Jumalanpilkka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albrecht Dürer, Jumalanpilkasta, 1494.

Jumalanpilkka on Jumalan (julkista) pilkkaamista.[1] Monissa uskonnoissa sitä pidetään pyhäinhäväistyksenä.

YK ja uskontojen halventaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ”uskontojen halventamisen” vastainen julkilausuma. Arvostelijoiden mukaan kyse on 57 islamilaisen valtion muodostaman Islamilaisen konferenssin pyrkimyksestä estää islamin arvostelu. Arvostelijoiden mukaan islamilaiset valtiot ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen sijasta Kairon julistuksen, jossa islam menee ihmisoikeuksien edelle. Arvostelijoiden mukaan samassa rintamassa ovat ihmisoikeuksia polkevat maat Kiina, Kuuba, Valko-Venäjä ja Venäjä. Uskontokriitikko Jussi K. Niemelän mielestä ”YK järjestönä on tiensä päässä, jos ja kun sitä käytetään totalitaristisen valtiojärjestyksen puolustamiseen ja suojelemiseen sekä teokratian edistämiseen” ajatuksenvapauden ja sananvapauden sijasta.[2].

Suomen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuoleman­rangaistuksen.[3] Vuoden 1823 jälkeen sitä tosin ei enää käytännössä sovellettu[4], sillä tuolloin keisari päätti armahdusvaltansa nojalla muuttaa kaikki kuolemantuomiot muiksi rangaistuksiksi, tavallisimmin karkotuksiksi.[5]

Vuoden 1889 rikoslaissa oli Jumalan pilkkaamista koskeva pykälä. Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta vankeutta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta.[5] Tämä jumalan­pilkka­pykälä poistettiin vuonna 1998 rikoslain osauudistuksen yhteydessä, jolloin uudistetussa rikoslaissa sen korvasi pykälä uskonrauhan rikkomisesta[6], jossa jumalan pilkkaaminen on edelleen rikos.

Vuoden 1977 marraskuussa Kristillinen liitto teki eduskuntakyselyn Vapaa-ajattelijain liiton lentolehtisestä, jossa kehotettiin eroamaan kirkosta. Kristillinen liitto katsoi lentolehtisen tekstin myös loukkaavan uskonnollisia tunteita. Oikeusministeri Tuure Salo ja sisäasiainministeri Eino Uusitalo määräsivät keskusrikospoliisin kuulustelemaan Vapaa-ajattelijain liiton johtohenkilöitä. Toistakymmentä liiton johtoon kuuluvaa henkilöä kuulusteltiin. Keskusrikospoliisi pyysi Vapaa-ajattelijain liitosta myös lentolehtistä levittäneiden yhdistysten osoitteet. Erkki Hartikaisen mukaan syytteeseen olisi voinut joutua useita kymmeniä, mahdollisesti useita satoja henkilöitä. Liiton johtohenkilöt, liiton lehden toimittaja, lehden painanut kirjapaino, lentolehtisen painanut monistamo olisivat saattaneet saada tuomion uskonnonpilkasta. Olisi ollut myös mahdollista, että Vapaa-ajattelijain liitto ja sen jäsenyhdistykset olisi sen aikaisen yhdistyslain 21 §:n 1 momentin perusteella lakkautettu. Presidentinvaalien jälkeen maan hallitus ja muun muassa oikeusministeri vaihtuivat, ja kuulustelut lopahtivat.[7]

Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että rikoslaista olisi poistettava käsite jumalanpilkka ja samalla myös sana Jumala. Sen sijaan olisi säädettävä rangaistavaksi yleisemmin sen halventaminen, mitä jossakin Suomessa laillisesti toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään pyhänä.[8]

Kuuluisia jumalanpilkkatuomioita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonrauhan rikkominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uskonrauhan rikkominen

Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Luvun otsikko on "rikoksista yleistä järjestystä vastaan". Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[6] ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.” Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.[11][12]

Uskonrauhan rikkomistapauksia on ollut poliisitutkinnassa vuoden 1999 jälkeen.[13][14] Vuonna 2009 Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho sai uskonrauhan rikkomisesta 30 päiväsakkoa blogikirjoituksestaan, jossa hän muun muassa nimitti islamia ”pedofiiliuskonnoksi”.[15]

Nykyisessä uskonrauhan rikkomisen kriminalisoinnissa suojeltavana oikeushyvänä on yhteiskuntarauha, jonka lainsäätäjä on pelännyt vaarantuvan, mikäli toisten uskonnollisten käsitysten tahallinen loukkaaminen sallittaisiin.[16] Toisaalta muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien lakkauttamista kaikissa muodoissaan.[17]

Muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Salman Rushdie sai Iranin uskonnollisen johtajan Ajatolla Khomeinin julistaman fatwan jumalanpilkasta helmikuussa 1989.

Kansainvälinen jumalanpilkkapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jumalanpilkkapäivä

Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.[18][19]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. Niemelä, Jussi K.: Pääkirjoitus Humanisti. 2/2009. Suomen humanistiliitto ry. Viitattu 8.6.2010.
  3. Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki: Pahategon Caari 1–14 (1 luvun 1 §) Agricola-historiaverkko. Viitattu 21.5.2010.
  4. Jumalanpilkka 4.2.2009. Uskonnonvapaus.fi: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  5. a b Toivonen, Raimo: Jumalanpilkka taas kerran Vapaa ajattelija. 4–5/2000. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  6. a b Rikoslaki 19.12.1889/39, 17 luvun 10 § (muutettu nykyiseen muotoonsa lailla 24.7.1998/563) Finlex. Edita. Viitattu 8.9.2009.
  7. Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2, s. 29–31. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  8. Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 233. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
  9. Hannu Salama – kirjallisuuspalkittu jumalanpilkkaaja Ylen Elävä arkisto. Viitattu 21.5.2010.
  10. Sikamaalari Harro Koskinen Ylen Elävä arkisto. Viitattu 21.5.2010.
  11. I-SHO:2008:6 Uskonrauhan rikkominen – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate 3.7.2008. Suomen Asianajajaliitto. Viitattu 8.9.2009.
  12. Uskonnonvapauslaki (453/2003) Finlex. Viitattu 21.5.2010.
  13. Toivonen, Raimo: Uskonnottoman oikeusopas. Jämsä: R. Toivonen, 1997.
  14. Päätös syyttämättä jättämisestä jumalanpilkasta 15.1.1999 Uskonnonvapaus.fi / Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  15. Halla-aholle tuomio uskonrauhan rikkomisesta Yle. Viitattu 8.9.2009.
  16. Nuotio, Kimmo: Jumalanpilkasta viharikoksiin HAASTE / Oikeusministeriö. Viitattu 2.7.2010.
  17. Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt 11.12.2008. Viitattu 7.12.2009.
  18. Chivers, Tom: International Blasphemy Day: from Danish cartoons to Jerry Springer - The Opera Telegraph. 30.9.2009. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  19. International Blasphemy Day Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyysiäinen, Ilkka: Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30141-8.
  • Sangharakshita: Buddhalaisuus ja jumalanpilkka. (Buddhism and blasphemy: Buddhist reflections on the 1977 blasphemy trial, 1978.) Suomennos: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, FWBO ry. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1987.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]