Gao Xingjian

Gao Xingjian
Syntynyt	4. tammikuuta 1940 Jianxin maakunta, Kiinan kansantasavalta
Ammatit	kirjailija, näytelmäkirjailija, kriitikko, kääntäjä, kuvataiteilija, ohjaaja
Kansallisuus	Kiina Ranska (vuodesta 1997)
Tyylilajit	modernismi, absurdismi, maaginen realismi
Palkittu Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2000
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Gao Xingjian (高行健, pinyin: Gāo Xíngjiàn; s. 4. tammikuuta 1940 Ganzhou, Jiangxin maakunta) on kiinalainen kirjailija, ohjaaja ja kuvataiteilija. Gao tunnettiin kulttuurivallankumouksen jälkeisessä Kiinassa lähinnä näytelmäkirjailijana, dramaturgina ja ohjaajana. 1980-luvulla hän muutti Ranskaan ja ryhtyi julkaisemaan laajemmin myös novelleja, romaaneja sekä esseitä. Gao on Ranskan kansalainen ja hänen teoksensa ovat virallisesti kiellettyjä Kiinan kansantasavallassa. Gaolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2000.

Elämä

Gao Xingjianin alkuperäinen kotikaupunki on Taizhou Jiangsun maakunnassa. Hän on saanut Ranskan taiteen ja kirjallisuuden kunniamerkin (Chevalier de l'Ordre des Arts et des Lettres) vuonna 1992.

Lapsuus Jiangxissä ja Jiangsussa

Gaon isä työskenteli Bank of China -pankissa, ja hänen äitinsä oli Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen jäsen. Gaon äiti oli myös näyttelijättärenä Japanin vastaisessa teatterissa Kiinan-Japanin sodassa. Äitinsä vaikuttamana Gao innostui maalaamisesta, kirjoittamisesta ja teatterista jo lapsena. Keskikouluvuosinaan hän luki paljon lännestä käännettyä kirjallisuutta, ja opiskeli piirustusta, maalaamista ja veistotaidetta Yun Zongyinin opastuksella. Vuonna 1950 Gao muutti perheineen Nanjingiin, Jiangsun maakunnan pääkaupunkiin. Hän pääsi Nanjingin keskikouluun 1952. (Koulu liitettiin myöhemmin Jinlingin yliopistoon, ja tunnetaan nykyään nimellä Nanjingin yliopisto.)

Vuodet Pekingissä ja Anhuissa

Vuonna 1957 Gao valmistui keskikoulusta ja päätti jatkaa taiteellisesta lahjakkuudestaan huolimatta äitinsä neuvon mukaisesti Pekingin kansainväliseen yliopistoon (Beijing Foreign Studies University, BFSU) taideakatemian (Central Academy of Fine Arts) sijaan. Gao valmistui yliopiston Ranskan-osastolta 1962, minkä jälkeen hän hakeutui töihin Chinese International Bookstore (中国国际书店) -kirjakauppaan kielenkääntäjäksi. 1970-luvulla hän päätyi Anhuin maakuntaan maalaistöihin ”uudistamaan ajatteluaan” Kiinan kulttuurivallankumouksen uudelleenkoulutusohjelman myötä, ja toimi tämän jälkeen kiinan kielen opettajana Gangkoun (港口中学) keskikoulussa jonkin aikaa. Vuonna 1975 hänen sallittiin palata Pekingiin, ja hänestä tuli Construction in China (《中国建设》) -lehden ranskalaisesta käännöksestä vastanneen ryhmän johtaja.

Vuonna 1977 Gao työskenteli Kiinan ulkomaansuhteiden komiteassa (Committee of Foreign Relationship). Toukokuussa 1979 hän vieraili Pariisissa muiden kiinalaisten kirjailijoiden, muun muassa Ba Jinin kanssa. He työskentelivät komitean alaisina kääntäen ranskaa kiinaksi. Gaosta tuli Pekingin kansantaiteen teatterin näytelmäkirjailija 1980. Gao tunnetaan kiinalaisen absurdismin uranuurtajana näytelmiensä Signal Alarm (《绝对信号》, 1982) ja Bus Stop (《车站》, 1983) myötä, jotka hän kirjoitti urallaan Pekingin kansantaiteen teatterissa. Gao otti vaikutteita eurooppalaisesta draamasta, minkä vuoksi häntä pidettiin Kiinassa avantgardistisena kirjailijana. Hän myös kritisoi Kiinan hallintoa avoimesti näytelmissään The Primitive (1985) ja The Other Shore (《彼岸》, 1986).

