Tomas Tranströmer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nobel-palkinto Tomas Tranströmer
Tomas Tranströmer vuonna 2008.
Tomas Tranströmer vuonna 2008.
Syntynyt 15. huhtikuuta 1931 (ikä 83)
Tukholma
Kansallisuus ruotsalainen
Äidinkieli ruotsi
Tyylilajit runous
Ensiteokset 17 runoa (1954)
Puoliso Monica Tranströmer
Tunnustukset Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1990
Neustadt-palkinto 1990
Ruotsin akatemian pohjoismainen palkinto 1991
Nobelin kirjallisuuspalkinto 2011
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Tomas Gösta Tranströmer (s. 15. huhtikuuta 1931 Tukholma) on ruotsalainen kirjailija ja runoilija. Hänet on palkittu Nobelin kirjallisuuspalkinnolla 2011, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla 1990, Neustadtin kansainvälisellä kirjallisuuspalkinnolla 1990 ja Ruotsin akatemian pohjoismaisella palkinnolla 1991.[1]

Tranströmer valmistui psykologiksi Tukholman yliopistosta vuonna 1956. Hän aloitti kirjoittamisen 13-vuotiaana ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa nimellä 17 dikter vuonna 1954. Hän on jatkanut kirjoittamista vanhuutensa päiville saakka, ja uusin kokoelma Den stora gåtan on vuodelta 2004.

Tranströmer julkaisi lyhyen omaelämäkertansa vuonna 1993. Aivoverenkiertohäiriö vuonna 1990 on vaikeuttanut hänen puhettaan. Hän on yhdysvaltalaisen runoilijan Robert Blyn läheinen ystävä.

Tranströmer palkittiin kaunokirjallisuuden August-palkinnolla vuonna 1996 teoksestaan Sorgegondolen, 1996 (suom. Surugondoli, 1997). Hän sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2011[2]. Palkinnon perustelujen mukaan ”hänen tiiviisti pakatut, läpikuultavat kuvansa avaavat tuoreen näkymän todellisuuteen.”[3]

Tranströmerin tuotannon suomentaja on Caj Westerberg, joka sai suomennostyöstään vuonna 2012 Yleisradion Kääntäjäkarhu-palkinnon.[4]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 17 dikter, 1954 (17 runoa)
  • Hemligheter på vägen, 1958 (Salaisuuksia matkan varrella)
  • Den halvfärdiga himlen, 1962 (Keskeneräinen taivat)
  • Klanger och spår 1966 (Soinnut, jäljet)
  • Kvartett, 1967 (kooste neljästä aiemmin ilmestyneestä runokokoelmasta)
  • Mörkerseende, 1970 (Hämäränäkeminen)
  • Stigar, 1973 (Polkuja)
  • Östersjöar, 1974 (Itämeriä)
  • Sanningsbarriären, 1978 (suom. Totuudenkynnys, 1997)
  • Dikter 1954–78, 1979 (Runoja vuosilta 1954–78)
  • PS, 1980
  • Det vilda torget, 1983 (Villi tori)
  • För levande och döda, 1989 (Eläville ja kuolleille)
  • Sorgegondolen, 1996 (suom. Surugondoli, 1997)
  • Kootut runot 1954–2000, 2001 (suom. Caj Westerberg)
  • Den stora gåtan, 2004 (Suuri arvoitus)
  • Fängelse, 2004 (Vankila, yhdeksän haikurunoa)
  • Kootut teokset 1954–2004 (2011)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nobelin kirjallisuuspalkinto ruotsalaiselle Tomas Tranströmerille Ylen uutiset. 6.10.2011. Viitattu 6.10.2011.
  2. The Nobel Prize in Literature 2011 5.10.2011. Nobelprize.org. Viitattu 5.10.2011. (englanniksi)
  3. Mäkinen, Esa: Ruotsalainen Tomas Tranströmer saa kirjallisuuden Nobel-palkinnon Helsingin sanomat. 6.10.2011. Viitattu 6.10.2011.
  4. Books from Finland, Literary Prizes viitattu 13.11.2013 (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergsten, Staffan: Tomas Tranströmer: Ett diktarporträtt. Stockholm: Bonnier, 2011. ISBN 978-91-0-012515-8.
  • Slyk, Magdalena: "VEM är jag?" Det lyriska subjektet och dess förklädnader i Tomas Tranströmers författarskap. Diss. Uppsala: Uppsala universitet, 2010. ISBN 978-91-506-2137-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.