Kuvitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansikuva Johannes Keplerin kirjaan Tabulae Rudolphinae, 1627.

Kuvitus eli illustraatio (lat. illustrare=valaista) on kuvataiteen laji, jonka tuote voi olla annettua tekstiä havainnollistava tai koristava piirros, maalaus, nykyisin usein myös valokuva[1][2], animaatio tai jonkin muun kuvataiteen alueen tyyppinen teos kuvan muodossa. Kuvitukselle on toisinaan ominaista, että aiheena oleva asia on tärkeämpi kuin itse kuvan muoto tai tyyli ja tavallisesti se koristelee tai visuaalisesti täydentää ja havainnollistaa jotakin tekstiä, runoa tai tarinaa. Kuvitus parhaimmillaan on tekstiä visuaalisesti valaisevaa eikä välttämättä seuraa sanasta sanaan tulkittavaa tekstiä, vaan toimii periaatteella " yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa".[3] Kuvitusteokset voivat kohteesta riippuen olla taidegrafiikkaa tai niin sanottua käyttögrafiikkaa. Kuvituksen tarkoituksena on esimerkiksi monimutkaisten käsitteiden[4] tai esineiden, teknisten laitteiden ja niiden toiminnan selventäminen visuaalisesti muun muassa silloin, kun niitä on vaikea kuvailla sanallisesti. Kuvitus voi olla äärimmäisen pelkistettyä opetus- ja havainnekuvaa tai hyvinkin yksityiskohtaista ja selvittävää.

Kuvituksen lähtökohtana on tavallisesti teksti. Kuvituksen tavoite on tiivistettynä havainnollistaa, elävöittää, koristaa tai selkeyttää tarinaa tai informaatiota. Kuvituskuva voi joskus olla myös kertova kuva ilman tekstiä. Kuvituksella ja visualisoinnilla viitataan monimutkaisten tai vaikeasti valokuvattavien kohteiden kuvantamiseen. Kuvitus voi koostua yhdestä tai useammasta valokuvasta, diasta tai olla piirustus, maalaus, taidegrafiikkaa, kuvakollaasi tai myös laajemmin ottaen niin sanottua elävää ja liikkuvaa kuvaa, filmi, elokuva.

Kuvitusta voidaan käyttää monenlaisten aiheiden elävöittämiseen tai selkeyttämiseen. Se voi olla esimerkiksi:

Kun artikkelin sisältöä havainnollistetaan infografiikalla tai kuvataan tuotteen toimintaa prosessimallinnuksen avulla, kyseiset kuvat ovat kuvituksia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kuvittamisen lajeja

  • Karikatyyri- ja potrettikuvitus. Pilakuva Venäjän keisari Nikolai toisesta.

  • Informaatiografiikka, johon kuuluvat kartat, opasteet, kaaviot, ikonit, prosessimallit, aikajanat, piirakat sekä organisaatiokaaviot.

  • Kirjojen kuvitus, johon kuuluvat mm. kirjojen kansien ja lastenkirjojen kuvitus. Gustave Doré, Mohammed, 1861. Kuvitusta Danten kirjaan La Divina Commedia.

  • 3D-kuvitus ja fantasiakuvitus. CityGen ohjelman kuvitusta.

  • Havainne- ja räjäytyskuvat ja kaaviot

  • Tieteen... Magnus von Wright, Pyrrhula pyrrhula kirjassa Svenska fåglar, efter naturen och på sten ritade.

  • ...ja tekniikan kuvittaminen ja visualisointi. Hiilinanoputken rakennetta havainnollistava animaatio.

  • Konseptikuva ja konseptikuvitus. Yhdysvaltain ilmavoimien suunnitteleman miehitetyn maata kiertävän laboratorion konseptikuva, 1960

.

[muokkaa] Kuvittamisen historiaa

Sivuaukeama Jan Amos Comeniuksen kirjasta Orbis Sensualium Pictus vuodelta 1658.

Ensimmäisiä ihmiskäden tekemiä kuvituksia ovat olleet luolamaalaukset. Ennen kirjapainotaidon keksimistä kaikki kirjat tehtiin käsityönä, niin muodoin myös kaikki kirjoihin tulleet kuvitukset. Myös kirjaimet jäljennettiin hyvin kauniisti ja kaikki mallit otettiin käsikirjoituksesta. Ensimmäisiä kirjoihin tehtyjä kuvituksia ovat olleet käsinmaalatut koristeelliset alkukirjaimet eli anfangit ja erilaiset köynnökset Bysantin aikana alkunsa saaneessa kirjamaalauksessa. Puupiirroksia oli olemassa jo ennen kirjapainotaidon keksimistä, mutta ensimmäisissä kirjoissa niitä ei vielä käytetty, ei edes irtokirjakkein painetuissa kirjoissa. Kirjapainoissa tulikin sitten 1460-luvulla puupiirroksien käyttö suosituksi. Jo 1400-luvun lopulla monilla kirjanpainajilla oli käytössään erilaista somistusaineistoa, ainakin yksi koristeinitiaali, joitakin kuvalaattoja vinjettejä, kehyksiä tai typografisia koristeita.[9] Myös itse kirjaimet ovat olleet monissa kulttuureissa kuvitustyyppisiä (kiina, japani).

