Sofi Oksanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sofi Oksanen
Sofi Oksanen elokuussa 2008.
Sofi Oksanen elokuussa 2008.
Syntynyt 7. tammikuuta 1977 (ikä 37)
Jyväskylä
Kansallisuus suomalainen
Äidinkieli suomi
Aikakausi 2003–
Ensiteokset Stalinin lehmät
Tuotannon kieli suomi
Tunnustukset Finlandia-palkinto 2008[1]
Kalevi Jäntin palkinto 2008
Vuoden Kristiina -palkinto 2008
Waltari-palkinto 2008
Runeberg-palkinto 2009[2]
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
Pro Finlandia 2012
Ehdokkuudet Runeberg-palkinto 2003
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2003
Sivusto Sofioksanen.com
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sofi-Elina Oksanen[3] (s. 7. tammikuuta 1977 Jyväskylä) on virolaistaustainen suomalainen kirjailija. Hän on julkaissut neljä romaania ja kaksi näytelmää. Hänet tunnetaan erityisesti vuonna 2008 Finlandia-palkinnon sekä 2009 Runeberg-palkinnon voittaneesta romaanistaan Puhdistus[1][2].

Oksanen on saanut Setan myöntämän Asiallisen tiedon omena -tunnuspalkinnon (2009). Postimees-lehti valitsi hänet vuoden 2009 virolaiseksi.[4] Vuonna 2010 hänelle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto teoksesta Puhdistus[5]. Puhdistus on ollut ehdolla kahden merkittävän ranskalaisen palkinnon saajaksi, Prix Médicis’n ja Prix Femina étrangerin, joista jälkimmäisen se voitti[6][7]. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali[8].

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofi Oksanen syntyi ja varttui Jyväskylässä suomalaisen sähköasentajaisän ja virolaisen diplomi-insinööriäidin lapsena. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1996 Voionmaan lukiosta neljällä laudaturilla ja kahdella eximialla. Oksanen on opiskellut Helsingin yliopistossa kirjallisuustiedettä ja myöhemmin Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa. Aatemaailmaltaan hän on feministi.[9] Oksanen kuuluu näkyvästi goottialakulttuuriin.[10] Hän on myös tunnustanut kärsineensä aikaisemmin syömishäiriöstä.[11]

Sofi Oksanen meni naimisiin tietotekniikka-alalla työskentelevän Juha Korhosen kanssa elokuussa 2011.[12]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisromaanissaan Stalinin lehmät (2003) Oksanen käsitteli Neuvosto-Viroa ja maahanmuuttajuuden aiheuttamia ongelmia syömishäiriöiden kautta. Romaani oli virolais-suomalainen kehityskertomus, joka kyseenalaistaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen todellisuuden. Se kuvaa virolaisten elämää Suomessa aikana, jolloin virallista historian kirjoitusta sävytti suomettuminen, virolaisia pidettiin ryssinä ja virolaisia naisia prostituoituina.[13] Romaani oli Runeberg-palkintoehdokas ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas[14], ja se on käännetty viroksi, ruotsiksi, norjaksi, espanjaksi ja saksaksi. Käännössopimukset on tehty myös tanskan-, unkarin-, portugalin-, ukrainan- ja turkinkielisistä käännöksistä.[15]. Teos kertoo virolaiseen arkeen kuuluneen vaikenemisen seurauksista, ihmissuhteet mykistymisestä ja kärjistymisestä[16].

Toisessa romaanissaan Baby Jane (2005) Oksanen käsitteli paniikkihäiriötä, sen seurauksia läheisten elämässä ja väkivaltaa naisten välisissä parisuhteissa. Toisin kuin Oksasen muut romaanit, Baby Jane sijoittuu 1990-luvun Helsinkiin ja kaupunkilaiseen elämänmenoon. Romaanin nimi viittaa Robert Aldrichin ohjaamaan elokuvaan Mitä tapahtuikaan Baby Janelle?

Näytelmällä Puhdistus Oksanen jatkoi Viron lähimenneisyyden parissa. Vanha Aliide Truu löytää pihaltaan naiskaupan uhriksi joutuneen nuoren Zaran. Naisten menneisyys avautuu takaumina. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa helmikuussa 2007. Sen ohjasi Mika Myllyaho, ja pääosassa esiintyi Tea Ista (Aliide Truu) Esitystä kuvattiin kauden teatteritapaukseksi.[17] Loppuunmyydyt esitykset jatkuvat kolme kautta.[18]

Puhdistus-näytelmä muuttui myös romaaniksi Puhdistus (2008). Romaanissa naisen ruumis vertautuu miehitettävään maahan – valtion ja naisen ruumiin välistä suhdetta Oksanen käsitteli myös esikoisromaanissaan. Puhdistuksen kirjoitustyyliä on verrattu Helvi Hämäläiseen.[19] Puhdistus on toistaiseksi ainoa romaani, joka on saanut sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon[20].

