Heinrich Wölfflin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinrich Wölfflin

Heinrich Wölfflin (21. kesäkuuta 186419. heinäkuuta 1945) oli kuuluisa sveitsiläinen taidehistorioitsija, jonka vastakohtapareihin perustuva luokittelu vaikutti suuresti taideteosten formalistisen tulkintamallin muotoutumiseen 1900-luvulla. Muutenkin hänen vaikutuksensa myöhempään taideteosten ja niiden tyylin analysointiin oli huomattava.[1]

Pääteoksessaan Kunstgeschichtliche Grundbegriffe (suomeksi Taidehistorian peruskäsitteet - ei käännetty) vuodelta 1915 Wölfflin esitteli viisi perustavaa vastakohtaista käsitepariaan:

lineaari maalauksellinen
pinta syvyys
suljettu avoin muoto
moninaisuus ykseys
selkeys epäselvyys

[1]

Vastakohtaparien vaihtelu oli Wölfflinin mukaan luonnonlain kaltaista. Analyysimallin inspiraatio olikin tullut luonnontieteestä.

Wölfflin sovelsi vastakohtien teoriaansa renessanssin ja barokin taiteeseen. Hän oli kiinnostunut universaalin historiakäsityksen luomisesta ja formaalisesta tyylihistoriasta. Wölfflin puhui myös esittämismuodoista ja 'optisista mahdollisuuksista', jotka hänen mukaansa ovat rajattuna palettina kunakin aikakautena ihmisen käytössä. [1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Renaissance und Barock 1888
  • Die Klassische Kunst 1898
  • Kunstgeschichtliche Grundbegriffe 1915

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formalismi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Taiteen pikkujättiläinen, s. 826. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X