Nils-Aslak Valkeapää
| Nils-Aslak Valkeapää | |
|---|---|
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1943 Enontekiö |
| Kuollut | 27. marraskuuta 2001 (58 vuotta) Espoo |
| Ammatit | kirjailija, kulttuuriedistäjä |
| Kansallisuus | Suomi Norja (2001) |
| Tyylilajit | runous |
| Aiheet | saamelainen kulttuuri |
| Ensiteokset | pamfletti Terveisiä Lapista (1971) runokokoelma Giđa ijat čuovgadat (1974) |
| Tunnustukset | Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1991 |
 |
|
Nils-Aslak Valkeapää, saameksi Áillohaš (23. maaliskuuta 1943 Enontekiö – 27. marraskuuta 2001 Espoo) oli saamelainen taiteilija ja kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuimpia saamelaiskulttuurin edistäjiä. Valkeapää tunnettiin sekä joiuistaan että runoistaan. Lisäksi hän piti taidenäyttelyitä. Hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1991 teoksestaan Beaivi, áhcázan (suom. Aurinko, isäni).[1][2][3]
Sisällysluettelo |
Elämä ja teokset [muokkaa]
Nils-Aslak Valkeapää oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, mutta siinä ammatissa Valkeapää ei koskaan toiminut. Valkeapää nousi julkisuuteen saamelaisten joikujen esittäjänä ja joikuperinteen elvyttäjänä. Ensimmäisen levynsä Joikuja hän julkaisi 1968.[1] Joikaaminen vei häntä ympäri maailmaa muun muassa Pohjois-Amerikan kiertueelle 1982 yhdessä Seppo ”Paroni” Paakkunaisen kanssa.[4][5] Lapin läänintaiteilija hän oli 1978–83.[1]
Kirjailijana Valkeapää aloitti 1971 pamfletilla Terveisiä Lapista. Teoksessa Valkeapää toi julki saamelaisen kansanperinteen rikkauden.[6] Runoissaan ja kirjoissaan hän kirjoitti erityisesti saamelaisista, pohjoisesta luonnosta ja saamelaisten myyteistä ja perinteestä.[1][6] Valkeapää teki myös erilaisia toimitustöitä ja edisti muiden saamelaistaiteilijoiden toimintaa.[2] Valkeapäätä sanottiin vaikuttaneen vahvasti saamelaisen identiteetin nousuun ja saamelaisuuden arvostukseen.[2][7][8]
Valkeapää teki musiikin Nils Gaupin elokuvaan Ofelaš (Tiennäyttäjä), jossa Valkeapää myös näytteli. Elokuva oli Oscar-palkintoehdokkaana (paras ulkomainen elokuva 1989). Muusikko Mike Oldfield käytti Valkeapään joikua elokuvasta kappaleensa ”Prayer For The Earth” pohjana levyllään Songs of the Distant Earth (1994). Vuonna 1994 Valkeapää esitti joiun Lillehammerin talviolympialaisissa Norjassa.[9][10] Vuonna 1996 hän sai taiteen Suomi-palkinnon. Hän oli Oulun yliopiston (1994) ja Lapin yliopiston (1999) kunniatohtori.[2]
Valkeapää asui Norjassa Yykeänperässä rakennuttamassaan talossa, saamelaista perinnettä mukaillen kuusikulmaisessa Lásságámmi-talossa. Nimi tarkoittaa kalliomajaa. Nykyisin talo on kotimuseo sekä taiteilija-asunto, jota pitää yllä Lásságámmi-säätiö.[11][12][13]
Valkeapää kuvasi tuntevansa usein yksinäisyyttä suurkaupungeissa, muttei koskaan kotiseudullaan tuntureiden, jokien, tuulten ja lintujen keskellä.[3]
Valkeapää joutui vakavaan auto-onnettomuuteen 1996 ja vetäytyi julkisesta toiminnasta kuntoutuakseen. Valkeapää sai Norjan kansalaisuuden 2001. Valkeapää piti kuitenkin itseään saamelaisena.[14] Valkeapää kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen Espoossa marraskuussa 2001 palattuaan juuri Japanin matkalta.[2]
Vain osa Valkeapään teoksista on myös suomennettu. Hänen runonsa tunnetaan paremmin Norjassa ja Ruotsissa kuin Suomessa.[15]
Kirjoja [muokkaa]
Pamfletti [muokkaa]
- Terveisiä Lapista. Helsinki: Otava, 1971.