Vuonna 1986 Gaolle diagnosoitiin virheellisesti keuhkosyöpä. Osoittauduttuaan terveeksi hän aloitti kymmenkuukautisen vaelluksen Jangtse-jokea seuraten. Myöhemmin hän kirjoitti matkastaan romaanin nimeltä Sielun vuori (《灵山》). Gao voitti kirjallaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ruotsin Nobel-komitea kuvasi sen muistelmia, kaunokirjallisia aineksia ja vaihtelevia kertojahenkilöitä käyttävää kerrontaa sanoin: ”Yksi niistä kaunokirjallisista teoksista, joita on mahdotonta verrata mihinkään muuhun kuin itseensä.”

Vuodet Euroopassa ja Pariisissa

Gao pakeni Kiinasta Pariisiin 1987 ja sai Ranskan pysyvän kansalaisuuden. Poliittisen Fugitives-teoksen (1989) myötä kaikki Gaon teokset kiellettiin Kiinassa, sillä teos sisälsi viittauksia Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukseen.

Teokset

Valikoima näytelmiä

• 《绝对信号》 (Signal Alarm, 1982)
• 《车站》 (Bus Stop, 1983)
• 《野人》 (Wild Men, "Savages", 1985)
• 《彼岸》 (The Other Shore, 1986)
• 《躲雨》 (Shelter the Rain)
• 《冥城》 (Dark City)
• 《声声慢变奏》 (Transition of Sheng-Sheng-Man)
• 《逃亡》 (Escape)
• 《生死界》 (Death Sector / Between Life and Death)
• 《山海经传》 (A Tale of Shan Hai Jing)
• 《对话与反诘》 (Dialogue & Rhetorical / Dialogue and Rebuttal)
• 《周末四重奏》 (Weekends Quartet / Weekend Quartet)
• 《夜游神》 (Nighthawk / Nocturnal Wanderer)
• 《八月雪》 (Snow in August)
• 《高行健戏剧集》 (kääntämätön kokoelma)
• 《高行健戏剧六种》 (kääntämätön kokoelma, 1995, Taiwan Dijiao Pressin (台湾帝教出版社) julkaisema)
• 《行路难》 (Xinglunan)
• 《喀巴拉山》 (Mountain Kebala)
• 《独白》 (Soliloquy)

Suomeksi käännetty kaunokirjallisuus

• 《给我老爷买鱼竿》 (Vaarin onkivapa) - novellikokoelma (tunnetaan myös nimellä Kun ostin isoisälle virvelin)
• 《灵山》 (Sielun vuori, 2003)
• 《一个人的圣经》 (Vapaan miehen Raamattu, 2002)

Runous

1970-luvulla Kiinan kulttuurivallankumouksen myötä ”uudelleenkoulutukseen” päätynyt Gao poltti lähes kaiken varhaisesta, poliittisesti arkaluontoisesta tuotannostaan. Tämän vuoksi hän ei ole julkaissut lainkaan runoteoksia. Yksi Pekingissä kirjoitettu, lyhyt, kirjailijan modernia tyyliä muistuttava runo vuodelta 1986 on kuitenkin säilynyt:

天葬台

宰了 / 割了 / 烂捣碎了 / 燃一柱香 / 打一声呼哨 / 来了 / 就去了 / 来去都干干净净

Runo on myös käännetty englanniksi:

Sky burial

Cut / Scalped / Pounded into pieces / Light an incense / Blow the whistle / Come / Gone / Out and out

Muita kirjoituksia

• 《巴金在巴黎》 (Ba Jin in Paris, 1979, essee)
• 《现代小说技巧初探》 ("A Preliminary Examination of Modern Fictional Techniques", 1981)
• 《谈小说观和小说技巧》 (kääntämätön, 1983)
• 《没有主义》 (Without -isms, "No Ideology", 1995)
• 《对一种现代戏剧的追求》 (kääntämätön, 1988, China Drama Pressin (中国戏剧出版社) julkaisema)
• 《高行健·2000年文库——当代中国文库精读》 (kääntämätön, 1999, Hongkong Mingpao Pressin (香港明报出版社) julkaisema)

Maalaukset

Gao on kuuluisa maalauksistaan, erityisesti sumi-e-teoksistaan. Hänen teoksilleen on järjestetty muun muassa seuraavat taidenäyttelyt:

