Sofi Oksanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sofi Oksanen
Sofi Oksanen elokuussa 2008.
Sofi Oksanen elokuussa 2008.
Syntynyt 7. tammikuuta 1977 (ikä 38)
Jyväskylä
Kansallisuus suomalainen
Äidinkieli suomi
Aikakausi 2003–
Ensiteokset Stalinin lehmät (2003)
Tuotannon kieli suomi
Tunnustukset Finlandia-palkinto 2008
Kalevi Jäntin palkinto 2008
Vuoden Kristiina -palkinto 2008
Waltari-palkinto 2008
Runeberg-palkinto 2009
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
Pro Finlandia 2012
Ehdokkuudet Runeberg-palkinto 2003
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2003
Sivusto Sofioksanen.com
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sofi-Elina Oksanen (s. 7. tammikuuta 1977 Jyväskylä)[1] on suomalainen kirjailija.

Oksanen on julkaissut neljä romaania ja kaksi näytelmää. Hänet tunnetaan erityisesti palkitusta romaanistaan Puhdistus, joka sai Finlandia-palkinnon (2008),[2] Runeberg-palkinnon (2009), Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (2010)[3] ja ranskalaisen Prix Femina -palkinnon (2010)[4]. Romaani oli ehdolla myös ranskalaisen Prix Médicis -palkinnon saajaksi.[5]

Oksanen on saanut Setan myöntämän Asiallisen tiedon omena -tunnuspalkinnon (2009). Vuonna 2009 Postimees-lehti valitsi hänet vuoden henkilöksi.[6] Vuonna 2012 Oksaselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[7]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofi Oksanen syntyi ja varttui Jyväskylässä suomalaisen sähköasentajaisän ja virolaisen diplomi-insinööriäidin ainoana lapsena[8]. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1996 Voionmaan lukiosta kirjoittaen neljä laudaturia ja kaksi eximiaa. Oksanen on opiskellut kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa, kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa ja dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa. Aatemaailmaltaan hän on feministi.[9] Oksanen kuuluu näkyvästi goottialakulttuuriin.[10] Hän on kertonut kärsineensä nuorempana syömishäiriöstä.[9]

Elokuussa 2011 Oksanen avioitui tietotekniikka-alalla työskentelevän Juha Korhosen kanssa.[11]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisromaanissaan Stalinin lehmät (2003) Oksanen käsitteli Neuvosto-Viroa ja maahanmuuttajuuden aiheuttamia ongelmia syömishäiriöiden kautta. Romaani oli virolais-suomalainen kehityskertomus, joka kyseenalaistaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen todellisuuden. Se kuvaa virolaisten elämää Suomessa aikana, jolloin virallista historian kirjoitusta sävytti suomettuminen, virolaisia pidettiin ryssinä ja virolaisia naisia prostituoituina.[12] Teos kertoo virolaiseen arkeen kuulunutta vaikenemista seuranneesta ihmissuhteiden mykistymisestä ja kärjistymisestä.[13] Romaani oli Runeberg-palkintoehdokas ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas[14], ja se on käännetty 14 kielelle. Lisäksi käännössopimukset on tehty viidelle muulle kielelle.[15]

Toisessa romaanissaan Baby Jane (2005) Oksanen käsitteli paniikkihäiriötä, sen seurauksia läheisten elämässä ja väkivaltaa naisten välisissä parisuhteissa. Toisin kuin Oksasen muut romaanit, Baby Jane sijoittuu 1990-luvun Helsinkiin ja kaupunkilaiseen elämänmenoon. Romaanin nimi viittaa Robert Aldrichin ohjaamaan elokuvaan Mitä tapahtuikaan Baby Janelle?

