Olaus Magnus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Olaus Magnus Gothus (Magni, lat. suuri, lokakuu 1490 Itä-Götanmaa1. elokuuta 1557 Rooma) oli varhainen ruotsalainen historioitsija, kirjailija ja kartografi sekä Strängnäsin tuomiorovasti. Hänet tunnetaan parhaiten ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan, Carta marinan, tekijänä ja Pohjoisten kansojen historian kirjoittajana.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olaus Magnus syntyi varakkaaseen Svinefotin (suom. sianjalka) porvarisperheeseen. Hän kävi koulunsa Linköpingissä ja Västeråsissa. Tämän jälkeen hän opiskeli Rostockissa ja todennäköisesti myös Kölnissä. Opinnot Saksan yliopistoissa kestivät yhteensä seitsemän vuotta. Hän seurasi opinnoissaan vanhempaa veljeään Johannes Magnusta. Veljekset ottivat opintielle lähtiessään ajan tavan mukaan uuden sukunimen. Käyttöön tuli poikien isoisän isän sukunimi Store, joka käännettiin latinaksi (Magnus). Veljekset on kirjattu tällä nimellä yliopistojen matrikkeleihin.

Pappina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan maisteriksi Olaus sai paikan Uppsalan tuomiokapitulin kaniikkina. Hän toimi myös Pohjolan anekaupan Norlannin alueen alempana asiamiehenä. Tehtävään liittyi tarkastusmatkoja, sillä Rooma tarvitsi tehokasta anekauppaa kustannustensa peittämiseksi. Olaus teki keväällä 1518 ratsain matkan alueensa rajaseuduille ja kävi samalla myös Norjassa. Seuraavana vuonna hän teki toisen tarkastusmatkan Tornionjokilaaksoon. Näillä matkoilla Olaus loi perustaa tulevalle kirjalliselle toiminnalleen.

Vuonna 1522 Olaus Magnus nimitettiin Strängnäsin tuomiorovastiksi. Seuraavana vuonna hän sai tehtävän Kustaa Vaasan lähettiläänä ja matkusti Roomaan. Hänen tehtävänään oli suostutella paavi suosiolliseksi ruotsalaisten piispannimitysvaatimuksille. Olauksen veli nimitettiin seuraavana vuonna Ruotsin arkkipiispaksi.

Ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman-matkansa jälkeen Olaus Magnus asui ulkomailla. Hän työskenteli Kustaa Vaasan poliittisena ja taloudellisena lähettiläänä muun muassa Itämeren alueen hansakaupungeissa. Hänen vakinaiseksi asuinpaikakseen tuli Danzigin vapaakaupunki, joka oli tuolloin Puolan suojeluksessa. Danzigissa asui myös hänen veljensä Johannes, joka oli asettunut sinne toimittuaan Puolan kuninkaan neuvonantajana.

Västeråsin valtiopäivät vuonna 1527 merkitsivät käännekohtaa Ruotsin kirkkohistoriassa. Kustaa Vaasan uskonnolliset uudistukset murskasivat kirkon vallan ja aloittivat luterilaisen uskonpuhdistuksen. Koska Olaus ja Johannes Magnus vastustivat uskonpuhdistusta ja pitivät kiinni katolisesta uskostaan, Kustaa Vaasa erotti heidät vuonna 1530 kirkollisista tehtävistä. Veljesten Ruotsiin jäänyt omaisuus takavarikoitiin kruunulle ja he menettivät mahdollisuuden palata Ruotsiin. Olauksesta tuli hiippakuntansa menettäneen arkkipiispaveljensä sihteeri eli kansleri.

Olaus Magnus aloitti suuren Pohjolaa koskevan kartastonsa kokoamisen Danzigissa, missä hän asui kaikkiaan kymmenen vuotta. Tarkastusmatkat Ruotsin ja Norjan pohjoisilla alueilla olivat herättäneet hänen kiinnostuksensa alueen historiaan ja maantieteeseen. Euroopassa liikkuessaan hän oli havainnut, ettei Pohjolasta tiedetty paljoakaan. Harvat aluetta kuvanneet kartat, kuten keskiajan maantieteen auktoriteettina pidetyn Klaudios Ptolemaioksen Geographia-teos, antoivat siitä Olauksen mukaan virheellisen kuvan. Hän halusi omalla kartallaan korjata tilanteen ja tehdä samalla propagandaa reformaatiota vastaan. Kartan oli tarkoitus osoittaa eteläisen Euroopan oppineille, miten suuren ja mielenkiintoisen alueen katolinen kirkko oli menettämässä reformaation myötä.

