Satelliittipaikannus
Wikipedia
Satelliittipaikannus tarkoittaa paikanmääritystä paikallisen tai globaalin kattavuuden satelliittijärjestelmän avulla.
Ensimmäinen satelliittipaikannusjärjestelmä oli Yhdysvaltain laivaston Transit-satelliittijärjestelmä, jonka ensimmäinen satelliitti laukaistiin avaruuteen vuonna 1959. Transitin kehityksen aikana hanke tunnettiin nimellä NNSS (Navy Navigation Satellite System): Se koostui matalilla polaariradoilla (1075 km) liikkuvista satelliiteistä. Sen tarkoitus oli vähentää Yhdysvaltain laivaston ydinsukellusveneiden Pohjoisen jäämeren pinnalla oloaikaa, jota tarvittiin sukellusveneen oman paikan määritykseen, joka oli usein hankalaa pilvien peittäessä tähdet. Navigaatiojärjestelmän avulla sukellusveneen tarvitsi nousta vain osittain pinnalle s.e. vastaanottoantenni sai signaalin satelliiteista. Järjestelmä käytti doppler-menetelmää. Se on nyt käytöstä poistettu. Vastaava Neuvostoliiton navigaatiojärjestelmä oli nimeltä Tsikada.
Seuraavan sukupolven Yhdysvalloissa toteutettu navigaatiosatelliittijärjestelmä oli Timation, joka tuli sotilaallisen käytön lisäksi jo mm. huviveneilyn käyttöön.
Nykyiset satelliittipaikannusjärjestelmät ovat:
- Yhdysvaltain ilmavoimien GPS eli Global Positioning System
- Venäjän GLONASS
- Kiinan kansantasavallan Beidou kattaa Kiinan alueen ja laajenee vuoteen 2010 mennessä globaaliksi
- EU:n Galileo-järjestelmä on kehitteillä.
GPS on operationaalinen, GLONASS periaatteessa käyttökelpoinen vaikka satelliittikonstellaatio on pahasti vajavainen, kun Galileo on vasta kehitteillä. Yksi Galileo-järjestelmän koesatelliitti on laukaistu.