Raamatun tapahtumien kuvittaminen ja havainnollistaminen oli tärkeä viestintäkeino aikana, jolloin valtaosa väestöä oli lukutaidotonta. Ensimmäisiä kuvitettuja kirjoja Suomessa ovat olleet Raamattu ja hartauskirjat. Myöhemminkin julkaistiin kuvituksia erilaisten moraalikirjoitusten ja opetusten yhteydessä. Tärkeimpiä tekniikoita alkuaikojen kuvituksissa on ollut puupiirrosten käyttö 1500-luvulla ja sitten vähitellen 1600-luvulta 1700-luvulle tultaessa kaiverrus- ja etsaus yleistyi ja yleensä taidegrafiikan keinot. Litografiaa alettiin käyttää 1800-luvulla. Tieteellisissä kuvituksissa tarkka kuparipiirros oli jo käytössä 1500-luvun puolella, hartauskirjoissa kuitenkin käytettiin puupiirroksia. [10]

Kirjoja ei enää kuvitettu käsin 1500-luvun alkupuolella, vaan kuvat painettiin yleisimmin puupiirrostekniikalla. Kirjapainojen yhteydessä oli usein puupiirrostyöpaja, jossa kuvitus- ja somistuslaatat valmistettiin. Aikakauden parhaat taiteilijat suunnittelivat kirjojen kuvalliset nimiösivukehykset, jotka edustivat vuosisadan alkupuolen hienointa kirjataidetta. Heitä olivat muun muassa Albrecht Dürer, Hans Holbein (1497-1543), Hans Weiditz (k. noin 1536), Hans Burgkmair (1473-1531), Hans Baldung (1484-1545), Lucas Cranach, vanhempi (1472-1553). Saksalaisella alueella myös kirjan tekstisivut koristettiin näillä kehyksillä, mikä muualla oli kuitenkin harvinaista. [11]

[muokkaa] Kirjankuvitusten historiaa eri maissa

[muokkaa] Puupiirrostekniikalla painetut kirjat

Kirjanpainaja Albrecht Pfister Bambergissa oli ensimmäinen, joka kokeili puupiirroskuvitusta kirjan kuvittamisessa. Tosin puupiirrokset olivat vielä karkeatekoisia ja ne väritettiin käsin. Puupiirrostekniikka kehittyi kuitenkin nopeasti ja jo 1490-luvulla yksi Euroopan huomattavimmista kirjanpainaja-kustantajista, nimeltä Anton Koberger Nürnbergissä, julkaisi monia hienosti kuvitettuja teoksia. Useita tuon ajan tunnetuja taiteilijoita työskenteli Kobergerin kirjapainon yhteyteen perustetussa puupiirrosateljeessa. Heitä olivat muun muassa Michael Wolgemut ja hänen oppilaansa Albrecht Dürer.

Ranska lähti kirjapainoalalla käyttämään puupiirroksia vasta 1400-luvun lopulla. Ranskalaisista tunnetuin kuvittaja, kirjanpainaja ja kustantaja oli Antoine Vérard.

Italiassa renessanssin taideihanne ja toskanalainen disegno olivat inkunaabelien kuvituksen taustana. Viivaperspektiivi, geometria ja varjostus oli italialaisten kuvittajien hallussa jo heti alkuvaiheessa. Aldus Manutiuksen vuonna 1499 julkaisema Colonnan Hypnerotomachia Poliphili on maailman kirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Kuvat ja teksti kertovat rakastettuaan etsiväst' Polifilosta, joka unessa kuljeskelee mystisessä maisemassa antiikin raunioiden keskellä. Kuvat ovat tärkeä osa teosta ja vasta niiden kautta sisältö avautuu lukijalle.[12]

Eurooppalaiseen kirjataiteeseen nimenomaan Dürerillä on ollut merkittävä vaikutus. Hän myös kokosi geometriseen suhdeharmoniaan pohjaavan taideteoriansa kahteen 1520-luvulla ilmestyneeseen teokseen: Underweisung der Messung ja Vier Bücher von menschlicher Proportion.

Renessanssin aikainen tieteellisten kirjojen kuvitus oli usein taiteellisesti korkeatasoista, varsinkin kasvi- ja eläintieteellisissä teoksissa (Leonhard Fuchsin kasvikirja: De historia stirpium).