Näytelmällä Puhdistus Oksanen jatkoi Viron lähimenneisyyden parissa. Vanha Aliide Truu löytää pihaltaan naiskaupan uhriksi joutuneen nuoren Zaran. Naisten menneisyys avautuu takaumina. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa helmikuussa 2007. Sen ohjasi Mika Myllyaho, ja pääosassa esiintyi Tea Ista (Aliide Truu) Esitystä kuvattiin kauden teatteritapaukseksi.[16] Loppuunmyydyt esitykset jatkuvat kolme kautta.[17] Näytelmä muuttui myös romaaniksi Puhdistus (2008). Romaanissa naisen ruumis vertautuu miehitettävään maahan – valtion ja naisen ruumiin välistä suhdetta Oksanen käsitteli myös esikoisromaanissaan. Puhdistuksen kirjoitustyyliä on verrattu Helvi Hämäläiseen.[18] Puhdistus oli ensimmäinen romaani, joka sai sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon.[19] Se oli vuoden 2008 myydyin kotimainen kaunokirja (102 200 kpl).[20]

Oksanen on kertonut kirjoittavansa mielellään ”autofiktiota”, jossa elämäkerrallista aineistoa käsitellään kaunokirjallisuuden keinoin.[21] Suomessa muiden muassa Anja Snellman ja Pirkko Saisio ovat kirjoittaneet tätä lajia.[22]

Oksasta ja Olga Tokarczukia on verrattu toisiinsa: molemmat tematisoivat historiaan toistumista nykyisyydessä. Myös se heillä on yhteistä, että heidän naispäähenkilöidensä kautta historia muuttuu henkilökohtaiseksi kokemukseksi. Steve Sem-Sandberg toteaa, että kumpikin yrittää sitoa ”konkreettisen elämänkokemuksen Historiaksi kutsuttuihin abstrakteihin poliittisiin tapahtumiin”.[23]

Vuonna 2011 ilmestyi Oksasen ja Maija Kaunismaan yhteinen teos Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä Bonnier Booksin kustantamana. Teoksessa on laululyriikkaa ja näytelmätekstejä, ja siihen liittyy kaksi cd:tä.[24]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofi Oksanen ja Imbi Paju Viron Helsingin-suurlähetystön järjestämässä seminaarissa maaliskuussa 2009.

Oksanen on kirjoittanut kolumneja (Sihteeri & Assistentti, Sunnuntaisuomalainen, Metro, Aamulehden Asiat-liite) ja käsitellyt niissä muun muassa monikansallista identiteettiä, ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksiä ja arvostellut verkkosensuurin puolustajia. Laajemmissa lehtikirjoituksissaan Oksanen on arvostellut vasemmistolaisen totalitarismin ihailua ja kannatusta[25] sekä puhunut virolaisten naisten tarinattomuudesta, kaksoisidentiteetistä ja neuvostonaisen roolin varjosta.[26]

Oksanen toimitti 2009 yhdessä Imbi Pajun kanssa artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko Viron historian vaiheista neuvostomiehityksen aikana. Kirjan johdannossa Oksanen perusteli sen julkaisemista sanoen, että 1900-luvun kommunistiset järjestelmät olivat historian tuhoisimpia ilmiöitä laajuutensa ja pitkäkestoisuutensa vuoksi. Silti niistä on kirjoitettu suhteellisen vähän kansallissosialistien toimeenpanemaan holokaustiin verrattuna.[27] Oksanen on syyttänyt suomalaisia poliitikkoja, erityisesti Matti Vanhasta suomettuneisuudesta Vanhasen 1985 julkaistun lehtikirjoituksen perusteella.[28]

Oksasen lausunto suomalaisen kulttuurin ja varsinkin miesten väkivaltaisuudesta ja masentuneisuudesta Tanskan television haastattelussa marraskuussa 2009 synnytti Suomessa kohua.[29][30]

Välirikko WSOY:n kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. lokakuuta 2009 Oksanen totesi kolumnissaan Helsingin Sanomien verkkosivuilla, ettei hän pidä siitä, että hänen kirjojensa kanssa ”tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan”.[31] Hän arvosteli WSOY:n johtoa välinpitämättömyydestä.[32]

