Bjørnstjerne Bjørnson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Björnstjerne Björnson.jpg

Bjørnstjerne Martinus Bjørnson (8. joulukuuta 1832 Kvikne26. huhtikuuta 1910 Pariisi) oli norjalainen runoilija, isänmaanystävä ja kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1903.[1] Hän on kirjoittanut sanat Norjan kansallishymniin.

Uransa alkuvaiheessa hänen tyylinsä oli kansallisromantiikkaa. Myöhemmin, osittain Henrik Ibsenin vaikutuksesta, hän suuntautui realismiin ja alkoi käsitellä yhteiskunnan ongelmia.

Bjørnson toimi aktiivisesti politiikassa ja kirjoitti lehtikirjoituksia sekä Norjan että myös Suomen itsenäisyyden puolesta. Hänen vaimonsa oli Karoline Bjørnson.

Sisällysluettelo

Teoksia [muokkaa]

Näytelmiä [muokkaa]

  • Maria Stuart i Skottland, 1864
  • Yli voimain
  • Konkurssi (liike-elämän moraalittomuudesta)
  • Paul Lange ja Tora Parsberg (Paul Lange og Tora Parsberg, 1898) poliittinen tragedia
  • Kun viini kukkii (Naar den ny vin blomster, 1909)

Romaanit [muokkaa]

  • Liput liehumassa (Det flagger i byen og paa havnen, 1884)
  • Absalonin tukka (Absalons haar, 1894)
  • Jumalan teillä (På Guds veje, 1889)
  • Morsiusmarssi (Brudeslaatten, 1893)
  • Mary (Mary, 1906)

Novellit [muokkaa]

  • Thrond, 1856
  • Synnöve Päiväkumpu (Synnøve Solbakken, 1857)
  • Arne (Arne, 1858)
  • Kotkanpesä
  • Iloinen poika
  • Rautatie ja hautuumaa (Jernbanen og Kierkegarden, 1866)
  • Kalastaja-tyttö (Fiskerjenten, 1868)
  • Manghild (Manghild, 1877)
  • Nye Fortællinger, 1894

Runoja [muokkaa]

  • Digte og sange, 1870

Lähteet [muokkaa]

  1. Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla [muokkaa]