Baselissa julkaistiin 1500-luvun puolivälissä viimeinen tieteellisen puupiirroskuvituksen klassikko, Andreas Vesaliuksen teos De humani corporis fabrica.Koska tieteellisessä kuvituksessa tarkkuus oli erittäin tärkeää, puupiirrostekniikasta luovuttiin ja alettiin tehdä kuvat kuparikaiverruksina.

Muita kuin tieteellisiä puupiirroksia valmistettiin ja kopioitiin ahkerasti ja myytiin Euroopan kansainvälisillä kirjamessuilla. Tavallisissa kirjapainotöissä puupiirroslaatat käytettiin useaan kertaan ja samaa kuvaa voitiin käyttää monissa eri yhteyksissä. Toistuva kopiointi madalsi puupiirrosten tasoa, kopioiminen muutti usein alkuaan hyvätkin kuvat jäykiksi ja kaavamaisiksi.

[muokkaa] Embleemikirjat

Andreas Alciatin Emblemata libellus (1531) oli ensimmäinen embleemikirja. Näistä kirjoista tuli erittäin suosittuja. "Embleemin kuvalla ja tekstillä on looginen suhde, jota voisi nimittää implikaatioksi tai kokonaissuhteeksi. Embleemissä kuva ja sana eivät selitä, vaan täydentävät toisiaan; embleemeissä ei esitetä ihmistä; teksteiksi ei saa ottaa sananlaskuja, maksiimeja, moraalisia ohjeita eikä arvoituksia."[13]

[muokkaa] Ensimmäinen lapsille suunnattu kuvakirja

Jan Amos Comeniuksen (Komenský) (1592-1670) julkaisemaa oppikirjaa Orbis Pictus, tai Orbis Sensualium Pictus (Kuvissa näkyvä maailma, 1658) pidetään ensimmäisenä lapsille suunnattuna kuvakirjana.

[muokkaa] Nykyaika

Ennen valokuvauksen ja kirjapainotekniikan yhdistymistä piirtämällä tapahtuva kuvitus oli ainoa kuvittamisen keino. Myöhemmin erilaiset graafiset menetelmät kehittyivät mahdollistaen yhä sävykkäämpien ja tarkempien kuvitusten toistamisen. Eri puolilla matkustaneet kuvittajat ja myöhemmin valokuvaajat ja televisiokuvaajat raportoivat sanomalehdille ja medialle yleensä maailman tapahtumista.

Kuvittamisen tarve kasvoi painotekniikan kehittymisen myötä. Kuvittajat ansaitsevat tavallisesti elantonsa tekemällä kuvituksia mainonnan, kustantamojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien käyttöön. Kuvittajat ovat käyttäneet perinteisiä kuvataiteen keinoja, mutta nykyisin tietokone on yleistynyt yhdeksi apuvälineeksi kynien, vesivärien, peitevärien ja muiden piirustus- ja maalausvälineiden joukkoon. Nykyaikana on olemassa useita erilaisia tietokoneissa käytettäviä kuvitusohjelmia, jotka eivät kuitenkaan ole syjäyttäneet käsintehtyä taiteellista työskentelyä. Tietokonegrafiikka on kuitenkin muuttanut monia kuvittamisen työprosesseja. Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen on helpottanut ja osittain monipuolistanutkin niin kuvituksen tuotantotekniikoita kuin käyttötarkoituksia. Nykyisin kuvitusta käytetään paljon esimerkiksi www-sivuilla, esitysmateriaaleissa ja multimediassa. Uudet käyttötarkoitukset ovat kasvattaneet alaa, mutta myös lisänneet kilpailua. Kuvituksen tekeminen ja sen välittäminen lehtien toimituksiin on nopeutunut ja helpottunut ja kuvittamisesta on tullut yhä suositumpi osa mediaa. Kuvalukeminen on tullut ajankohtaiseksi tutkimuskohteeksi yhä lisääntyvän kuvatulvan myötä. Infoähkyn vaikutuksia tutkitaan ja kuvalukeminen on otettu joissakin oppilaitoksissa mukaan kurssiohjelmaan.

[muokkaa] Suomalainen kuvitustaide

Tunnettuimpia vanhoja suomalaisia kuvituksia ovat tehneet muun muassa Akseli Gallen-Kallela (Kalevala-kuvitukset, exlibrikset) samoin esimerkiksi Erkki Tanttu (Rymy-Eetu-sarjakuvat ja sananparsikuvitukset). Myös monet muut tunnetut suomalaiset kuvataiteilijat ja taidemaalarit ovat tehneet eri aikoina kirjankuvituksia eri kustantajien julkaisemiin teoksiin.

[muokkaa] Tunnettuja suomalaisia kuvittajia

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuvitus&oldid=10649442
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä