Frédéric Mistral

Wikipedia

Frédéric Mistral (s. 8. syyskuuta 1830, k. 25. maaliskuuta 1914) oli ranskalainen runoilija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1904 yhdessä José Echegaray y Eizaguirren kanssa hänen saavutuksistaan kirjallisuuden ja kielitieteen alalla.

Perimänsä varakkuuden turvin Mistral saattoi omistaa elämänsä provencelaisen perinteen ja oksitaanin kielen edistämiseen ja säilyttämiseen. Hänen kirjallinen tuotantonsa koostuu kertovista runoelmista, joita on suomennettu kokoelmaan Kaksikymmentä Nobel-runoilijaa.

[muokkaa] Teokset

• Mirèio (1859)
• Calendau (1867)
• Lis isclo d’or (1875)
• Nerto, nouvelle (1884)
• La rèino Jano, drame (1890)
• Lou pouemo dóu Rose (1897)
• Moun espelido, Memòri e Raconte (1906)
• Discours e dicho (1906)
• La genèsi, traducho en prouvençau (1910)
• Lis oulivado (1912)
• Lou tresor dóu felibrige (1878–1886)
• Proso d’Armana (1926, 1927, 1930)
• Coupo Santo (1867)