15. kesäkuuta 2010 kustantamo ilmoitti, ettei se enää julkaise yhtiön ”tähtikirjailijaksi”[33] luonnehditun Oksasen teoksia. Syyksi yhtiön toimitusjohtaja Anna Baijars ilmoitti molemminpuolisen luottamuksen puutteen.[34] Ratkaisua pidettiin yleisesti poikkeuksellisena ja yhtiölle imagotappiona, sillä Oksanen on viime vuosien palkituin suomalainen kaunokirjailija.[35] Oksanen puolestaan ilmoitti, että välirikon syynä oli WSOY:n tekemä sopimusrikkomus, josta hän oli jo aikaisemmin ollut yhteydessä Suomen Kirjailijaliittoon.[36] 16. kesäkuuta 2010 julkaistussa Apu-lehden haastattelussa hän kritisoi jälleen voimakkaasti kustannusyhtiön johdon toimintaa ja piti yhtiön käännös- ja markkinointitoimintaa amatöörimäisenä.[37]

Bazar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bazar Kustannus on vaatinut Oksaselta yli miljoonan euron korvauksia sopimusrikkomuksista. Yrityksen mukaan Oksanen teki sen kanssa vuonna 2005 sopimuksen, joka koskee useita teoksia. Bazarin mukaan sen oli määrä kustantaa seuraava Oksasen kirjoittama teos, kun taas Oksasen mukaan kyse oli työnimellä Ranskalainen päärynä kulkeneesta romaanista, joka ei koskaan ilmestynyt. Seuraava Oksasen kirjoittama teos oli menestysromaani Puhdistus, joka ilmestyi WSOY:n kustantamana.[38]

Lisäksi ruotsalainen Bazar AB teki Oksasen kanssa käännössopimukset romaanien Stalinin lehmät ja Baby Jane ruotsinkielisistä versioista. Oksanen kuitenkin purki osaltaan romaanien myyntisopimuksen vedoten kustantamon toiminnan epäselvyksin; muun muassa tilitykset kirjoista olivat vääränsuuruisia eivätkä tulleet ajallaan. Kustantamon mukaan Oksanen purki sopimukset oikeudetta, ja jatkoi teosten myyntiä Ruotsissa. Tapauksen käsittely alkoi Helsingin käräjäoikeudessa tammikuussa 2015.[39]

Silberfeldt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksanen perusti vuonna 2011 oman kustantamon Silberfeldt Oy:n, jonka kautta hän julkaisee teostensa taskukirjapainoksia.[40] Sen ensimmäinen julkaisu oli Baby Janen taskukirjapainos.[41] Lisäksi Oksanen osti vuonna 2011 julkaisuoikeudet suomeksi pienenä painoksena 1970-luvulla julkaistuun Aleksandr Solženitsynin teokseen Gulag: Vankileirien saaristo ja julkaisi siitä uuden laitoksen Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012.[40] Oksanen julkaisi Silberfeldtin kautta myös Niilo Koljosen laatiman Vankileirien saariston kartan ja järjesti Gulag-seminaarin Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa 2012. Vuonna 2012 Silberfeldt Oy teki miljoonatuloksen.[42]

Like[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksanen siirtyi joulukuussa 2011 Otavan omistaman Liken kirjailijaksi. Kustantajan vaihdoksen taustalla oli Oksasen kustannustoimittaja Harri Haanpään siirtyminen Liken kustannuspäälliköksi.[43][44]

Oksasen uusin teos Kun kyyhkyset katosivat julkaistiin 30. elokuuta 2012. Romaani on Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän Kvartetti-sarjan kolmas osa.[45] Se oli vuoden 2012 myydyin kotimainen kaunokirja (107 800 kpl).[46]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa näytelmä on saanut kantaesityksensä.

  • Puhdistus, 2007 (Suomen Kansallisteatteri 2/2007)
  • High Heels Society, 2008 (KokoTeatteri 9/2008)

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa ooppera on saanut kantaesityksensä.

