Kognitiivinen psykologia
Wikipedia
Kognitiivinen psykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii ihmisen tietoa käsitteleviä prosesseja, esimerkiksi muistin, oppimisen, ajattelun, havaitsemisen, tarkkaavaisuuden, luovuuden ja ongelmanratkaisun toimintaa. Se perustuu kognitivismille ja syntyi 1900-luvun jälkipuolella syrjäyttäen behavioraalisen psykologian vallitsevana psykologian koulukuntana.
Kognitiivinen psykologia rakentuu kokeelliselle ja tieteelliselle tutkimukselle eikä se kognitivismin nimissä ota esimerkiksi introspektiota ainoana tai luotettavimpana tiedonlähteenä. Tarkkaa ajankohtaa kognitiivisen psykologian synnylle on vaikea määrittää, mutta se sai merkittäviä sysäyksiä tekoälyn ja kognitiotieteen synnyn myötä 1956.[1] Termi yleistyi käyttöön Ulrich Neisserin vuonna 1967 kirjoittaman kirjan Cognitive psychology ansiosta.
Kognitiotiede on kognitiivista psykologiaa lähellä oleva tieteenala, joka tutkii kognitivismia sinällään ja sen taustaoletuksia enemmän kuin psykologian käytännön tutkimusta.
Kognitiivisessa neuropsykologiassa puolestaan pyritään reduktionistisesti yhdistämään kognitiivisen psykologian löytämiä moduuleja ja mekanismeja neurotieteen kanssa. Kognitiivinen psykologia on jaettavissa karkeasti neljään osa-alueeseen:
- Kokeellinen kognitiivinen psykologia tutkii terveitä yksilöitä useimmiten laboratorio-olosuhteissa,
- Kognitiivinen neuropsykologia tutkii kognitiivisia poikkeamia aivovamman saaneissa potilaissa,
- Laskennallinen kognitiotiede kehittää kognition toimintaa jäljitteleviä tietokonemalleja,
- Kognitiivinen neurotiede hyödyntää aivokuvaustekniikoita aivojen toiminnan ja fysiologisen rakenteen tutkimiseksi.
[muokkaa] Kognitiivisen psykologian käsitteitä
- Tarkkaavaisuus ja siihen liittyvät teoriat
- Havaitseminen
- Oppimisteoriat (koulukuntien näkemykset oppimisesta)
- Taitava oppiminen
- Elinikäinen oppiminen
- Muistitutkimus
- Muistijärjestelmä (Atkinson ja Shiffrin)
- Tallentaminen
- Unohtaminen, unohtamisteoriat
- Käsitteet ja niiden muodostuminen
- Kielen perustasot
- Kielen ja ympäristön jäsentämisen (/ajattelun) suhde
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Eysenck, Keane (2005), s. 1
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Niiniluoto, Ilkka & Heikki J. Koskinen (toim.): Kognitiivisesta naturalismista naturalistiseen kognitioon: Helsingin yliopiston filosofian ja psykologian laitosten järjestämä kotimainen kollokvio 8.11.1995. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 1/1996. Helsinki: Helsingin yliopiston filosofian laitos, 1996. ISBN 951-45-7622-5.
- Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X.
- Michael W. Eysenck, Mark T. Keane: Cognitive Psychology – A Student's Handbook. Fifth Edition. Psychology Press, 2005. ISBN 1-84169-359-6.