Runokokoelmat [muokkaa]
- Giđa ijat čuovgadat (1974)
- Lávllo vizár biellocizáš (1976)
- Ádjaga silbasuonat (1981)
- Ruoktu váimmus (1985, yhteislaitos)
- Beaivi, Áhčážan (1988)
- Jus gazzebiehtár bohkosivccii (1994)
- Girddán, seivvodanš (1999)
- Eanni, eannázan (2001)
Käännöksiä [muokkaa]
- Kevään yöt niin valoisat. (Giđa ijat čuovgadat, 1974.) Suom. Anneli Rosell. Kuvitus: Nils-Aslak Valkeapää. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1978-4.
- Aurinko, isäni. (Beaivi, áhčážan, 1988.) Suom. Pekka Sammallahti. Kuvitus: Nils-Aslak Valkeapää. Kautokeino: DAT, 1992. ISBN 82-90625-15-4.
Diskografia [muokkaa]
- Joikuja (1968)
- Juoigamat (1973)
- Vuoi Biret-Maaret, vuoi! (1974)
- De cábba niegut runiidit (1976)
- Duvva, Áilen Niga elle ja Aillohas (1976)
- Sámi eatnan duoddariid (1978)
- Sápmi, vuoi Sápmi! (1982)
- Davas ja geassai (1982)
- Beaivi, áhčážan (1988)
- Eanan, eallima eadni (1990)
- Sámi luondu, gollerisku (1992)
- Goase dusse (1994)
- Dálveleaikkat (1994)
Kokoelmat [muokkaa]
- Sápmi lottázan (1992)
- sisältää albumit Sámi eatnan duoddariid, Sápmi vuoi Sápmi ja Davas ja geassai
- Beaivi, áhčážan (1992)
- sisältää albumit Beaivi, áhčážan ja Eanan, eallima eadni
- The magic of Sámi yoik (1998)
- sisältää albumit Juoigamat ja Duvva, Áilen Niga elle ja Aillohas
Tunnustuksia [muokkaa]
- Lapin Sivistysseuran kultainen ansiomerkki 1978
- Davviriikkaaid Sámirádi gudnibálkasupmi 1985
- Vi Magazine -kirjallisuuspalkinto 1987
- Lapin läänin taidepalkinto 1988
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1991
- Prix Italian erikoispalkinto 1993
- Sámi Parlamenttá kulturbálkásupmi 1994
- Filosofian kunniatohtorin arvo Oulun yliopistossa 1994
- Suomi-palkinto 1996
- Kasvatustieteen kunniatohtorin arvo Lapin yliopistossa 1999
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e Nils-Aslak Valkeapää Lappilaisia ja saamelaisia kirjailijoita. Rovaniemen kaupunginkirjasto. Viitattu 20.2.2012.
- ↑ a b c d e Tahkolahti, Jaakko: Nils-Aslak Valkeapään muistokirjoitus Helsingin sanomat. 2001. Viitattu 20.2.2012.
- ↑ a b 1991 Nils-Aslak Valkeapää, Saamelainen kielialue: Beaivi, áhčážan Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 20.2.2012.
- ↑ Muus, Nathan & Gaski, Harald: Nils-Aslak Valkeapää Báiki: The International Sami Journal. 2001. Viitattu 21.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Lehtola, Veli-Pekka: Saamelainen nykymusiikki Galdu.org. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ a b Suomalainen tietosanakirja 8, tamp–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4652-7.