Carta marina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnuksen veljekset muuttivat vuonna 1537 Venetsiaan, jossa Olaus Magnuksen kartta painettiin ja julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin. Kartan latinankielinen otsikko on CARTA MARINA ET DESCRIPTIO SEPTEMTRIONALIVM ERRARVM AC MIRABILIVM RERVM IN EIS CONTENTARVM DILIGENTISSIME ELABORATA ANNO DNI 1539 (suomeksi:Merikartta ja kuvaus pohjoisista maista sekä niissä olevista ihmeellisistä asioista, mitä suurimmalla huolellisuudella valmistettu Herran vuonna 1539). Karttaa ryhdyttiin kutsumaan sen otsikon ensimmäisten sanojen mukaan nimellä Carta marina, vaikka se ei ole varsinainen merikartta. Olaus Magnus itse kutsui karttaansa nimellä Carta gothica eli Gothian kartta.

Kartan kaksitoista vuotta kestäneen syntyprosessin aikana Olaus Magnus keräsi alueestaan mahdollisimman paljon tietoa. Hänellä oli matkoiltaan muistiinpanoja ihmisistä, elintavoista ja luonnosta tekemistään havainnoista. Hän luki saatavilla olleet antiikin ja keskiajan kirjalliset kuvaukset Pohjoisista maista ja kansoista ja tutki edeltäjiensä piirtämiä karttoja. Hän käytti luultavasti hyväkseen myös aikansa merikarttoja ja purjehdusoppaita. Lisäksi hän hankki tietoja muilta Pohjolaa tunteneilta oppineilta. Heistä tärkein oli Trondheimin arkkipiispa Erik Walkendorf, jolta Olaus Magnus sai suurimman osan Norjaa, Islantia ja Grönlantia koskevasta materiaalistaan.

Pohjola sai Carta marinassa ensimmäistä kertaa historiassa tunnistettavan hahmonsa. Kartta ulottuu Islannista ja Skotlannista aina Vienanmereen ja Baltiaan saakka. Kartan kuvaamat maat ja meret on kuvitettu luonnollisilla ja mielikuvituksellisilla eläimillä, kuvilla eri valtakuntien ja alueiden sodankäyntitaktiikoista, elinkeinoista, uskonnollisista menoista ja erilaisista tavoista. Olaus Magnus kirjoitti kartan liitteeksi italian- ja saksankieliset selityskirjaset. Carta marinasta tuli tärkein Pohjolaa kuvaava kartta sadaksi vuodeksi. Tarkempi kuvaus syntyi vasta 1600-luvulla.

Kartta julkaistiin painoteknisistä syistä yhdeksänä eri lehtenä. Kun kaikki yhdeksän palaa asetetaan oikeaan järjestykseen, syntyy noin170x125 cm suuruinen karttalehti. Aikoinaan Carta marina oli maailman toiseksi suurin kartta. Kartan alkuperäisestä ensipainoksesta on säilynyt kaksi kappaletta. Toinen näistä on Münchenin kuninkaallisessa kirjastossa ja toinen Uppsalan yliopiston kirjastossa. Nämä alkuperäiset painokset ovat värittämättömiä ja vasta myöhempiin on lisätty väritys. Toisesta, vuonna 1572 Roomassa tehdystä painoksesta on säilynyt kymmenen kappaletta, joista yksi on Suomen kansalliskirjaston kokoelmissa.

Suomen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita. Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.

Lappiin yhdistettäviä alueiden nimityksiä on monta. Lappia-nimisiä paikkoja on merkitty kaksi, itäinen ja läntinen, ja lisäksi on "Finnmarchia" eli Finnmark ja "Scrithifinnia", joka on käännetty "hihnajalkaisten maaksi". "Hihnalappalaisten" kuningas (rex) on kuvattu soittamassa torvea hänen joukkojensa hyökätessä poroilla ratsastaen.

Lukuisat karttaan piirretyt kuvat kertovat paljon. Suomeen on kuvattu muun muassa käräjäkivet, jonkinlaisia paalujen rykelmiä (arveltu pyhiksi paikoiksi), suomalainen kuuluisa olutastia "kousa", veneenveistämöitä, eläimiä, metsästäjiä, sotajoukkoja, tykkejä ja taisteluita. Viipurin lähelle on kuvattu tulivuorta muistuttava Viipurin pamaus. Keskisessä Suomessa paimen iskee sauvallaan käärmeitä, jotka uhkaavat karjaa.

Kaskisten luokse on piirretty rannikolle tuli, ehkäpä kaski tai kaasa eli merkkituli.

