Introspektio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Introspektiolla tarkoitetaan itseä päin kääntynyttä tietoisten ajatusten havainnointia.

Introspektio (lat.) eli itsehavainto tai itsetarkkailu on psykologinen tiedonhankintamenetelmä, jossa tutkittava kertoo itse omista ajatuksistaan, haluistaan, tuntemuksistaan ja aistimuksistaan. Sen vastakohtana on ekstrospektio, itsensä ulkopuolella olevien asioiden havainnointi.

Saksalainen psykologi Wilhelm Wundt käytti introspektiota Leipzigiin vuonna 1879 perustamassaan kokeellisen psykologian laboratoriossa. Wundt uskoi, että hän pystyi saamaan tietoa tutkimuskohteidensa mielten toiminnasta käyttämällä introspektiota osana kokeitaan. Näin hän halusi tutkia mieltä sen perustekijöistä käsin. Wundt ei kuitenkaan keksinyt tällaista lähestymistapaa, vaan se voidaan johtaa taaksepäin ainakin Sokrateehen asti. Wundtin tuoma uutuus oli introspektion käyttäminen kokeellisessa tutkimuksessa, ja sen tuominen näin osaksi vastaperustettua psykologiaa.

Myöhemmin behavioristit vastustivat introspektionismia, koska he katsoivat, että ensimmäisen persoonan näkökulmaan perustuva tutkimus oli epäluotettavaa. Behavioristien mukaan psykologian tuli ollakseen tieteellistä perustua sen sijaan objektiiviseen ja mitattavissa olevaan kolmannen persoonan näkökulmaan perustuvaan tutkimukseen. Tämä johti siihen, että psykologiassa keskityttiin ulkoisesti havaittavaan käyttäytymiseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gertler, Brie: Self-Knowledge The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Schwitzgebel, Eric: Introspection The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Introspection