Paul Klee

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Klee
August Macke, Paul Klee, 1914.
August Macke, Paul Klee, 1914.
Syntynyt 18. joulukuuta 1879
Münchenbuchsee bei Bern, Sveitsi
Kuollut 29. kesäkuuta 1940
Muralto
Kansallisuus saksalainen ja sveitsiläinen
Ala maalaustaide
Taidesuuntaus ekspressionismi, Bauhaus, surrealismi, abstrakti taide
Signeeraus Klee autograph.png

Paul Klee (18. joulukuuta 1879 Münchenbuchsee, Bernin kantoni, Sveitsi29. kesäkuuta 1940 Muralto Ticino) oli saksalais-sveitsiläinen taidemaalari. Hänen taiteensa leikittelee abstraktin ja esittävän taiteen välimaastossa. Klee oli modernin taiteen merkittävimpiä kehittäjiä.[1]

Klee oli muun muassa ekspressionistisen Der Blaue Reiter -ryhmän jäsen. Hänen taiteessaan on vaikutteita myös fauvismista ja kubismista sekä Robert Delaunayn värinkäytöstä ja Wassily Kandinskyn abstrakteista maalauksista.[1]

Kleen tyyli on näennäisen yksinkertainen. Sen tyypilliset piirteet, kuten ohuet ilmeikkäät viivat, pisteet ja yksinkertaiset selkeät kuviot väritaustoilla muotoutuivat hänen Bauhausin aikoinaan. Hänen teostensa tunnelma vaihteleelyyrisyydestä huumoriin ja ironiaan. Monissa Kleen maalauksissa on kaikkeudellisia fantasianäkymiä. Kleellä on ollut paljon vaikutusta surrealismin, naivismin ja abstraktin taiteen kehitykseen.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klee syntyi lähellä Bernin kaupunkia Sveitsissä. Hänen isänsä oli saksalainen, joten myös Klee sai Saksan kansalaisuuden. Äiti oli sveitsiläinen.

Lapsena Klee osoitti musikaalista lahjakkuutta, ja hänen vanhempansa toivoivat hänestä viulistia. Aikuistuessaan hän päätti kuitenkin valita ammatikseen kuvataiteen, ja musiikki jäi tärkeän harrastuksen asemaan. Klee aloitti taideopintonsa Münchenin taideakatemiassa vuonna 1898, ja hänestä kehittyi vähitellen taitava ja kekseliäs piirtäjä. Sen sijaan öljyväritekniikka aiheutti hänelle pitkään päänvaivaa. Myös värienkäyttö oli pitkään varovaista.

Klee avioitui vuonna 1906 pianisti Lily Klee-Stumpfin (1876–1946) kanssa, ja vuonna 1907 heille syntyi poika Felix. Klee ryhtyi koti-isäksi, mutta yritti samalla myös sinnikkäästi kehittyä taiteilijana. Vuonna 1911 hän tutustui Wassily Kandinskyyn, ja hänen teoksiaan hyväksyttiin maineikkaan ”Der Blaue Reiter” –taiteilijaryhmän näyttelyyn vuonna 1912.

Ratkaiseva käännekohta Kleen taiteilijauralla oli August Macken kanssa tehty Tunisian matka keväällä 1914. Etelän auringossa Klee löysi vihdoinkin etsimänsä värimaailman. Hän kirjoitti päiväkirjaansa ”Väri on ottanut minut valtaansa… Tänä onnellisena hetkenä väri ja minä olemme yhtä. Olen taidemaalari.”

Paul Klee sotilaana 1916.

Ensimmäinen maailmansota olisi voinut katkaista Kleen lupaavan taiteilijauran, mutta häntä ei kuitenkaan lähetetty rintamalle. Kleen taiteellisille kyvyille keksittiin uutta käyttöä: hän sai tehtäväkseen maalata suojavärejä lentokoneisiin.

Sodan jälkeen Klee toimi vuosina 1920–1931 opettajana Bauhausissa. Opettajan ja taiteilijan roolien yhdistäminen oli toisinaan ongelmallista, mutta toisaalta Klee arvosti Bauhausin virikkeellistä ja luovaa ilmapiiriä. Vuonna 1931 hän päätti kuitenkin siirtyä opettajaksi Düsseldorfin taideakatemiaan, joka tarjosi hänelle joustavammat työajat kuin Bauhaus.

Adolf Hitlerin valtaantulo tammikuussa 1933 johti lähes välittömästi Kleen irtisanomiseen Düsseldorfin taideakatemiasta. Natsi-Saksa ei suvainnut modernia eikä kokeilevaa taidetta, vaan luokitteli Kleen tuotannon ”rappiotaiteeksi” ja ”sairaan mielen tuotoksiksi”. Klee muutti jo joulukuussa 1933 Saksasta synnyinmaahansa Sveitsiin.

