Aldus Manutius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aldus Pius Manutius.

Aldus Pius Manutius (Teobaldo Mannucci; 1449/14506. helmikuuta 1515 Venetsia) oli italialainen renessanssihumanisti, joka toimi kirjanpainajana ja -kustantajana Venetsiassa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manutius syntyi Sermonetassa tai Bassianossa, Kirkkovaltiossa, nykyisessä Latinan maakunnassa. Hän sai klassisen koulutuksen ja opiskeli latinaa Roomassa Gasparino da Veronan oppilaana ja klassista kreikkaa Ferrarassa Guarino da Veronan oppilaana.

Vuonna 1482 Manutius muutti Mirandolaan ystävänsä ja opiskelutoverinsa Giovanni Picon kanssa. Hän asui siellä kaksi vuotta ja jatkoi kreikkalaisen kirjallisuuden opintojaan. Pico antoi Manutiukselle tehtäväksi veljenpoikiensa Alberto ja Lionello Pion opetuksen. Alberto Pio rahoitti Manutiuksen hanketta oman kirjapainon perustamiseksi. Manutius valitsi toimipaikakseen Venetsian ja asettui sinne vuonna 1490.

Manutius otti tehtäväkseen renessanssiaikaan asti säilyneen antiikin kirjallisuuden varjelun enemmältä katoamiselta ja julkaisi runsaasti antiikin kirjallisuutta painettuna. Hän julkaisi sekä kreikan- että latinankielistä kirjallisuutta mutta myös italialaisia klassikkoja. Manutius keräsi ympärilleen suuren joukon kreikankielentaitoisia oppineita, palkkasi kreikkalaisia työntekijöitä ja käytti kreikkaa paitsi kirjapainonsa työkielenä myös kotikielenään.

Julkaisutyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteleen Toinen analytiikka Aldus Manutiuksen painamana (1495–1498).

Manutiuksen ensimmäisiä julkaisuja olivat Musaioksen Hero ja Leandros, Galeomyomakhia sekä kreikankielinen Psalttari. Vuonna 1495 hän julkaisi ensimmäisen osan Aristoteleen teosten laitoksesta; neljä osaa seurasi vuosina 1497–1498. Aristofaneelta hän julkaisi neljä komediaa vuonna 1498. Thukydideen, Sofokleen ja Herodotoksen teoksia seurasi vuonna 1502; Ksenofonin Hellenika ja Euripideen tragedioita vuonna 1503; ja Demostheneen puheita vuonna 1504.

Vuonna 1508 Manutius julkaisi sarjan pienempiä kreikkalaisia puhujia. Vuonna 1509 ilmestyivät Plutarkhoksen pienemmät teokset, ja vuonna 1513 Platonin teokset. Pindaros, Hesykhios Miletoslainen ja Athenaios seurasivat vuonna 1514. Elämänsä lopulla Manutius oli aloittanut ensimmäisen painetun Septuagintan työstämisen; se julkaistiin postuumisti vuonna 1518.

Manutiuksen seuraajat jatkoivat hänen työtäään ja julkaisivat ensimmäiset painetut laitokset muun muassa Pausaniaan, Strabonin, Aiskhyloksen, Galenoksen, Hippokrateen ja Pseudo-Longinoksen teoksista.

Manutiuksen keksintöihin kuuluivat pienet "taskupainokset", joita kuka tahansa saattoi ostaa ja omistaa. Manutius kehitti myös kursiivin sekä puolipisteen nykyisen käyttötavan, ja Alduksen lehti on saanut häneltä nimensä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911), hakusana ”Aldus Manutius”. Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
  • Lowry, Martin J.C.: The World of Aldus Manutius: Business and Scholarship in Renaissance Venice. Oxford: Blackwell, 1979.
  • Rives, Bruno: Aldo Manuzio, Passions et secrets d'un Vénitien de génie. Librii, 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burke, Edmund: Aldus Manutius Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Aldus Manutius