• Le goût de l'encre, Hazan, Pariisi, Ranska (2002)
• Return to Painting, Perennial, New York, Yhdysvallat (2002)
• “无我之境·有我之境”, Singapore (2005-2006)
• The End of the World, Saksa (2007)

Vastaanotto

Kiinan kansantasavallan kanta

Vaikka Gao Xingjianista ei juurikaan puhuta kiinalaismedian tai -hallinnon puolelta, Kiinan virallinen uutislehti Yangcheng Evening News (《羊城晚报》) kritisoi hänen töitään vuonna 2001. Kiinalaiskolumnisti kutsui häntä "kamalaksi kirjailijaksi", ja kommentoi hänen Nobel-voittoaan "naurettavaksi". Kiinassa viettäminä varhaisvuosinaan Gaon töitä esitettiin laajalti. Eurooppaan muuton ja teosten kieltämisen myötä hänestä on kuitenkin tullut lähes tuntematon Kiinassa.

Toisten kiinalaiskirjailijoiden mielipiteitä

Gaon töiden kieltäminen herätti kiivasta keskustelua kiinalaiskirjailijoiden keskuudessa. Monet kiinalaiskirjailijat^{kenen mukaan?} ovat sitä mieltä, että Gaon käännetyt teokset ovat avanneet Ruotsin Nobel-akatemialle uusia lähestymistapoja kiinalaiseen nykykirjallisuuteen, ja että Nobel-voitto oli positiivinen asia Kiinan kirjallisuudelle. Ennen vuoden 2000 Nobel-voittoa, jotkut kiinalaiskirjailijat, muun muassa Hu Yaoheng (胡耀恒), Pan Jun (潘军), olivat jo arvioineet Gao Xingjianin voittavan sen. Kiinalaiskirjallisuudella on ollut suuri vaikutus Itä-Aasian kirjallisuuteen, ja sen elementtejä käytetään laajalti useissa kielissä, kuten japanissa, koreassa ja vietnamissa. Tämän lisäksi Nobelin kirjallisuuspalkinnon jo mentyä 1900-luvulla Japaniin, monet kirjailijat arvioivat sen pian saapuvan myös kiinalaiskirjailijalle.

Kunniamerkit

• 1992, Chevalier de l'Ordre des Arts et des Lettres
• 2000, Nobelin kirjallisuuspalkinto
• 2006, New York Public Libraryn myöntämä Lions Award

Aiheesta muualla

• The Voice of One in the Wilderness Olivier Burckhardtin krittinen essee Gao Xingjianin töistä vuodelta 2001.
• Stephen C Soong ja John Minford: Trees on the Mountain: an Anthology of New Chinese Writing Julkaisija: The Chinese U.P., 1984.
• Gao Xingjian, le moderniste, La Chine aujourd'hui, 1986.
• Torbjoern Lodén: World Literature with Chinese Characteristics: On A Novel by Gao Xingjian, // Stockholm journal of East Asian Studies 4, 1993.
• Gregory B. Lee: Chinese Writing and Exile, 1993.
• Gao Xingjian, the Voice of the Individual, Stockholm Journal of East Asian Studies, 6, 1995.
• Mabel Lee: Without Politics: Gao Xingjian on Literary Creation, Stockholm journal of East Asian Studies 6, 1995.
• Gao Xingjian and "Soul Mountain: Ambivalent Storytelling, Robert Nagle, Houston, Texas, 2002.
• Mabel Lee: Pronouns as Protagonists: Gao Xingjian's Lingshan as Autobiography, 1996.
• Mabel Lee: Personal Freedom in Twentieth Century China: Reclaiming the Self in Yang Lian's Yi and Gao Xingjian's Lingshan, 1996.
• Outer one plus près you réel: dialogues sur l'écriture 1994-1997, entretiens avec Denis Bourgeois - La route of d'Aigues: l'Aube, 1997.
• Mabel Lee: Gao Xingjian's Lingshan/Soul Mountain: Modernism and the Chinese Writer, Heat 4, 1997.
• Robert Calvet: Gao Xingjian, le peintre de l'âme, Brèves No 56, 1999.
• Henry Y.H. Zhao: Towards A Modern Zen Theatre: Gao Xingian and Chinese Theatre Experimentalism.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat

1901–1925	1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw
1926–1950	1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell
1951–1975	1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale
1976–2000	1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao
2001–	2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer