Kartta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johannes Keplerin maailmankartta

Kartta on mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirroskuva tietystä alueesta. Kartan tärkein tehtävä on kertoa, miten paikat sijaitsevat toisiinsa nähden.

Karttamerkit ovat pisteitä, viivoja ja erilaisia kuvioita, joiden koko, väritys ja muoto vaihtelevat. Merkit selitetään yleensä kartan reunassa.

Karttamerkkeihin kuuluvat myös pituus- ja leveyspiirit, jotka näkyvät kartalla pysty- ja vaakaviivoina, ja kartan reunaan merkittyinä astelukuina, esimerkiksi 60 astetta 15 minuuttia itäistä pituutta (60° 15' I). Koska Maa on pallon muotoinen, on tasokarttojen laatimisessa käytettävä jotakin karttaprojektiota.

Monissa kartoissa on lisäksi korkeuskäyriä, jotka kertovat kuinka korkealla jokin paikka tai alue on meren- tai järvenpinnasta.

Kartan mittakaava ilmaisee, paljonko kartasta mitattu etäisyys on pienempi kuin etäisyys maastossa. Esimerkiksi mittakaava 1:20 000 tarkoittaa, että yksi senttimetri kartalla on luonnossa 20 tuhatta senttimetriä eli 200 metriä.

Lähes aina kartoissa on pohjoisnuoli, joka kuvaa pohjoisen sijaintia.


Sisällysluettelo

[muokkaa] Mittakaava

Karttoja julkaistaan eri tarkoituksiin eri mittakaavoissa.

[muokkaa] Yleiskartta

Yleiskartoissa on suuri mittakaava ja niistä näkee pääasiassa alueita ja ainakin keskeisiä teitä. on julkaistu mittakaavoissa 1: 500 000 ja 1:400 000. Nykyisin Maanmittauslaitos ei julkaise painettuja karttoja yleiskartta-nimellä. Sen sijaan saatavana on digitaalisia yleiskarttatietoja mittakaavoissa 1: 4 500 000 ja 1:1 000 000.

[muokkaa] Maastokartta

Maastokartta on yleiskarttaa tarkempi. Suomessa julkaistavia painettuja maastokarttoja ovat peruskartta 1:25 000 ja maastokartta 1:50 000. Peruskartan mittakaava oli aikaisemmin 1:20 000. Maanmittauslaitoksen digitaalisia maastokartta-aineistoja on saatavissa lisäksi mittakaavoissa 1:100 000 ja 1:250 000. Maastokartta on yleiskarttaa tarkempi.

[muokkaa] Peruskartta

Aikaisemmin peruskartta painettiin karttalehdiksi 1:20 000 :een mittakaavassa, mutta MGRS:ään siirtyminen aiheutti sen, että karttoja alettiin painaa 1:25 000:een mittakaavassa. Edelleenkin kuitenkin peruskarttoja on saatavissa myös verkosta mittakaavoissa. Ilmakuviin perustuvat peruskartat Suomessa ovat 1:16000:een, 1:8000:een, 1:4000:een ja 1:2000:een. Uudenmallisessa jaossa mittakaavoja ovat 1:25000:n lisäksi myös 1:5000 :een, jonka pohjalle usein laaditaan suunnistutkarttoja suunnitusta harjoittavien urheiluseurojen toimesta peruskarttaa tarkemmin korkeuskäyrin ja myös maaston tunnusmerkein, esimerkiksi pienin supin ja suurin kivin.

[muokkaa] Digitaalinen kartta

Karttojen jakelu on muuttunut tietoliikenteen kehittyessä digitaaliseksi tiedonsiirroksi, jolloin tavallaan kartan mittakaava voi vektorimuodossa tarjota mahdollisuuden kartan mittakaavan joustavaan suurentamiseen tietokoneessa tai matkapuhelimessa tai satelliittipaikantimessa, joissa on samankaltaisia toimintoja.

Suomessa maanmittauslaitoksen digitaalinen karttapalvelu on nimeltään Kansalaisen karttapalvelu, jossa on peruskarttoja. Toukokuussa 2012 maanmittauslaitos vapautti avoimen datan hengessä maa- ja metsätalousministerin tekemällä päätöksellä kartta-aineistoja korkeuskäyrineen vapaaseen käyttöön, mihin sisältyy myös kaksiulotteisten karttojen lisäksi laserkeilattuja korkeuskäyriä.

Digitaalisia karttoja tehdään itsekin mm. Open Street Map-hankkeessa matkapuhelimissa ja satelliittipaikantimissa käytettäviksi paikantimien tallentamien polkujen, trackien, avulla. Polkujen ja reittipisteiden avulla laaditaan tiedosto, joka lähetetään tietokonepalvelimille kaikkien käyttöön. Suosittuja ohjelmia kartoittamista vasten ovat Merkaartor ja java-pohjainen JOSM.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kartografian historia

Varhaisimpia maantieteellisiä karttoja laativat muinaiset egyptiläiset, babylonialaiset ja foinikialaiset. Vanhin tunnettu kartta on babylonialainen savitaulukartta noin vuodelta 2500 eaa.

Pohjan tieteelliselle kartografialle loi kreikkalainen Eratosthenes (n. 276–194 eaa.) ottamalla käyttöön pituus- ja leveyspiirit sekä arvioimalla maapallon ympärysmitan.

Suomen nykyistä aluetta on kuvattu pohjoista Eurooppaa esittävissä kartoissa jo kauan ennen kuin alue vakiintui poliittisesti ja kulttuurillisesti. Tunnetuimpia varhaisia karttoja ovat Jacob Zieglerin 1532, Olaus Magnuksen (Carta marina) 1539 ja Gerhardus Mercatorin 1595 kartat sekä Andreas Bureuksen kartta 1626.

[muokkaa] Teemakartat

Pohjois-Amerikan ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeitä kuvaava teemakartta

Teemakartoissa keskitytään kuvaamaan aluetta tietyn teeman suhteen. Esimerkiksi sääkartta on teemakartta, jossa kuvataan alueen sääennustetta. Teemakartta on yleensä karsittu kaikesta epäoleellisesta tiedosta. Esimerkiksi sääkartoissa on harvemmin korkeuskäyriä tai tiestöä. Teemakarttoja voidaan tehdä esimerkiksi alueen kasvillisuudesta, alueen maiden väkiluvuista tai alueen lukutaidottomuusprosenteista.

Teemoja voidaan esittää erilaisilla tyyleillä. Teemaa voidaan kuvata värein, kuten värittämällä viileät alueet sinisillä ja lämpimämmät punaisilla sävyillä. Teema voidaan esittää myös symboleilla, esimerkiksi sijoittamalla pieniä maissin tai perunan kuvia näitä kasveja tuottaville alueille. Symbolin koko saattaa vaihdella sen suuruusluokan mukaan; esimerkiksi maissin kuva saatetaan esittää sitä isompana, mitä enemmän alue tuottaa maissia. Kuvituksessa ja symboloinnissa on kiinnitettävä huomiota värien ja kuvioiden herättämiim mielikuviin. Esimerkiksi maiden väestötiheyksiä esittävässä teemakartassa tumma sävy mielletään tiheämmän asutuksen alueeksi ja miltei valkea alue mielletään autioksi.

[muokkaa] Kohokartta

Kohokartta on käsin tunnusteltava, lähinnä näkövammaisten käyttämä kartta.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla


Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kartta&oldid=13168755