  • Puhdistus, 2012 (Suomen Kansallisooppera 4/2012)

Tietoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä. yhdessä Maija Kaunismaan kanssa. Helsinki: Bonnier kirjat, 2011. ISBN 978-952-256-060-5.
  • Gulag – vankileirien saariston kartta. Gulag.fi. Niilo Koljonen, Silberfeldt 2012
  • Valitut teokset 1 (sisältää romaanin Stalinin lehmät ja näytelmän Kun kyyhkyset katosivat sekä Oksasen esipuheen ja Anders Olssonin palkintotilaisuudessa pitämän puheen). Silberfelt 2013 ISBN 978-952-67534-5-4

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sani, Eeva: Miten minusta tuli minä, Sofi Oksanen Elävä arkisto. 27.10.2011. Yle. Viitattu 30.12.2014.
  2. Sofi Oksasen Puhdistus voitti Finlandia-palkinnon Yle Uutiset. 4.12.2008. Viitattu 9.12.2014.
  3. Sofi Oksanen sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon Yle Uutiset. 30.3.2010. Viitattu 9.12.2014.
  4. Sofi Oksanen voitti Ranskan Prix Feminan Yle Uutiset. 2.11.2010. Viitattu 9.12.2014.
  5. Sofi Oksaselle kaksi merkittävää ehdokkuutta Ranskassa Yle Uutiset. 21.9.2010. Viitattu 9.12.2014.
  6. Postimees valitsi Sofi Oksasen vuoden henkilöksi Iltalehti.fi. 17.12.2009. Viitattu 30.12.2014.
  7. Sofi Oksaselle Pro Finlandia -mitali Yle Uutiset. 3.12.2012. Viitattu 9.12.2014.
  8. Järventaus, Jenni: Ikuisesti sopeutumaton Sofi Oksanen MeNaiset.fi. 3.5.2012. Viitattu 9.12.2014.
  9. a b Larros, Heidi: Sofi Oksanen: Outo lintu. City, 2005, nro 17. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.12.2014.
  10. Passikuva YleQ. Viitattu 20.6.2010.
  11. Ylimutka, Leena: Sofi Oksanen meni naimisiin Iltalehti.fi. 8.8.2011. Viitattu 9.12.2014.
  12. Sofi Oksanen Kirjojen takana. Viitattu 20.6.2010.
  13. Ahola, Suvi: Nälkä, joka ei syömällä lähde (Arkistoitu sivu) HS.fi. 21.9.2003. Viitattu 2.1.2014.
  14. Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto Helsingin Sanomat. Viitattu 20.6.2010.
  15. Stalinin lehmät (2003) Sofioksanen.fi. Viitattu 9.12.2014.
  16. Moring, Kirsikka: Viron naiset eivät häpeä enää: Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa avaava esikoisnäytelmä Puhdistus on kauden teatteritapaus. Helsingin Sanomat, 9.2.2007.
  17. Laitila, Anu: Häpeän häkistä ulos Tuglas-seuran jäsenlehti. 3.11.2008. Tuglas-seura. Viitattu 30.12.2014.
  18. Kantokorpi, Mervi: Voittaja saa kaiken (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 5.4.2008. Viitattu 30.12.2014.
  19. Sofi Oksasen Puhdistus on nyt voittamaton MTV Uutiset. 5.2.2009. Viitattu 9.12.2014.
  20. Bestsellerit 2008: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Viitattu 1.1.2015.
  21. Heinonen, Riikka: Sofi Oksasen Puhdistus on lukuelämys (Arkistoitu sivu) Avaa-lehti. 16.10.2008. Viitattu 30.12.2014.
  22. Linkinen, Tom: Queer-teoria ja keskiajan seksuaalisuuden tutkimus kirjallisista lähteistä I Kulttuurintutkimuksen päivät. 2003. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.1.2015.
  23. Oscar Rossi, Haamusärky yhdistää ihmiset ja ajat. Vahva ehdokas. Helsingin Sanomat, 15.7.2012 sivu B2
