Veijo Meri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veijo Meri
Syntynyt 31. joulukuuta 1928 (ikä 85)
Viipuri
Kansallisuus suomalainen
Aikakausi 1954–1991
Tyylilajit modernismi
Ensiteokset Novellikokoelma: Ettei maa viheriöisi (1954)
Romaani: Manillaköysi (1957)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Veijo Väinö Valvo Meri (s. 31. joulukuuta 1928 Viipuri) on suomalainen kirjailija, jota on luonnehdittu suomalaisen modernismin merkittävimpiin kuuluvaksi kirjailijaksi. Hänen tuotantonsa käsittää novelleja, romaaneja, lyriikkaa, kuunnelmia, näytelmiä, esseitä, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta. Hän on myös suomentanut maailmankirjallisuutta. Meren tuotantoa on käännetty 24 kielelle.[1] Hänet tunnetaan myös sota-aiheiden kuvaajana. Meren ihmiskuvaustapaa on kiitetty.

Meri kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1948 ja opiskeli historiaa yliopistossa. Hän toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957–1959 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Merelle myönnettiin taiteilijaprofessuuri vuosiksi 1975–1980. Vuodesta 1997 lähtien hän on ollut Suomen Kirjailijaliiton kunniajäsen[2].

Meri on ehkä selvemmin kuin kukaan muu suomalaiskirjailija noudattanut omaa linjaansa ja aloittanut tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka on etäännyttänyt hänet perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Hänen tuotantonsa on laaja ja käsittää romaanien lisäksi myös novelleja, kuunnelmia, runoja, esseitä ja tutkielmia. Meri on myös kääntänyt muun muassa François Villonin Testamentin, Strindbergin Mestari Olavin ja William Shakespearen Hamletin.

Meri on kirjoittanut runoelmansa Runoilijan kuolema pohjalta libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3. heinäkuuta 1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.

Meri vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18. toukokuuta 1990. Tasavallan presidentti nimitti Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ettei maa viheriöisi, 1954, novelleja.
  • Manillaköysi, 1957, romaani.
  • Irralliset, 1959, romaani.
  • Vuoden 1918 tapahtumat, 1960, romaani.
  • Sujut, 1961, romaani.
  • Tilanteita, 1962, novelleja.
  • Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä, 1962.
  • Peiliin piirretty nainen, 1963, romaani.
  • Tukikohta, 1964, romaani.
  • Veijo Meren novellit, 1965.
  • Everstin autonkuljettaja, 1966, romaani.
  • Veijo Meren sotaromaanit 1–2, 1966.
  • Yhden yön tarinat, 1967, romaani.
  • Suku, 1968, romaani.
  • Veijo Meren romaanit 1, 1968.
  • Sata metriä korkeat kirjaimet, 1969, novelleja.
  • Valitut teokset, 1969.
  • Kersantin poika, 1971, romaani.
  • Morsiamen sisar ja muita novelleja, 1972.
  • Leiri, 1972, novelleja.
  • Keskeiset teokset 1–4, 1975.
  • Valitut novellit, 1979.
  • Jääkiekkoilijan kesä, 1980, romaani.
  • Novellit, 1985.

Runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mielen lähtölaskenta, 1976.
  • Toinen sydän, 1978.
  • Ylimpänä pieni höyhen, 1980.
  • Runoilijan kuolema: runoelma. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08460-7.
  • Yhdessä ja yksin, 1986, kootut runot.
  • Kevät kuin aamu, 1987.
  • Lasiankeriaat, 1990.
  • Kun, 1991.

Esseitä ja tutkielmia ja muuta asiaproosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksitoista artikkelia, 1967, esseitä.
  • Aleksis Stenvallin elämä, 1973, tutkielma.
  • Kuviteltu kuolema, 1974, esseitä.
  • Goethen tammi, 1978, esseitä.
  • Tuusulan rantatie, 1981, tutkielma.
  • Sanojen synty, 1982, etymologinen sanakirja.
  • Elon saarel tääl: Aleksis Kiven taustoja. Helsingissä: Otava, 1984. ISBN 951-1-07994-8.
  • Julma prinsessa ja kosijat: esseet 1961–1986. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08998-6.
  • C. G. Mannerheim – Suomen Marsalkka, 1988.
  • Tätä mieltä: esseitä ja monologeja. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10489-6.
  • Olavi Paavolainen, 1990, dokumenttikuunnelma.
  • Suurmiehen luonne, 1992, teoksessa Mannerheim: sotilas ja ihminen.
  • Amleth ja muita Hamletteja: esseitä, puheenvuoroja ja pakinoita. Helsingissä: Otava, 1992. ISBN 951-1-12324-6.
  • Maassa taivaan saranat: suomalaisten historia vuoteen 1814. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12927-9.
  • Huonot tiet, hyvät hevoset: Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13403-5.
  • Ei tule vaivatta vapaus: Suomi 1870–1920. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13785-9.
  • Suurta olla pieni kansa: itsenäinen Suomi 1920–1940. Helsingissä: Otava, 1996. ISBN 951-1-14397-2.
  • Pohjantähden alla: kirjoituksia Suomen historiasta. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-16077-X.

Näytelmiä ja kuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen paras näyttelijä, 1964, kuunnelma.
  • Vapaa iltapäivä, 1965, tv-dramatiikkaa.
  • Sotamies Jokisen vihkiloma, 1965, näytelmä.
  • Taksikuski, 1967, kuunnelma.
  • Uhkapeli, 1968, näytelmä.
  • Maaottelussa, 1969, kuunnelma.
  • Kaupungin valtaus, 1969, tv-dramatiikkaa.
  • Näytelmiä, 1970, näytelmiä.
  • Nuorempi veli, 1970, näytelmä.
  • Hyvää yötä, tohtori Bergbom, 1973, kuunnelma.
  • Vääpeli Sadon tapaus, 1973, kuunnelma Pentti Haanpään romaanin pohjalta.
  • Aleksis Kivi, 1974, näytelmä.
  • Kaksi komediaa: Sano Oili vaan, Syksy 1939, 1978, kaksi näytelmää.
  • Veitsi, 1989, libretto Paavo Heinisen oopperaan.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannes Sihvo: Meri, Veijo (1928–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Kunniajäsenet Suomen Kirjailijaliitto. Viitattu 19.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]