Hannu Salama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hannu Salama
Hannu Salama Helsingin kirjamessuilla 2010.
Hannu Salama Helsingin kirjamessuilla 2010.
Syntynyt 4. lokakuuta 1936 (ikä 78)
Kouvola
Ammatit kirjailija
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset Se tavallinen tarina (1961)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hannu Salama (osa kirjoista salanimellä Aki Rautala, s. 4. lokakuuta 1936 Kouvola) on suomalainen, työväenluokkaisista aiheistaan tunnettu kirjailija. Lapsuutensa hän vietti suurelta osin Tampereen seudulla Pispalassa, mutta on muuttanut sittemmin Helsinkiin.

Ura ja elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Salaman vanhemmat olivat sähköasentaja Sulo Salama ja Hulda o.s. Heino. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruusvuotensa Tampereen Pispalassa. Salama kävi jonkin aikaa Tampereen klassillista lyseota mutta koulu jäi kesken. Armeijan käytyään hän lähti opiskelemaan Oriveden opistoon jossa hän alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Salama työskenteli aluksi sähköasentajana kuten isänsä, sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli Se tavallinen tarina (1961).

Neljäs teos Juhannustanssit ilmestyi 1964 ja romaanin vuoksi Salamaa syytettiin jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Mutta hän sai myös puolustajia, ja hänen tuomitsemistaan vastaan järjestettiin mielenosoitus. Mielenosoittajat kysyivät kylteissään muun muassa: ”Eikö elämästä saa kirjoittaa?”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Lisäksi kustantaja Kari Reenpää sai 2 000 markan sakot ajattelemattomuudesta tehdystä jumalanpilkasta. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa. Romaanin kiistanalaiset kohdat – sivut 139–142 – määrättiin sensuroitavaksi. Teoksen uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti.

Myös vuonna 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä missä tekijä herätti vapaamielisyydellään hieman kohua, mutta ennen kaikkea vasemmistossa siihen suhtauduttiin nuivasti, sillä se kuvasi työläiset valossa, joka ei sopinut sen aikaiseen ihannekuvaan. Vuonna 1974 taistolainen kirjailija Kalevi Seilonen julkaisi teoksensa Vastarintaryhmä ainakin osittaisena vastalauseena Siinä näkijä missä tekijä-romaanin esittämään kuvaukseen jatkosodan aikaisesta maanalaisesta vasemmistotoiminnasta. Teoksesta näkyy Salaman pyrkimys nähdä erilaisten ideologioiden tuolle puolen: ”Jos ihmisellä on koti, uskonto, isänmaa, puolue, mitä kaikkea ihanuutta sillä nyt onkaan niin ei niitten yli eikä läpi, semmoisten linnoitusten, niin ei näe muuta todellisuutta kuin sen mitä ympärillä on, oli se sitten hyvä tai huono, yleensä kohtuullinen.”[1]

Salama sai 1970-luvulla kuulla, että hänen kirjoitustensa ja elämäntapojensa katsottiin usein olevan haitaksi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei itse ollut.[2] Vuonna 1975 Salamalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan ottanut vastaan. Kirjeessään kunnianosoituksesta päättäneelle presidentti Urho Kekkoselle Salama kuvasi kieltäytymisensä syitä ”periaatteellisiksi, mutta periaatteellisiksi varsin henkilökohtaisella tavalla”. ”Mitalia ei myöskään ole koskaan eikä missään ojennettu minulle henkilökohtaisesti, ei myöskään perääni toimitettu jälkivaatimuksella eikä ilman”, kirjailija on täsmentänyt[3].

Salama sairastui vuonna 1989 haimatulehdukseen ja oli vuosia täysin raitis.[4]

Suurinta kirjallista mainetta Salaman teoksista nauttii vuosina 1976–1983 ilmestynyt Finlandia-sarja, jossa hän koetteli ennakkoluulottomasti romaanimuodon rajoja. Kirjailija Arto Virtasen sanoin ”Salama näytti, missä työläiskirjallisuuden viimeiset langanpäät riepaantuivat kadotakseen osaksi laajempia ja hallitsemattomampia rakenteita”[5]. Romaanisarjaa on myöhemmin luonnehdittu myös postmodernistiseksi.[6] Sarjaan kuuluvat muun muassa kirjat Kosti Herhiläisen perunkirjoitus, Kolera on raju bändi ja Pasi Harvalan tarina I–III.

