Merikartta
Wikipedia
Merikartta eli merikortti (ruots. sanasta sjökort) on kartta, jossa kuvataan meri- ja vesialueiden pohjanmuodot sekä rantaviivat. Mittakaavasta riippuen siihen voi olla yksityiskohtaisesti merkittynä syvyystietojen lisäksi muun muassa rannikon ja saarten pinnanmuodot, vesiväylät, satamat, merenpohjan luontaiset esteet kuten karikot ja hylyt, rantaviivan yksityiskohdat, merenkululle vaaralliset kohteet, luonnolliset sekä ihmisen rakentamat navigoinnin apuna käytettävät kohteet kuten majakat, tunnusmajakat, loistolaitteet, reimarit, väyläohjauslaitteet ja kummelit. Lisäksi karttaan voi olla merkittynä merivirrat ja niiden voimakkuudet sekä poikkeamat Maan magneettikentästä.
Merikartta voi myös olla sähköisessä muodossa, jolla voidaan tietyin edellytyksin korvata laivoilla käytetyt paperiset merikartat. Jotta alus voi purjehtia pelkillä elektronisilla merikartoilla, sillä täytyy olla hyväksytty ja varmennettu ECDIS-laite (Electronic Chart Display and Information System) jossa käytetään virallisia ENC-karttoja (Electronic Navigation Chart). ECDIS-laitteen varmennus tapahtuu käytännössä kahdentamalla koko aluksen ECDIS-järjestelmä. ENC, eli elektroninen kartta-aineisto täytyy tällöin olla virallisen merikarttalaitoksen tuottamaa. Suomessa virallista elektronista kartta-aineistoa Suomen alueelta tuottaa Merenkulkulaitos.
Merikartat ovat välttämättömiä navigoinnin apuvälineitä, ja useissa valtioissa painettu merikartta on määrätty alusten pakolliseksi varusteeksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sijainnit ja suunnat
Paikan sijainnit näytetään kartalla longitudeina ja latitudeina. Karttaa päivitetään WGS 84-järjestelmän mukaan. Suuntiminen kahden pisteen välillä perustuu kulmaan pohjoisen ja suunnatun linjan väliseen kulmaan, joka laivoissa on kurssi tai kompassilukema maamerkiiin. Merikartoissa, kartan yläosa osoittaa aina maantieteellistä pohjoista kohti , kun magneettinen pohjoinen jota magneettikompassi osoittaa.
Useimmat merikartat sisältävät kompassiruusun osoittaen eron magneettisen ja maantieteellisen pohjoisen välillä (eranto).
Mercatorin projektio on maailmanlaajuisesti käytetyin merikartoissa. Kuitenkin joissakin kartoissa projektiot on saatettu esittää gnomonisessa projektiossa.
[muokkaa] Yksityiskohtainen tieto merikartalla
Merikartassa käytettävät symbolit antavat yksityiskohtaista tietoa meren pohjasta, vedenalaisista kareista, merimerkeistä tai maamerkeistä merenkulkijalle. Toiset symbolit näyttävät tietoa poijujen, valojen, majakoiden, rannikon ja maaston muodon rakenteista, joita voidaan käyttää apuna sijainnin määrittämisessä.
Värejä merikartoissa käytetään osoittamaan eroja meren ja kuivan maan välillä, vuorovedenveden ja merenpohjan välillä joka on aina vedenalainen ja osoittamaan veden syvyyttä.
[muokkaa] Syvyys
Syvyydet jotka on mitattu näytetään numeroina kartalla. Syvyydet kartoilla on merkitty yleisimmin metreinä. Joskus vanhemmissa kartoissa kuten Yhdysvaltain hallituksen julkaisemissa käytetään myös mittayksikkönä jalkaa tai sylimittaa. Värilliset alueet merikartassa varoittavat matalista vesistä tai vaarallisista vedenalaisista esteistä, karikoista, hylkyistä jne.
[muokkaa] Vuorovesi
Vuorovedenveden nopeudet ja muut vahvat virtaukset osoitetaan erikoiskarttamerkeillä. Vuoroveden muutokset saatetaan näyttää kartoilla vuorovesivesitaulukkoina, jotka näyttävät vuoroveden nopeuden ja suunnan vuoroveden jokaisena tuntina.
[muokkaa] Merikarttojen valmistus ja julkaisu
Merikartat perustuvat muun muassa hydrograafisiin tutkimuksiin. Syvyyksiä on eri aikakausina mitattu eri menetelmin. Nykyisin käytetään pääosin kaikuluotausta.