Oksanen on kertonut kirjoittavansa mielellään ”autofiktiota”, jossa elämäkerrallista aineistoa käsitellään kaunokirjallisuuden keinoin.[21] Suomessa muiden muassa Anja Snellman ja Pirkko Saisio ovat kirjoittaneet tätä lajia.[22]

Oksasta ja Olga Tokarczukia on verrattu toisiinsa: molemmat tematisoivat historiaan toistumista nykyisyydessä. Myös se heillä on yhteistä, että heidän naispäähenkilöidensä kautta historia muuttuu henkilökohtaiseksi kokemukseksi. Steve Sem-Sandberg toteaa, että kumpikin yrittää sitoa ”konkreettisen elämänkokemuksen Historiaksi kutsuttuihin abstrakteihin poliittisiin tapahtumiin”.[23]

Oksanen perusti vuonna 2011 oman kustantamon Silberfeldt Oy:n, jonka kautta hän julkaisee teostensa taskukirjapainoksia.[24] Toisin kuin Oksanen ilmoitti aiemmin, hänen teoksensa Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä ilmestyi Bonnier Booksin eikä Teoksen kustantamana. Kirja on Maija Kaunismaan ja Oksasen yhteinen. Teoksessa on laululyriikkaa ja näytelmätekstejä, ja siihen liittyy kaksi cd:tä.[25]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofi Oksanen ja Imbi Paju Viron Helsingin-suurlähetystön järjestämässä seminaarissa maaliskuussa 2009.

Oksanen on kirjoittanut kolumneja (Sihteeri & Assistentti, Sunnuntaisuomalainen, Metro, Aamulehden Asiat-liite) ja käsitellyt niissä muun muassa monikansallista identiteettiä, ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksiä ja arvostellut verkkosensuurin puolustajia. Laajemmissa lehtikirjoituksissaan Oksanen on arvostellut vasemmistolaisen totalitarismin ihailua ja kannatusta[26] sekä puhunut virolaisten naisten tarinattomuudesta, kaksoisidentiteetistä ja neuvostonaisen roolin varjosta.[27]

Oksanen toimitti 2009 yhdessä Imbi Pajun kanssa artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko Viron historian vaiheista neuvostomiehityksen aikana. Kirjan johdannossa Oksanen perusteli sen julkaisemista sanoen, että 1900-luvun kommunistiset järjestelmät olivat historian tuhoisimpia ilmiöitä laajuutensa ja pitkäkestoisuutensa vuoksi. Silti niistä on kirjoitettu suhteellisen vähän kansallissosialistien toimeenpanemaan holokaustiin verrattuna.[28] Oksanen on syyttänyt suomalaisia poliitikkoja, erityisesti Matti Vanhasta suomettuneisuudesta Vanhasen 1985 julkaistun lehtikirjoituksen perusteella.[29]

Oksasen lausunto suomalaisen kulttuurin ja varsinkin miesten väkivaltaisuudesta ja masentuneisuudesta Tanskan television haastattelussa marraskuussa 2009 synnytti Suomessa kohua.[30][31]

Välirikko WSOY:n kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WSOY ilmoitti 15. kesäkuuta 2010, ettei se enää julkaise yhtiön ”tähtikirjailijaksi”[32] luonnehditun Oksasen teoksia. Syyksi yhtiön toimitusjohtaja Anna Baijars ilmoitti molemminpuolisen luottamuksen puutteen.[33] Oksanen oli lokakuussa 2009 arvostellut julkisesti kustantamon johtoa välinpitämättömyydestä.[34] 16. kesäkuuta 2010 julkaistun Apu-lehden haastattelussa hän syytti WSOY:tä sopimusrikkomuksista ja piti yhtiön käännös- ja markkinointitoimintaa amatöörimäisenä sekä kritisoi voimakkaasti kustannusyhtiön johdon toimintaa.[35]

»En pidä siitä, että kirjojeni kanssa tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan.»
(Sofi Oksanen kolumnissaan Helsingin Sanomien verkkosivuilla 28. lokakuuta 2009[36])

Oksanen ilmoitti, että syynä oli WSOY:n tekemä sopimusrikkomus, josta hän oli jo aikaisemmin ollut yhteydessä Suomen Kirjailijaliittoon.[37] Ratkaisua pidettiin yleisesti poikkeuksellisena ja yhtiölle imagotappiona, sillä Oksanen on viime vuosien palkituin suomalainen kaunokirjailija.[38]