- ↑ Lehtola, Veli-Pekka: Valkeapää, Nils-Aslak (1943–2001). Maksullinen artikkeli Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ MTV3-STT: Nils-Aslak Valkeapää on kuollut MTV3 Uutiset. 27.11.2001. Viitattu 21.2.2012.
- ↑ Aillohas was an important Sami ambassador Lapland Travel Info. 2008. Viitattu 21.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Nils-Aslak Valkeapää: Tuotanto Lappilaisia ja saamelaisia kirjailijoita. Rovaniemen kaupunginkirjasto. Viitattu 20.2.2012.
- ↑ Kupari, Ritva: Pöytälaatikosta löytyi aarre Suomen luonto. 1/2012. Viitattu 20.2.2012.
- ↑ Lásságámmi Stiftelsen Lásságámmi. Viitattu 20.2.2012.
- ↑ Mainio, Tapio: Ailun Kalliomaja avautuu taidetaloksi Helsingin sanomat. 27.8.2007. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ Mainio, Tapio: Joikaamalla maailman tietoisuuteen Helsingin sanomat. 27.8.2007. Viitattu 22.2.2012.
- ↑ Nils-Aslak Valkeapää: Tietoja kirjailijasta Lappilaisia ja saamelaisia kirjailijoita. Rovaniemen kaupunginkirjasto. Viitattu 20.2.2012.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Dana, Kathleen Osgood: Áillohas̆ the shaman poet and his govadas-image drum: A literary ecology of Nils-Aslak Valkeapää. Väitöskirja: Oulun yliopisto. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-6943-8. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
- Valkeapää, Leena: Luonnossa: Vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa. Väitöskirja: Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu. Helsinki: Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-54-1.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Ailu Valkeapää joikaa. Ylen Elävä arkisto.
- Harald Gaski: Nils-Aslak Valkeapää. Stiftelsen Lásságámmi.
- Suuret suomalaiset: Nils-Aslak Valkeapää. Yle.
- Ailun kuolemasta 10 vuotta. Väylän pyörre -blogi.
- Hanna Mattila: Aika, nostalgia ja etninen identiteetti Nils-Aslak Valkeapään runokokoelmassa Ruoktu váimmus. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, 2011. (PDF)
1962: Eyvind Johnson | 1963: Väinö Linna | 1964: Tarjei Vesaas | 1965: William Heinesen & Olof Lagercrantz | 1966: Gunnar Ekelöf | 1967: Johan Borgen | 1968: Per Olof Sundman | 1969: Per Olov Enquist | 1970: Klaus Rifbjerg | 1971: Thorkild Hansen | 1972: Karl Vennberg | 1973: Veijo Meri | 1974: Villy Sørensen | 1975: Hannu Salama | 1976: Ólafur Jóhann Sigurðsson | 1977: Bo Carpelan | 1978: Kjartan Fløgstad | 1979: Ivar Lo-Johansson | 1980: Sara Lidman | 1981: Snorri Hjartarson | 1982: Sven Delblanc | 1983: Peter Seeberg | 1984: Göran Tunström | 1985: Antti Tuuri | 1986: Rói Patursson | 1987: Herbjørg Wassmo | 1988: Thor Vilhjálmsson | 1989: Dag Solstad | 1990: Tomas Tranströmer | 1991: Nils-Aslak Valkeapää | 1992: Friða Á. Sigurðardóttir | 1993: Peer Hultberg | 1994: Kerstin Ekman | 1995: Einar Már Guðmundsson | 1996: Øystein Lønn | 1997: Dorrit Willumsen | 1998: Tua Forsström | 1999: Pia Tafdrup | 2000: Henrik Nordbrandt | 2001: Jan Kjærstad | 2002: Lars Saabye Christensen | 2003: Eva Ström | 2004: Kari Hotakainen | 2005: Sjón | 2006: Göran Sonnevi | 2007: Sara Stridsberg | 2008: Naja Marie Aidt | 2009: Per Petterson | 2010: Sofi Oksanen | 2011: Gyrðir Elíasson | 2012: Merethe Lindstrøm
