Piirustus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rembrandtin tussipiirustus Makaava leijona noin 1650-1652, Louvre 138 x 204 mm.
Albert Edelfelt, Alaston miesmalli, akatemiaharjoitelma 1874.
Dürerin omakuva 1484.
Maalaus vai piirustus? Leonardo da Vinci, Draperia-harjoitelma istuvaa hahmoa varten. Tempera kankaalle, 181 x 234 mm. Louvre.
Leonardo da Vincin tutkielma 1513.
William-Adolphe Bouguereaun tutkielma.
Leonardo da Vinci, Hevostutkielmia, punaliitu 1504 -1506.
Paul Klee: Trumpetin äänet, liitu paperille 1921.

Piirustus on taiteenlaji,[1] jossa tehdään jälkiä kaksiulotteiselle pinnalle. Piirustuksella tarkoitetaan myös yksittäistä taideteosta.[1]

Piirustus on yksi kuvataiteen päälajeista. Sitä voi sanoa myös taiteen perustaksi, sillä taidekoulujen opetus on perinteisesti alkanut kipsimallin ja elävän mallin piirtämisellä.[2] Piirustuksia on esillä usein vähemmän kuin maalauksia tai veistoksia. Joskus piirustus on on katsottu esimerkiksi grafiikan osaksi. Piirtäminen on kuitenkin ollut renessanssista lähtien oma taiteen lajinsa.[2]

Piirustukset voivat olla loppuunvietyjä taideteoksia. Usein kuitenkin oletetaan, että ne olisivat tutkivia tai luonnostelevia,[1] tai että ne painottuisivat havainnointiin.

Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henri Matisse piirtää hiilellä suureen kokoon käyttäen apuna bambuvartta.

Piirtämiseen käytetetyt kynät olivat 1700-luvulle asti tavallisesti pehmeästä lyijystä, tinasta, kuparista ja muista metalleista valmistettuja piirtimiä kuten hopeakynä. Lyijykynä keksittiin 1700-luvulla. Lyijykynien valmistuksessa käytetään grafiittia, savea ja vahaa. Lyijykynäpiirustukseen vaikuttaa paljon sekä lyijykynän kovuus tai pehmeys sekä, millaista piirustuspaperia käytetään. Pitkään käytettyjä välineitä ovat myös hiili, liidut kuten kuten punaliitu, pastellivärit ja tussi. Nykyisin yleisiä ovat myös lyijykynät, väriliidut, mustekynät,[1] kuulakärkikynä ja värikynät.

Piirustuksen pohjana toimivat yleensä erilaiset piirustuspaperit.

Piirustus vai maalaus?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirustus on pääosin viivaan perustuvaa kuvan tekemistä. Siten se eroaa maalaamisesta, joka on laajempien, tavallisesti värillisten pintojen tekemistä. Myös piirustukset voivat olla värillisiä, vaikka niiden värimaailma on keskimäärin rajatumpi kuin maalausten, ja maalaukset voivat olla melko monokromaattisia esimerkiksi grisaillen tapaan.

Taidehistorioitsija Heinrich Wölfflin määritteli vastakkaisuudet lineaari ja maalauksellinen. Lineaari on juuri viivaan tai ääriviivaan perustuvaa piirustuksellista ilmaisua, jota Wöllflin kutsui myös klassiseksi tyyliksi. Maalauksellista, laveaa ja sävyihin perustuvaa tyyliä hän kutsui romanttiseksi. Lineaaria ja maalauksellista on käytetty usein kuva-analyysin peruskäsitteinä ja onpa kognitiivinen psykologia selvittänyt niitä myös ihmisten tapoina hahmottaa näkemäänsä.

Joskus piirtämistä ja maalaamista on eroteltu käytettävien välineiden ominaisuuksien mukaan, mutta eroa kaventaa sekin, että kummassakin käytetään samantyyppisiä välineitä. Piirustuksen ominta aluetta ovat ”kuivat” piirustusvälineet, kuten liitu, pastellit tai lyijykynä, jotka luovuttavat värin piirustusalustalle ”kuluttamalla”. Kuitenkin puhutaan pastellimaalauksesta, ja nestemäinen tussi on yksi perinteisimmistä piirustusvälineistä.