Salama on kirjoittanut myös runokokoelmia ja salanimellä Aki Rautala kolme rikosromaania.[7] Katariina Lillqvistin kanssa hän teki käsikirjoituksen alkuperäiseen Uralin perhonen -kuunnelmaan.

Timo Harakan tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin kansalaissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa!”[8] Harakka myös haastattelee kirjailijaa Anssi Mänttärin ohjaamassa dokumenttifilmissä Salama (1986).[9]

Kirjoittamisestaan Salama kertoo: ”Kyllä kai tämä jonkin sortin skitsofreniaa tai yleishulluutta on, mutta minun on pakko kirjoittaa. Räyhätä ja ottaa kantaa maailmanmenoon. Kuulostakoon vaikka kuinka pateettiselta, mutta haluan puhua ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta rosvokapitalismia vastaan. Kolmannen polven punikkina olen aina ollut ja tulen olemaan köyhien ja sorrettujen puolella.”[10] Hänen toivelistallaan on, ”että nuoret ihmiset valveutuvat ja näkevät oman asemansa kaiken tämän viihteen ja hössötyksen läpi.”[11]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusankosken teatterin Juhannustanssit-näytelmän ensi-illassa 1988.
Romaanit, novellit ja runot
  • Se tavallinen tarina. Helsinki: Otava, 1961.
  • Lomapäivä. Helsinki: Otava, 1962.
  • Puu balladin haudalla. Runoja vuosilta 1960–62. Helsinki: Otava, 1963.
  • Juhannustanssit. Helsinki: Otava, 1964.
  • Kenttäläinen käy talossa. Helsinki: Otava, 1967.
  • Minä, Olli ja Orvokki. Helsinki: Otava, 1967.
  • Joulukuun kuudes. Helsinki: Otava, 1968.
  • Kesäleski. Helsinki: Otava, 1969.
  • Tapausten kulku. Helsinki: Otava, 1969.
  • Lokakuun päiviä. Helsinki: Otava, 1971.
  • Villanpehmee, taskulämmin. Helsinki: Otava, 1971.
  • Siinä näkijä missä tekijä. Helsinki: Otava, 1972.
  • Runot. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01954-6.
  • Kosti Herhiläisen perunkirjoitus. Finlandia-sarja 1. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04080-4.
  • Kolera on raju bändi. Finlandia-sarja 2. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04477-X.
  • Kolme sukupolvea. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-05015-X.
  • Itäväylä. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-06051-1.
Runoilemassa Tampereella marraskuussa 2008.
Muut kirjoitukset
Teokset salanimellä Aki Rautala

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://tv1.yle.fi/ohjelmat/kulttuuri/suomalainen-kirjailija-%E2%80%93-hannu-salama
  2. Saxell, Jani: Avuttoman ihmisen aprikoija. (Työväenkulttuurin erikoisnumero) Kulttuurivihkot, 2004, nro 2, s. 16. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 21.2.2009.
  3. Oikaisu. Helsingin Sanomat, 15.12.1991. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.11.2010.
  4. Seuri, Ville: Veteraaniradikaali. Ylioppilaslehti, 2006, nro 12. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.11.2010.
  5. Virtanen, Arto: Kirjailijan koti. Esseitä ja puheenvuoroja. Tammi, 2006.
  6. Hannu Salama Compuline.fi. Viitattu 21.2.2009.
  7. Hannu Salama Otava. Viitattu 1.7.2008.
  8. Harakka, Timo: Markiisi de Salaman vuodet, s. 229. Odessa, 1986.
  9. Salama elonet.fi. Viitattu 4.11.2010.
  10. Katupoika lasten asialla. KirjaiN, 2010, nro 4, s. 111.
  11. Hannu Salaman haastattelu ”Siunattu suomalainen kännykkäkiima” YLE radio 1:n ohjelmassa Nadjan huone

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Salama.