Kleen viimeiset vuodet olivat piinallisia, sillä hän sairasti kivuliasta ihotautia sklerodermaa. Hänen kansainvälinen maineensa alkoi kuitenkin olla jo suuri, ja muun muassa Picasso kunnioitti häntä vierailulla vuonna 1937.

Klee kuoli vuonna 1940. Hän oli viimeisinä vuosinaan toivonut saavansa Sveitsin kansalaisuuden. Sveitsin valtio suhtautui kuitenkin epäluuloisesti Saksasta paenneisiin taiteilijoihin, sillä heitä pidettiin epäilyttävän vasemmistolaisina. Niinpä Kleen kansalaisuushakemusta käsiteltiin hitaasti, ja kun kansalaisuus vihdoinkin oltiin valmiita myöntämään, oli Klee jo kuollut.

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Klee, Senecio, 1922.

Kleen taidetta on vaikea luokitella mihinkään tyylisuuntaan kuuluvaksi. Se sisältää aineksia muun muassa kubismista, surrealismista ja naivismista. Teosten aiheet tuntuvat olevan peräisin vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jossa suunnistetaan salaperäisten symbolien avulla. Joskus hänen aiheensa ovat täysin abstrakteja, mutta useimmiten hän liikkuu jossain abstraktin ja esittävän taiteen välimaastossa. Klee tarjoaa säästeliäästi kiinnekohtia todellisuuteen ja jättää paljon katsojan mielikuvituksen varaan.

Kooltaan teokset ovat usein varsin pieniä, ja niiden luomiseen on käytetty vaihtelevasti öljyvärejä, vesivärejä ja mustetta. Klee oli myös erinomainen piirtäjä, joka saattoi muutamalla viivalla luoda nokkelia ja humoristisia kuvia.

Lasten piirustukset olivat merkittävä innoituksen lähde Kleelle. Hän sanoi kadehtivansa lasten kykyä tulkita ennakkoluulottomasti ympärillään näkyviä asioita. Myös musiikki innosti häntä. Voi sanoa, että monet Kleen teokset ovat väreiksi muutettua musiikkia.

Paul Klee keskus Bernissä.

Kleellä oli myös kirjallisia kykyjä. Hän kirjoitti taideteoreettisia tutkielmia ja antoi teoksilleen runollisia nimiä, kuten Pohjoisen metsän jumala ja Muinainen ääni. Teosten nimillä on keskeinen rooli Kleen taiteessa, sillä ne antavat katsojalle vihjeen niiden tarkoituksesta. Tosin Klee myös väitti, että hänen ajatuksiaan ei voi ymmärtää tässä maailmassa, vaan ainoastaan näkymättömässä, tuonpuoleisessa ulottuvuudessa. Bauhausin opiskelijat nimittivät häntä ”Bauhausin Buddhaksi”.

Kleen myöhäisessä 1930-luvun tuotannossa on nähtävissä aikaisempaa synkempiä sävyjä. Saksan poliittinen tilanne ja taiteilijan sairaus vaikuttivat aihevalintoihin ja tyyliin. Erityinen tunnusmerkki tuon ajan teoksille on paksujen mustien ääriviivojen runsaus.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Klee alkoi kirjata jokaisen työnsä järjestelmälliseen luetteloon vuodesta 1911 alkaen, palaten kolmi- tai nelivuotiaana tekemiinsä piirustuksiin. Kuolemaansa saakka hän luetteloi lähes kaikki tekemänsä työt, numeroiden ne ja yhdistäen ne tekovuoteen. Bernissä valmistettu cataloque raisonné, Paul Kleen tuotannon kattava luettelo sisältää yhdeksän osaa ja siinä on yhteensä 9 800 piirustusta, grafiikan vedosta, maalausta ja kuvitusta.[2]

Kleen tuotantoon voi tutustua muun muassa Bernissä vuonna 2005 avatussa Paul Klee -keskuksessa (Zentrum Paul Klee). Rakennus on arkkitehti Renzo Pianon suunnittelema ja museon kokoelmaan kuuluu noin 4 000 Kleen teosta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisia töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mystinen ja abstrakti kausi 1914-1919[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bauhaus-aika ja Düsseldorf 1920-1933[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhäistuotanto Sveitsissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Über die moderne Kunst 1945 (suomennettu Modernista taiteesta 1987)
  • Pedagoginen luonnoskirja; Modernista taiteesta. (Pädagogisches Skizzenbuch, 1925; Über die moderne Kunst, 1945.) Suomennos: Bjarne Lindroos ja Kimmo Pasanen. Helsinki: Kuvataideakatemia: Taide, 1997. ISBN 951-608-027-8.
  • Paul Kleen ajatuksia modernista taiteesta, Taide, 1961, No 1, s. 8-11
  • Veren kello. Toimittanut ja suomentanut Markku Into. Siuro: Palladium kirjat, 2009. ISBN 978-952-9893-50-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Klee, Paul”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Philip Hensher: Why Paul Klee was a comic at heart The Guardian. 5.10.2013. Guardian News and Media Limited. Viitattu 5.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Klee.