Pohjois-Suomeen on kuvattu muun muassa poron vetämiä rekiä, jotka ylittävät jäätyneen Pohjanlahden.

Historia de gentibus septentrionalibus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljekset muuttivat Venetsiasta Roomaan. Johanneksen kuoleman jälkeen vuonna 1544 Olaus nimitettiin hänen jälkeensä Uppsalan katoliseksi arkkipiispaksi. Arvonimi oli lähinnä kunnianosoitus, sillä sellaista katolista hiippakuntaa ei enää ollut olemassa.

Roomassa Olaus paneutui tieteelliseen työskentelyyn. Hän toimitti valmiiksi ja painetuiksi veljensä laatimat historiateokset eli Ruotsin kuningaskronikan ja Uppsalan kirkonistuimen historian. Kirjat korostavat katolisuudelle edullisia puolia ja niissä voidaan nähdä kritiikkiä uskonpuhdistusta vastaan.

Olaus Magnuksen mittava pääteos Historia de gentibus septentrionalibus eli Pohjoisten kansojen historia ilmestyi vuonna 1555. Ensimmäisessä latinankielisessä painoksessa oli 22 kirjaa, 476 lukua ja 815 sivua. Kirja käännettiin heti useille eri kielille, joskin lähes aina lyhennettynä.

Kirja on ensimmäinen Euroopan alueen kansoista kirjoitettu seikkaperäinen kuvaus. Kirja käsittelee aluetta ja sen kulttuurihistoriaa laajasti. Maantiede ja kansatieteelliset tapainkuvaukset kuuluivat olennaisena osana historiankirjoitukseen 1500- ja 1600-luvuilla. Laaja-alaisuus kävi ilmi jo historia-sanassa, joka tarkoitti alun perin tiedon hankkimista kaikesta siitä, mitä pidettiin tietämisen arvoisena.

Olaus Magnus piti tutkimuksensa perustana Aristoteleen oppeja, joiden mukaan kylmien seutujen asukkaat ja eläimet ovat voimakkaampia ja urhoollisempia kuin eteläisemmät rotunsa edustajat. Eniten kritiikkiä on kohdistettu kirjoittajan liioittelevaan tyyliin. Olaus Magnus noudatti aikansa goottilaista historiankirjoituksen perinnettä ja oli uskollinen käyttämälleen aineistolle.

Kirjassa on runsas kuvitus. Kuvalaatat veistettiin Roomassa ja siihen yhdistyvät näin myös italialaisten veistäjien tyylit ja käsitykset. Kuvitus tuo ilmi erilaisia ajan tapoja ja töitä, kuten pohjoisen kalastusta.

Historia de gentibus septentrionalibusin kuvitusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöt taistelevat kurkia vastaan
Kalastusta
Metsästäjiä suksilla

Olaus Magnus ja suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olaus Magnus kuvasi teoksessaan Pohjoisten kansojen historia myös Suomea. Se oli hänen mukaansa merkillinen maailman kolkka, jossa ihmiset kulkivat syvässä lumessa kaarelle taivutetuilla puulaudoilla. Olauksen esittämät tiedot Suomesta olivat etupäässä kuulopuheisiin perustuvia anekdootteja. Näin hän esimerkiksi kuvaa italialaisten matkakokemuksia: "Joskus Italiasta palaavat papit tuovat huvikseen mukanaan Pohjolaan kypressin juuresta tehtyjä levyjä, jotka muistuttavat värivivahteissaan riikinkukon pyrstöä ja niitä pidetään ihmeinä. Lasia ei käytetä lainkaan tai vain perin harvoin näiden kansojen pöydässä juopuneiden mellastuksen vuoksi."

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olaus Magnus kuoli Roomassa 1. elokuuta 1557. Hän vietti elämänsä viimeiset vaiheet ruotsalaisen Pyhän Birgitan mukaan nimetyssä luostarissa. Olaus haudattiin Santa Maria dell'Anima-kirkkoon.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannesson, Kurt: Gotisk renässans. Johannes och Olaus Magnus som politiker och historiker. SHS, Helsinki, 1982.
  • Olaus Magnus Gothus: Carta marina. Karta och beskrivning över de nordiska länderna samt de underbara ting som där finnas. Käänt. Erik Gamby. Latinankielinen alkuteos vuodelta 1539.. Bokgillet, Uppsala, 1964.
  • Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia: Suomea koskevat kuvaukset. (Historia de gentibus septentrionalibus, 1555.) Suomentanut Kaarle Hirvonen. Esipuheen ja selitykset laatinut Kustaa Vilkuna. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-10118-4-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]