Hannu Salama

Wikipedia

Hannu Salama
Syntynyt	4. lokakuuta 1936 (ikä 72) Kouvola
Ammatit	kirjailija
Kansallisuus	Suomi
Ensiteokset	Se tavallinen tarina (1961)

Hannu Salama (s. 4. lokakuuta 1936 Kouvola) on suomalainen kirjailija. Lapsuutensa hän vietti suurilta osin Tampereen seudulla, mutta on muuttanut sittemmin Helsinkiin.

Salama työskenteli aluksi sähköasentajana kuten isänsä. Hän työskenteli myös maatyömiehenä ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli Se tavallinen tarina (1961)

Juhannustanssien ilmestyttyä Salamaa syytettiin jumalanpilkasta. Hänet tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Teoksen uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti. Myös vuonna 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä, missä tekijä sai aikaan kohun, mutta pienemmän kuin Juhannustanssit.

Salama sai 1970-luvulla kuulla, että hänen kirjoitustensa ja elämäntapojensa katsottiin usein olevan haitaksi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei itse ollut.^[1] Vuonna 1975 Salamalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan ottanut vastaan.

Suurinta kirjallista mainetta Salaman teoksista nauttii vuosina 1976–1983 ilmestynyt Finlandia-sarja, jossa hän koetteli ennakkoluulottomasti romaanimuodon rajoja. Kirjailija Arto Virtasen sanoin "Salama näytti, missä työläiskirjallisuuden viimeiset langanpäät riepaantuivat kadotakseen osaksi laajempia ja hallitsemattomampia rakenteita" ^[2]. Romaanisarjaa on myöhemmin luonnehdittu myös postmodernistiseksi.^[3] Sarjaan kuuluvat muun muassa kirjat Kosti Herhiläisen perunkirjoitus, Kolera on raju bändi ja Pasi Harvalan tarina I-III.

Salama on kirjoittanut myös runokokoelmia ja salanimeä Aki Rautala käyttäen kolme rikosromaania.^[4] Katariina Lillqvistin kanssa hän teki käsikirjoituksen alkuperäiseen Uralin perhonen -kuunnelmaan.

Salama on kertonut haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin kansalaissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa!”^[5] Hän osallistui Suomen 90. itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentin linnassa vuonna 2007.

Sisällysluettelo 1 Teokset 2 Palkintoja 3 Lähteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Teokset

Romaanit, novellit ja runot

• Se tavallinen tarina (romaani, Otava 1961)
• Lomapäivä (novelleja, Otava 1962)
• Puu balladin haudalla (runoja, Otava 1963)
• Juhannustanssit (romaani, Otava 1964)
• Kenttäläinen käy talossa (novelleja, Otava 1967)
• Minä, Olli ja Orvokki (romaani, Otava 1967)
• Joulukuun kuudes (romaani, Otava 1968)
• Kesäleski (novelleja, Otava 1969)
• Tapausten kulku (romaani, Otava 1969)
• Lokakuun päiviä (romaani, Otava 1971)
• Villanpehmee, taskulämmin (runoja, Otava 1971)
• Siinä näkijä missä tekijä (romaani, Otava 1972)
• Tienviitta ja muita novelleja (novelleja, Otava 1974)
• Runot (Otava 1975)
• Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (romaani, Finlandia-sarja osa 1, Otava 1976)
• Kolera on raju bändi (romaani, Finlandia-sarja osa 2, Otava 1977)
• Kolme sukupolvea (novelleja, Otava 1978)
• Itäväylä (runoja, Otava 1980)
• Pasi Harvalan tarina I (romaani, Finlandia-sarja osa 3, Otava 1981)
• Pasi Harvalan tarina II (romaani, Finlandia-sarja osat 4 ja 6, Otava 1983)
• Kaivo kellarissa (romaani, Finlandia-sarja osa 5, Otava 1983)
• Novellit (Otava 1984)
• Finlandia-sarja, koottu laitos, Otava 1984
• Punajuova (runoja, Otava 1985)
• Romaanit 1-4 (romaanituotanto Finlandia-sarjaan asti, Otava 1986)
• Amos ja saarelaiset (romaani, Otava 1987)
• Näkymä kuivaushuoneen ikkunasta (novelleja, Otava 1988)
• Ottopoika (romaani, Otava 1991)
• Hyvä veli (novelleja, Otava 1992)
• Pieni menestystarina (romaani, Otava 1993)
• Elämän opetuslapsia I (romaani, Art House 1997)
• Elämän opetuslapsia II (romaani Art House 1999)
• Elämän opetuslapsia III (romaani, Art House 2002)
• Jatkuu huomenna (runoja, Otava 2004)
• Elämän opetuslapsia IV (romaani, Otava 2005)

Muut kirjoitukset

• Pentti Saarikoski, legenda jo eläessään (kirjallisuudentutkimus, WSOY 1975)
• Ihmisen ääni (proosaa, WSOY 1978)
• Vuosi elämästäni (päiväkirja, Otava 1979)
• Kohti toista tasavaltaa (näytelmä, 1980)
• Loivarannan Villen lähtö (kuunnelma, 1985)
• Lomapäiviä (kuunnelma, 1986)
• Aleksis Kivi (pätkä kirjailijoista kertovasta teoksesta, 1982)

Teokset salanimellä Aki Rautala

• Kaikki naiset pitävät parabellumista 1995, rikosromaani, Otava
• Bipappi soittaa bebopia 1996, rikosromaani, Otava
• Rikoksia ilman rangaistuksia 1996, Otava

[muokkaa] Palkintoja

• Kirjallisuuden valtionpalkinto 1968, 1973 ja 1984
• Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1963, 1968 ja 1986, kulttuuripalkinto 1973
• Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1975
• Väinö Linnan palkinto 1979
• Eino Leinon palkinto 1985
• Vuoden Kiila 1987
• Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 1988
• Aleksis Kiven palkinto 1990
• Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1995
• Haavikko-säätiön palkinto 1997

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Minna Peltonen: Jälkirealismin ehdoilla, Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja (pdf) (Turun yliopiston julkaisuja) 2008. Turku: Turun yliopisto.
• Hannu Salaman esittely kustantamon sivuilla
• Tietoa Sanojen aika -internetsivulla
• Hannu Salama kommentoi mm. yhteiskunnallista kirjallisuutta, lehdistön asemaa ja vasemmistoa
• YLEn Elävä arkisto: Hannu Salama Mirja Pyykön haastattelussa vuonna 1973
• YLEn Elävä arkisto: Siinä näkijä, missä tekijä
• YLEn Elävä arkisto: Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto Salamalle
• YLEn Elävä arkisto: Salamasodan opetuksia
• YLEn Elävä arkisto: Hannu Salama - kirjallisuuspalkittu jumalanpilkkaaja
• Markku Soikkeli: Pispalan profeetta – Hannu Salama. 1999.