Käyttäytymisgenetiikka

Wikipedia

Käyttäytymisgenetiikka pyrkii tunnistamaan ihmisen käyttäytymisen taustalla olevia geenejä. Se on kvantitatiivisen genetiikan ja molekyyligenetiikan pohjalta syntynyt psykologinen tiede.

[muokkaa] Tausta

Psykologian hallitseva suuntaus oli pitkälle 1960-luvulle enviromentalismi, usko ympäristön kaikkivoipaisuuteen. Kvantitatiivinen genetiikka alkoi horjuttaa uskoa eläinkokeiden sekä kaksos-, adoptio- ja perhetutkimusten ansiosta. Näiden tulokset pakottivat tarkastelemaan perinnöllisyyttä yhtenä persoonallisuuden selittäjänä.

Varsinaista läpimurtoa merkitsi molekyyligenetiikan nousu. Se pyrki löytämään perinnöllisyydestä vastuussa olevan geenin tai geenit. Molekyyligenetiikan anti psykologialle oli, että se mahdollisti syy–seuraus-suhteiden tutkimisen. Tieto perinnöllisen tekijän olemassaolosta parantaa mahdollisuutta ymmärtää psyykkistä kehitystä.

Käyttäytymisgenetiikka alkoi vaikuttaa psykologian tieteeseen 1990-luvun puolivälissä, ja asemansa se on vakiinnuttanut 2000-luvulla.

[muokkaa] Lehdet

• Liisa Keltikangas-Järvinen: Ympäristö vai perimä — psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen (Tieteessä Tapahtuu 2/2006) [1]