Vedenpitävä määritteleminen on siten mahdotonta. Kaukoidässä maalausta ja piirustusta ei ole useinkaan eroteltu, koska molemmissa käytetään sivellintä. Länsimaissakin saatetaan pitää positiivisena, jos maalaus ilmentää hyvää piirustustaitoa, tai piirustusta voidaan kiittää maalauksellisuudesta.

Piirustuksen alalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirustus voi olla viivoihin perustuva tai plastisuutta ja valöörejä tavoitellen varjostettu piirustus.[3] Piirustus voi perustua havaintoon tai mielikuvitukseen ja muistiin. Pitkät perinteet on elävän mallin piirustuksella, joka tarkoittaa ihmisen piirtämistä havainnon mukaan, tavallisesti perusteellisesti alastonta mallia tutkien. Nopeammin tehtynä kyse on croquispiirustuksesta.

On olemassa erityyppisiä piirustuksia myös työskentelyprosessin mukaan. Nopeaa, viimeistelemätöntä piirustusta sanotaan luonnokseksi. Luonnoksessa ovat mukana kohteen oleellisimmat ominaisuudet.

Sanotaan, että luonnoksissa ideat ovat tuoreimmillaan ja viiva herkimmillään.[2]

Tutkielman tarkoitus on tutkia aihetta kokonaisvaltaisesti ja perusteellisesti, usein se toimii myös luonnoksena.

Piirustus voi olla hyvinkin pitkälle viety taideteos, ja esittävän ohella se voi olla abstrakti. Nykymaalauksessa käytetään paljon piirustuksellisia elementtejä, etenkin huonomaalauksessa, joka voi muistuttaa ääriviivapiirustusta siveltimellä.

Piirustus on myös suosittu harrastus. Muun muassa kansalais- ja työväenopistoissa on monenlaisia piirustuskursseja. Myös piirtämisen oppaita on julkaistu useita.

Piirustuksella on monia alalajeja, kuten sarjakuva ja pilapiirros.

Piirtämisen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirtämisen historia on yhtä pitkä kuin ihmisen historia. Kalliomaalaukset ja kalliopiirrokset ovat vanhimpia säilyneitä ihmisen jättämiä merkkejä.

Piirtäminen on kaiken taiteen tekemisen perusta[3] renessanssin käsityksen mukaan, olipa kyseessä taidemaalari, kaivertaja, kuvanveistäjä, arkkitehti tai insinööri. Disegno (ital. piirustus, suunnitelma, malli) eli piirtäminen tai piirtämällä tapahtuva suunnittelu harjaannutti katsomiseen ja näkemiseen liittyviä taitoja tehokkaasti, koska varsinkin mallista piirtäessään eli havaintopiirustusta harjoittaessaan piirtäjä joutui koko ajan tarkistamaan ja uudelleentarkistamaan näkemäänsä sekä vahvistamaan sen kädellään. Ilmeisesti juuri tästä syystä elävästä mallista piirtäminen koetaan tärkeäksi nykyisinkin. Tähän liittyy usein esitetty ajatus siitä, että piirtäminen on näkemisen oppimista ja että siinä on tärkeämpää prosessi kuin lopputulos.

Piirustustaitoa on pidetty myös yleissivistykseen kuuluvana opettavana, opetettavana ja opittavana taitona samalla tavalla kuin laulamista, soittamista tai tanssimistakin. Piirtämisellä oli aikoinaan myös kiinteä yhteys ammattitaitoon, ja piirustaitoa pidettiin yhtä suositeltavana työläisille kuin luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.

Suomen kouluissa piirustus -niminen oppiaine muuttui kuvaamataito -nimiseksi 1950-luvun alussa ja kuvataide -nimiseksi 1990-luvulla.

Tunnettuja piirtäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden muassa Leonardo da Vinci, Michelangelo, Albrecht Dürer, Hans Holbein nuorempi ja Rembrandt ovat piirtäjinä merkittäviä. Myös moderneissa taiteilijoissa on piirustuksistaan tunnettuja, kuten Henri Matisse, Pablo Picasso ja Paul Klee.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Lasten Kuvitettu Tietosanakirja, 2. painos, WSOY 1994, ISBN 951-875-521-3 S. 414.
  2. a b c Hämäläinen-Forslund, Pirjo: Tervetuloa taidenäyttelyyn, s. 194-195. WSOY, 1996. ISBN 951-0-20630-X.
  3. a b c ”Piirustustaide”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]