Bazar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bazar Kustannus vaatii Oksaselta Helsingin käräjäoikeudessa korvauksia sopimusrikkomuksista. Yrityksen mukaan Oksanen teki sen kanssa vuonna 2005 sopimuksen, joka kattaa useita teoksia. Ensimmäisen piti olla Ranskalainen päärynä, mutta sitä ei ole julkaistu. Seuraava oli Puhdistus WSOY:n kustannuksella. Bazarin mukaan sen ruotsalainen yhtiö sai kahden teoksen, Stalinin lehmät ja Baby Jane, Ruotsin-oikeudet.[39]

Silberfeldt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodesta 2011 Oksanen perusti oman kustannusyhtiön, Silberfeldt Oy:n. Sen ensimmäinen julkaisu oli Baby Janen taskukirjapainos.[40] Lisäksi Oksanen osti vuonna 2011 julkaisuoikeudet suomeksi pienenä painoksena 1970-luvulla julkaistuun Aleksandr Solženitsynin teokseen Vankileirien saaristo ja julkaisi siitä uuden laitoksen Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012.[24] Oksanen julkaisi Silberfeldtin kautta myös Niilo Koljosen laatiman Vankileirien saariston kartan ja järjesti Gulag-seminaarin Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa 2012.

Like[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksanen siirtyi joulukuussa 2011 Otavan omistaman Liken kirjailijaksi. Kustantajan vaihdoksen taustalla oli Oksasen kustannustoimittajan Harri Haanpään siirtyminen Liken kustannuspäälliköksi.[41][42]

Oksasen uusin teos Kun kyyhkyset katosivat julkaistiin 30. elokuuta 2012. Romaani on Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän Kvartetti-sarjan kolmas osa.[43]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa näytelmä on saanut kantaesityksensä.

  • Puhdistus, 2007 (Suomen Kansallisteatteri 2/2007)
  • High Heels Society, 2008 (KokoTeatteri 9/2008)

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa ooppera on saanut kantaesityksensä.

  • Puhdistus, 2012 (Suomen Kansallisooppera 4/2012)

Tietoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä (yhdessä Maija Kaunismaan kanssa), Bonnier Books
  • Gulag – vankileirien saariston kartta. Gulag.fi. Niilo Koljonen, Silberfeldt 2012
  • Valitut teokset 1 (sisältää romaanin Stalinin lehmät ja näytelmän Kun kyyhkyset katosivat sekä Oksasen esipuheen ja Anders Olssonin palkintotilaisuudessa pitämän puheen). Silberfelt 2013 ISBN 978-952-67534-5-4

