Jumalanpilkka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirjailija Salman Rushdie sai Iranin uskonnollisen johtajan Ajatolla Khomeinin julistaman fatwan jumalanpilkasta helmikuussa 1989.

Jumalanpilkka on Jumalan julkista pilkkaamista.[1] Islamissa myös profeetta Muhammadin solvaaminen on jumalanpilkkaa.[2] Vuonna 2012 yli viidesosa maailman maista kielsi jumalanpilkan lailla.

Laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 jumalanpilkan kieltävä laki oli voimassa 22 prosentissa maailman maista. Rangaistus vaihtelee sakoista kuolemantuomioon. Yleisimpiä jumalanpilkan kieltävät lait ovat Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, missä 70 prosenttia maista kieltää sen. Euroopan maista jumalanpilkkalaki oli käytössä Saksassa, Tanskassa, Italiassa, Kreikassa, Puolassa, Irlannissa ja Maltassa.[3]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuoleman­rangaistuksen.[4] Vuoden 1823 jälkeen sitä tosin ei enää käytännössä sovellettu[5], sillä tuolloin keisari päätti armahdusvaltansa nojalla muuttaa kaikki kuolemantuomiot muiksi rangaistuksiksi, tavallisimmin karkotuksiksi.[6]

Vuoden 1889 rikoslaissa oli Jumalan pilkkaamista koskeva pykälä. Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta vankeutta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta.[6]

Tunnettuja jumalanpilkkatuomioita:

Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että rikoslaista olisi poistettava käsite jumalanpilkka ja samalla myös sana Jumala. Sen sijaan olisi säädettävä rangaistavaksi yleisemmin sen halventaminen, mitä jossakin Suomessa laillisesti toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään pyhänä.[9]

Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Luvun otsikko on "rikoksista yleistä järjestystä vastaan". Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[10] ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”[11][12]

YK ja uskontojen halventaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ”uskontojen halventamisen” vastainen julkilausuma. Arvostelijoiden mukaan kyse on 57 islamilaisen valtion muodostaman Islamilaisen konferenssin pyrkimyksestä estää islamin arvostelu. Arvostelijoiden mukaan islamilaiset valtiot ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen sijasta Kairon julistuksen, jossa islam menee ihmisoikeuksien edelle. Arvostelijoiden mukaan samassa rintamassa ovat ihmisoikeuksia polkevat maat Kiina, Kuuba, Valko-Venäjä ja Venäjä. Uskontokriitikko Jussi K. Niemelän mielestä ”YK järjestönä on tiensä päässä, jos ja kun sitä käytetään totalitaristisen valtiojärjestyksen puolustamiseen ja suojelemiseen sekä teokratian edistämiseen” ajatuksenvapauden ja sananvapauden sijasta.[13].

Kansainvälinen jumalanpilkkapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jumalanpilkkapäivä

Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.[14][15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. blasphemy Encyclopaedia Britannica. Viitattu 8.1.2015.
  3. Angelina Theodorou: Which countries still outlaw apostasy and blasphemy? 28.5.2014. Pew Research Center. Viitattu 8.1.2015.
  4. Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki: Pahategon Caari 1–14 (1 luvun 1 §) Agricola-historiaverkko. Viitattu 21.5.2010.
  5. Jumalanpilkka 4.2.2009. Uskonnonvapaus.fi: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  6. a b Toivonen, Raimo: Jumalanpilkka taas kerran Vapaa ajattelija. 4–5/2000. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  7. Hannu Salama – kirjallisuuspalkittu jumalanpilkkaaja Ylen Elävä arkisto. Viitattu 21.5.2010.
  8. Sikamaalari Harro Koskinen Ylen Elävä arkisto. Viitattu 21.5.2010.
  9. Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 233. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
  10. Rikoslaki 19.12.1889/39, 17 luvun 10 § (muutettu nykyiseen muotoonsa lailla 24.7.1998/563) Finlex. Edita. Viitattu 8.9.2009.
  11. I-SHO:2008:6 Uskonrauhan rikkominen – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate 3.7.2008. Suomen Asianajajaliitto. Viitattu 8.9.2009.
  12. Uskonnonvapauslaki (453/2003) Finlex. Viitattu 21.5.2010.
  13. Niemelä, Jussi K.: Pääkirjoitus Humanisti. 2/2009. Suomen humanistiliitto ry. Viitattu 8.6.2010.
  14. Chivers, Tom: International Blasphemy Day: from Danish cartoons to Jerry Springer - The Opera Telegraph. 30.9.2009. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  15. International Blasphemy Day Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyysiäinen, Ilkka: Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30141-8.
  • Sangharakshita: Buddhalaisuus ja jumalanpilkka. (Buddhism and blasphemy: Buddhist reflections on the 1977 blasphemy trial, 1978.) Suomennos: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, FWBO ry. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1987.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]