteltiin. Keskusrikospoliisi pyysi Vapaa-ajattelijain liitosta myös lentolehtistä levittäneiden yhdistysten osoitteet. Erkki Hartikaisen mukaan syytteeseen olisi voinut joutua useita kymmeniä, mahdollisesti useita satoja henkilöitä. Liiton johtohenkilöt, liiton lehden toimittaja, lehden painanut kirjapaino, lentolehtisen painanut monistamo olisivat saattaneet saada tuomion uskonnonpilkasta. Olisi ollut myös mahdollista, että Vapaa-ajattelijain liitto ja sen jäsenyhdistykset olisi sen aikaisen yhdistyslain 21 §:n 1 momentin perusteella lakkautettu. Presidentinvaalien jälkeen maan hallitus ja muun muassa oikeusministeri vaihtuivat, ja kuulustelut lopahtivat.[7]
Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että rikoslaista olisi poistettava käsite jumalanpilkka ja samalla myös sana Jumala. Sen sijaan olisi säädettävä rangaistavaksi yleisemmin sen halventaminen, mitä jossakin Suomessa laillisesti toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään pyhänä.[8]
Kuuluisia jumalanpilkkatuomioita Suomessa [muokkaa]
- Hannu Salama, kirjailija, romaani Juhannustanssit 1964[9]
- Harro Koskinen, taidemaalari, teos Sikamessias 1969[10]
Uskonrauhan rikkominen [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Uskonrauhan rikkominen
Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Luvun otsikko on "rikoksista yleistä järjestystä vastaan". Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[6] ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.” Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.[11][12]
Uskonrauhan rikkomistapauksia on ollut poliisitutkinnassa vuoden 1999 jälkeen.[13][14] Vuonna 2009 Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho sai uskonrauhan rikkomisesta 30 päiväsakkoa blogikirjoituksestaan, jossa hän muun muassa nimitti islamia ”pedofiiliuskonnoksi”.[15]
Nykyisessä uskonrauhan rikkomisen kriminalisoinnissa suojeltavana oikeushyvänä on yhteiskuntarauha, jonka lainsäätäjä on pelännyt vaarantuvan, mikäli toisten uskonnollisten käsitysten tahallinen loukkaaminen sallittaisiin.[16] Toisaalta muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien lakkauttamista kaikissa muodoissaan.[17]
Muissa maissa [muokkaa]
| Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Kansainvälinen jumalanpilkkapäivä [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Jumalanpilkkapäivä
Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.[18][19]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
- ↑ Niemelä, Jussi K.: Pääkirjoitus Humanisti. 2/2009. Suomen humanistiliitto ry. Viitattu 8.6.2010.
- ↑ Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki: Pahategon Caari 1–14 (1 luvun 1 §) Agricola-historiaverkko. Viitattu 21.5.2010.
- ↑ Jumalanpilkka 4.2.2009. Uskonnonvapaus.fi: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
- ↑ a b Toivonen, Raimo: Jumalanpilkka taas kerran Vapaa ajattelija. 4–5/2000. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
- ↑ a b Rikoslaki 19.12.1889/39, 17 luvun 10 § (muutettu nykyiseen muotoonsa lailla 24.7.1998/563) Finlex. Edita. Viitattu 8.9.2009.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2, s. 29–31. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
- ↑ Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 233. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
- ↑ Hannu Salama – kirjallisuuspalkittu jumalanpilkkaaja Ylen Elävä arkisto. Viitattu 21.5.2010.
- ↑ Sikamaalari Harro Koskinen Ylen Elävä arkisto. Viitattu 21.5.2010.
- ↑ I-SHO:2008:6 Uskonrauhan rikkominen – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate 3.7.2008. Suomen Asianajajaliitto. Viitattu 8.9.2009.
- ↑ Uskonnonvapauslaki (453/2003) Finlex. Viitattu 21.5.2010.
- ↑ Toivonen, Raimo: Uskonnottoman oikeusopas. Jämsä: R. Toivonen, 1997.
- ↑ Päätös syyttämättä jättämisestä jumalanpilkasta 15.1.1999 Uskonnonvapaus.fi / Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
- ↑ Halla-aholle tuomio uskonrauhan rikkomisesta Yle. Viitattu 8.9.2009.
- ↑ Nuotio, Kimmo: Jumalanpilkasta viharikoksiin HAASTE / Oikeusministeriö. Viitattu 2.7.2010.
- ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt 11.12.2008. Viitattu 7.12.2009.
- ↑ Chivers, Tom: International Blasphemy Day: from Danish cartoons to Jerry Springer - The Opera Telegraph. 30.9.2009. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
- ↑ International Blasphemy Day Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Pyysiäinen, Ilkka: Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30141-8.
- Sangharakshita: Buddhalaisuus ja jumalanpilkka. (Buddhism and blasphemy: Buddhist reflections on the 1977 blasphemy trial, 1978.) Suomennos: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, FWBO ry. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1987.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Jumalanpilkka. Uskonnonvapaus.fi.
- Uskontorikosten historia. Uskonnonvapaus.fi.
- Harro Koskisen Sikamessias. Kiasma.
- Raamatunkohtia jumalanpilkasta.
- Päätös: Valtakunnansyyttäjä 1.6.2006 – Ns. Muhammed-pilakuvat 1.6.2006 (Dnro R 06/11).
Kannanottoja [muokkaa]
- Janne Vainio: Sananvapaus ja jumalanpilkka. 27.12.2007.
- Ilkka Pyysiäinen: Jumalanpilkka ja uskonnonvapaus. Helsingin yliopisto. (PDF)
- Ilkka Pyysiäinen: Jumalanpilkka – skandaaleista pahin? HY-Podcast 3.10.2008.
- ViNO: Jumalanpilkkaa koskeva lakipykälä uusittava. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto 15.10.2009.
- Erkki Hartikainen: Jumalanpilkkalaeista. Jumalaton 30.6.2007.
Artikkeleita [muokkaa]
- Jumalanpilkkapykälän rikoslaissa säilyttämisen puolesta äänestäneet kansanedustajat. Vapaa ajattelija 1/1999.
- Jumalanpilkkalaki ja miksi se pitäisi kumota. Pakanasanomat 4/2001.
- Christopher Hitchens: Tyhmin uskonto. Vapaa ajattelija 2–3/2003.
- Jumalan pilkkaaminen Internetissä toi syytteen. Kaleva 17.8.2005.
- Kimmo Sundström: Sananvapaudesta ja jumalanpilkasta keskusteltiin. Pääkaupunkiseudun ateistit 11.6.2007. (PDF)
- Suvi Ahola: Vapaa-ajattelijoiden pilakuvia epäillään jumalanpilkasta. Helsingin sanomat 11.7.2006.
- Kimmo Nuotio: Jumalanpilkasta viharikoksiin. Haaste 1/2009.
- YK: Uskontojen herjaaminen on ihmisoikeusrikkomus. Suomen kuvalehti 1.4.2009.
- Mikko Välimaa: Professori: Rikoslain uskonrauhapykälät aikansa eläneitä. Helsingin sanomat 30.9.2009.
- Ville Seuri: Piraattipuolue haluaa poistaa jumalanpilkan laista. Helsingin sanomat 14.5.2010
- Mikko Välimaa: Brittiraportti: Jumalanpilkka tehnyt oudon paluun lainkäyttöön. Helsingin sanomat 21.7.2010.
Sivulta puuttuu