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Alftan, Maija: Sofi Oksasen Puhdistus sai Finlandia-palkinnon Helsingin sanomat. 4.12.2008. Viitattu 4.12.2008.
  2. a b Sofi Oksanen sai myös Runeberg-palkinnon Keskisuomalainen. 5.2.2009. Viitattu 18.6.2010.
  3. Sofi Oksanen. Suomen kuvalehti 10/2007
  4. Ala, Janar: Sofi Oksaneni jaoks oli aasta inimese auhind puhas üllatus Postimees. 18.12.2009. Viitattu 18.12.2009. (viroksi)
  5. a b Sofi Oksaselle Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto Helsingin sanomat. 30.3.2009. Viitattu 30.3.2010.
  6. Sofi Oksaselle kaksi merkittävää ehdokkuutta Ranskassa, Yle.fi, Kulttuuriuutiset, viitattu 21.9.2010
  7. Sofi Oksanen voitti Ranskan Prix Feminan Yle.fi. Viitattu 2.11.2010.
  8. Sofi Oksaselle Pro Finlandia -mitali Ylen uutiset.
  9. Sofi Oksanen City.fi. 17/2005. Viitattu 20.6.2010.
  10. Passikuva YleQ. Viitattu 20.6.2010.
  11. Larros, Heidi: Sofi Oksanen: Outo lintu. City, 2005, nro 17. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.11.2012.
  12. Leena Ylimutka: Sofi Oksanen meni naimisiin Iltalehti.fi. 8.8.2011. Viitattu 8.8.2011.
  13. Sofi Oksanen Kirjojen takana. Viitattu 20.6.2010.
  14. Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto Helsingin Sanomat. Viitattu 20.6.2010.
  15. Sofi Oksanen, koko tuotanto WSOY. Viitattu 20.6.2010.
  16. Suvi Ahola: Nälkä, joka ei syömällä lähde Hs.fi. 21.9.2003. Viitattu 20.6.2010.
  17. Moring, Kirsikka: Viron naiset eivät häpeä enää: Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa avaava esikoisnäytelmä Puhdistus on kauden teatteritapaus. Helsingin sanomat, 9.2.2007.
  18. Anu Laitila: Häpeän häkistä ulos Tuglas-seuran jäsenlehti. 3.11.2008. Tuglas-seura. Viitattu 20.6.2010.
  19. Kantokorpi, Mervi: Voittaja saa kaiken Helsingin sanomat. 5.4.2008. Viitattu 21.3.2009.
  20. Sofi Oksasen Puhdistus on nyt voittamaton MTV3.fi. 5.2.2009. Viitattu 5.2.2009.
  21. Riikka Heinonen: Sofi Oksasen Puhdistus on lukuelämys Avaa-lehti. Viitattu 20.6.2010.
  22. Tom Linkinen: Queer-teoria ja keskiajan seksuaalisuuden tutkimus kirjallisista lähteistä Queer-teoria ja keskiajan seksuaalisuuden tutkimus kirjallisista lähteistä. Viitattu 20.6.2010.
  23. Oscar Rossi, Haamusärky yhdistää ihmiset ja ajat. Vahva ehdokas. Helsingin Sanomat, 15.7.2012 sivu B2
  24. a b Sofi Oksanen perusti oman kustantamon, Yle.fi, viitattu 2.3.2011
  25. Oksasen seuraava lyriikkakirja Teoksen sijaan Bonnierille, Helsingin Sanomat 11.6.2011 sivu B 1
  26. Oksanen, Sofi: Mielessä paistava aurinko. (Esitelmän pohjalta kirjoitettu puheenvuoro Stalinin vainoista) Parnasso, 1/2007. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet.
  27. Kanavan 75-vuotisnumero 2008.
  28. Lintunen, Jarmo: Taistelu Viron historiasta siirtyi päiväksi Helsinkiin Kansan uutiset. 24.3.2009. Viitattu 24.3.2009.
  29. Oksanen ihmettelee Vanhasen vanhoja Viro-lausuntoja MTV3. Viitattu 21.3.2009.
  30. Sofi Oksanen pöllyttää suomalaismiehiä Tanskan televisiossa Helsingin sanomat. 24.11.2009. Viitattu 30.3.2010.
  31. Sofi Oksanen oudoksuu Suomi-puheista noussutta kohua Helsingin Sanomat. 25.11.2009. Viitattu 30.3.2010.
  32. Esa Mäkinen: WSOY:n mitta tuli täyteen. Helsingin Sanomat, 16.6.2010 s. C 1.
  33. WSOY antoi Sofi Oksaselle potkut Helsingin Sanomat. Viitattu 15.6.2010.
  34. Sofi Oksanen syyttää WSOY:tä ikärasismista ja välinpitämättömyydestä Helsingin Sanomat. Viitattu 15.6.2010.
  35. Luikku, Susanna: Sofi O. kävi täällä Apu. 16.6.2010. Viitattu 19.6.2010. "Toimitusjohtajan puhelimeen voisi vastata vaikka apina, eivätkä asiat sujuisi paljon huonommin."
  36. Reilu diili Helsingin Sanomat. Viitattu 15.6.2010.
  37. Ilmiriita: WSOY:n ja Sofi Oksasen yhteistyö katkesi MTV3. Viitattu 15.6.2010.
  38. Antti Majander: Jo on aikoihin eletty. Helsingin Sanomat, 16.6.2010 s. C 1
  39. Bazar Kustannus vaatii Sofi Oksaselta miljoonakorvausta, Yle, uutiset
  40. Sakari Nupponen: Sofi Oksanen perusti oman kustantamon Taloussanomat. 2.3.2011. Viitattu 28.11.2011.
  41. Esa Mäkinen, Sofi Oksanen vaihtaa joukkuetta, osa III, Näkökulma, Helsingin Sanomat 8.12.2011 sivu C 1
  42. Sofi Oksanen Like Kustannuksen kirjailijaksi, Hs.fi, viitattu 8.12.2011
  43. Sofi Oksasen uusi romaani ja elokuva elokuussa 27.3.2012. Yle Uutiset. Viitattu 27.3.2012.
  44. Ajankohtaista Kristiina-instituutissa 2008. Helsingin yliopisto, Kristiina-instituutti. Viitattu 18.5.2008.
  45. Ruotsin akatemia luovutti Sofi Oksaselle pikkunobelin, Yle.fi/Kulttuuri

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gustafsson, Marko: Miten minusta tuli minä. Perustuu samannimiseen radio-ohjelmasarjaan. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35300-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]