  24. Oksasen seuraava lyriikkakirja Teoksen sijaan Bonnierille, Helsingin Sanomat 11.6.2011 sivu B 1
  25. Oksanen, Sofi: Mielessä paistava aurinko. (Esitelmän pohjalta kirjoitettu puheenvuoro Stalinin vainoista) Parnasso, 1/2007. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet.
  26. Kanavan 75-vuotisnumero 2008.
  27. Lintunen, Jarmo: Taistelu Viron historiasta siirtyi päiväksi Helsinkiin Kansan uutiset. 24.3.2009. Viitattu 1.1.2015.
  28. Oksanen ihmettelee Vanhasen vanhoja Viro-lausuntoja MTV Uutiset. 17.3.2009. Viitattu 1.1.2015.
  29. Sofi Oksanen pöllyttää suomalaismiehiä Tanskan televisiossa (Arkistoitu sivu) HS.fi. 24.11.2009. Viitattu 1.1.2015.
  30. Saarikoski, Saska: Sofi Oksanen oudoksuu Suomi-puheista noussutta kohua HS.fi. 25.11.2009. Viitattu 1.1.2015.
  31. Sofi Oksanen moittii kustantajaansa ankarasti Iltasanomat.fi. 28.10.2009. Viitattu 2.1.2014.
  32. Sofi Oksanen syyttää WSOY:tä ikärasismista ja välinpitämättömyydestä (Arkistoitu sivu) HS.fi. 28.10.2009. Viitattu 1.1.2015.
  33. Esa Mäkinen: WSOY:n mitta tuli täyteen. Helsingin Sanomat, 16.6.2010 s. C 1.
  34. Kustantaja antoi potkut Sofi Oksaselle Iltasanomat.fi. 15.6.2010. Viitattu 1.1.2015.
  35. Antti Majander: Jo on aikoihin eletty. Helsingin Sanomat, 16.6.2010 s. C 1
  36. Ilmiriita: WSOY:n ja Sofi Oksasen yhteistyö katkesi MTV Uutiset. 15.6.2010. Viitattu 2.1.2015.
  37. Luikku, Susanna: Sofi O. kävi täällä (Arkistoitu sivu) Apu.fi. 16.6.2010. Viitattu 2.1.2015.
  38. Sundqvist, Janne: Bazar Kustannus vaatii Sofi Oksaselta miljoonakorvausta Yle Uutiset. 11.4.2013. Viitattu 2.1.2015.
  39. Puttonen, Seppo: Sofi Oksanen vastaan Bazar – voiko kirjailijaa pakottaa kirjoittamaan? Yle Uutiset. 13.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  40. a b Sofi Oksanen perusti oman kustantamon Yle Uutiset. 2.3.2011. Viitattu 30.12.2014.
  41. Nupponen, Sakari: Sofi Oksanen perusti oman kustantamon Taloussanomat. 2.3.2011. Viitattu 2.1.2014.
  42. Sofi Oksasen yhtiö teki miljoonatuloksen Kauppalehti.fi. 10.6.2013. Viitattu 16.1.2015.
  43. Esa Mäkinen, Sofi Oksanen vaihtaa joukkuetta, osa III, Näkökulma, Helsingin Sanomat 8.12.2011 sivu C 1
  44. Sofi Oksanen Liken kirjailijaksi, uusi romaani tulossa ensi syksynä HS.fi. 7.12.2011. Viitattu 2.1.2015.
  45. Sofi Oksasen uusi romaani ja elokuva elokuussa Yle Uutiset. 27.3.2012. Viitattu 2.1.2015.
  46. Bestsellerit 2012: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Viitattu 1.1.2015.
  47. Vuoden Kristiina -palkinnot Helsingin yliopisto, Sukupuolentutkimuksen oppiaine. Viitattu 2.1.2015.
  48. Wallius, Anniina: Ruotsin akatemia luovutti Sofi Oksaselle pikkunobelin Yle Uutiset. 10.4.2013. Viitattu 2.1.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gustafsson, Marko: Miten minusta tuli minä. Perustuu samannimiseen radio-ohjelmasarjaan. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35300-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]