Käyttäytymisgenetiikka
Sivulta puuttuu Käyttäytymisgenetiikka on psykologinen tieteenala, joka pyrkii tunnistamaan ihmisen käyttäytymisen taustalla olevia geenejä. Se on syntynyt kvantitatiivisen genetiikan ja molekyyligenetiikan pohjalta.
Tausta [muokkaa]
Psykologian hallitseva suuntaus oli pitkälle 1960-luvulle environmentalismi, käsitys ympäristön ratkaisevasta vaikutuksesta. Kvantitatiivinen genetiikka alkoi kuitenkin horjuttaa tätä käsitystä eläinkokeiden sekä kaksos-, adoptio- ja perhetutkimusten avulla. Niiden tulokset pakottivat ottamaan myös perinnöllisyyden huomioon yhtenä persoonallisuuden selittävänä tekijänä.
Käyttäytymisgenetiikan varsinaiseen läpimurtoon vaikutti ratkaisevasti molekyyligenetiikka, joka pyrki löytämään perinnöllisyyttä säätelevän geenin tai geenit. Molekyyligenetiikan anti psykologialle oli, että se mahdollisti syy–seuraus-suhteiden tutkimisen. Tieto perinnöllisen tekijän olemassaolosta parantaa mahdollisuutta ymmärtää psyykkistä kehitystä.
Käyttäytymisgenetiikka alkoi vaikuttaa psykologiaan 1990-luvun puolivälissä ja vakiinnutti asemansa 2000-luvulla.
Lähteet [muokkaa]
- Liisa Keltikangas-Järvinen: Ympäristö vai perimä — psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen (Tieteessä Tapahtuu 2/2006) [1]
| Peruskäsitteitä |
Geeni • Kromosomi • DNA • RNA • Genomi • Mitoosi • Meioosi • Genotyyppi • Fenotyyppi • Geneettinen koodi • Mutaatio |
|---|---|
| Osa-alueita |
Ekologinen genetiikka • Käyttäytymisgenetiikka • Molekyyligenetiikka • Populaatiogenetiikka |
| Sovellutuksia |
DNA-profilointi • Perinnöllisten sairauksien tutkimus • Molekyylievoluution tutkimus • Jalostus • Geenitekniikka • Geeniterapia |
