Harry Martinson

Harry Martinson
Harry Martinson ja Ivar Lo-Johansson.
Syntynyt	6. toukokuuta 1904 Jämshög, Ruotsi
Kuollut	11. helmikuuta 1978 (73 vuotta) Tukholma, Ruotsi
Ammatit	kirjailija
Kansallisuus	ruotsalainen
Äidinkieli	ruotsi
Aikakausi	1927 – 1978
Tyylilajit	draama, essee, lyriikka, proosa
Tunnustukset	Nobelin kirjallisuuspalkinto 1974
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Martinsonin hautakivi.

Harry Martinson (6. toukokuuta 1904 - 11. helmikuuta 1978) oli ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1974 yhdessä Eyvind Johnsonin kanssa. Hänen tunnetuin työnsä on runoelma Aniara vuodelta 1956. Se on kuvaus avaruusaluksesta, joka kulkee Aurinkokunnasta pois päin ilman toivoa paluusta.

Elämä

Harry Martinson syntyi Jämshögissä, Blekingessä vuonna 1904. Isä Martin Olsson kuoli Harryn ollessa kuusivuotias. Äiti jätti perheen ja häipyi Yhdysvaltoihin. Näin Martinsonista tuli orpo huutolainen, joka lähti 16-vuotiaana merille. Martinson toimi erilaisissa töissä merillä ja maissa kuusi vuotta asuen jonkin aikaa Etelä-Amerikassa ja Intiassa oppien maailmalla monia kieliä.

Martinson sairastui merillä pölykeuhkoon, joutui jäämään maihin ja palasi Ruotsiin vuonna 1927. Tämän jälkeen Martison vietti vuosia kiertelevää kulkurin elämää. Hän liittyi myöhemmin nuorten runoilijoiden ryhmään. Ryhmä kirjoitti 1929 merkittävän runoteoksen Fem unga. Näin Martinsonista tuli kuuluisa. Samana vuonna Martinson avioitui tunnetun kirjailijan Moa Swartzin kanssa. 30-luvulla Martinson innostui sosialismista. Mutta käydessään Neuvostoliitossa Martinson pettyi siellä vallitsevaan totalitaariseen sosialismiin. Lopullinen Martinsonin läpimurto oli teos Nässlorna blomma vuonna 1935.

Martinson osallistui vapaaehtoisena Suomen talvisotaan. Vuonna 1941 Martinson erosi ensimmäisestä vaimostaan Moasta. Vuonna 1942 Martinson avioitui Ingrid Lindcrantzin kanssa, josta liitosta syntyi kaksi tytärtä. Vuonna 1949 Martinson valittiin Ruotsin tiedeakatemiaan ja 1954 Martinsonista tuli Göteborgin yliopiston kunniatohtori. Martinson sai yllättäen Nobelin palkinnon vuonna 1974 Eyvind Johnsonin kanssa. Martinsonin valinta kirjallisuuden nobelistiksi herätti kovaa kiistelyä, sillä hän oli itse palkinnon myöntäneen akatemian jäsen.

Martinsoniin ja Johnsoniin kohdistettiin kovaa kritiikkiä sanomalehdissä. Muutamat nuoremmat vasemmistolaiset alkoivat arvostella Martinsonia siitä ettei tämä ottanut oikealla tavalla kantaa politiikkaan. Martinson masentui arvostelusta syvästi ja joutui masennuksensa takia sairaalahoitoon. Pian tämän jälkeen Martinson tappoi itsensä sairaalassa saksilla helmikuussa 1978.

Eläessään Martinson määritteli itsensä buddhalaiseksi, ”...ei uskonnollisesti, mutta moraalisfilosofisesti”. Buddhalaisuutta ei otettu huomioon ruotsalaisessa yhteiskunnassa; Martinsonin runo on ruotsalaisessa virsikirjassa ja hänelle järjestettiin kristilliset hautajaiset.

Muita teoksia

Kulkijan pilvilinnat -romaanissa Martinson käyttää hyväkseen kokemuksiaan vaellusvuosistaan. Teos sisältää myös yhteiskuntakritiikkiä.

Romaanit

• Hyvästi, meri (Kap farväl! 1933)
• Nokkoset kukkivat (Nässlorna blomma, 1935)
• Tie maailmalle (Vägen ut, 1936)
• Kulkijan pilvilinnat (Vägen till Klockrike, 1948)

Esseitä

• Svärmare och harkrank
• Midsommardalen
• Det enkla och det svåra
• Utsikt från en grästuva
• Verklighet till döds
• Den förlorade jaguaren
• Resor utan mål

Runokokoelmia

• Diktsamlingar
• Spökskepp
• Nomad
• Passad
• Cikada
• Aniara – katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa 1956. Suom. Aila Meriluoto.
• Gräsen i Thule
• Vagnen
• Dikter om ljus och mörker
• Tuvor

Aiheesta muualla

• Harry Martinson -seura (ruotsiksi)

Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat

1901–1925	1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw
1926–1950	1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell
1951–1975	1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale
1976–2000	1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao
2001–	2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan