Korean kieli
Wikipedia
| Korea | |
|---|---|
| Omakielinen nimi | 한국어, 조선말 |
| Englanninkielinen nimi | Korean |
| Ranskankielinen nimi | Coréen |
| Tiedot | |
| Alue |  Etelä-Korea Pohjois-Korea Kiina |
| Virallinen kieli | Etelä-Korea, Pohjois-Korea, Kiina (Yánbiān) |
| Puhujia | 78 miljoonaa |
| Sija | 15 |
| Kirjaimisto | Hangul |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kieliryhmä | isolaattikielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | ko |
| ISO 639-2 | kor |
| SIL | kor |
Korean kieli (Etelä-Koreassa 한국어, hanguk-ŏ, Pohjois-Koreassa 조선어, chosŏn-ŏ) on isolaatti, eli se ei kuulu mihinkään kielikuntaan eikä kieliryhmään. Kieliopiltaan se muistuttaa japania, mutta yhteistä sanastoa niissä ei lainasanoja lukuun ottamatta ole. Koreaa puhutaan pääasiassa Etelä- ja Pohjois-Koreassa.
Korean kieli sisältää suuren määrän lainasanoja, on arvioitu että yli puolet korean sanoista olisi lainattu kiinasta. Näiden lisäksi uudet sanat ovat usein lainoja englannista.
1400-luvulla Korean kuningas Sejong kehitytti korean kieltä varten oman kirjoitusjärjestelmän nimeltä hangul, joka on aakkoskirjoitus. Virallisesti hangul julkistettiin vuonna 1446 kirjassa, jossa opetettiin kiinan merkkien ääntämistä. Hangulissa kirjaimet kuitenkin kirjoitetaan tavuttain yhteen, jolloin kirjoitus näyttää tavukirjoitukselta. 1900-luvun alkuun saakka koreaa kuitenkin kirjoitettiin pääasiassa niin kutsutulla idu-kirjoituksella, eli hanjalla, johon lisätään mukaan taivutuspäätteitä ja muuta kieliopillista rakennetta (eli vastaavasti kuin japania nykyäänkin). Nykyään kiinanmerkkejä ei käytetä (eikä osata) Pohjois-Koreassa lainkaan; Etelä-Koreassa niillä kirjoitetaan usein nimiä, koska ihmisten mielestä nimet näyttävät hienommilta kiinanmerkein kirjoitettuina. Etelä-Korean kouluissa opetetaan hieman alle 2000 kiinanmerkkiä. Pelkona on, että jos merkkejä ei enää tunneta, menetetään yhteys kiinalaiseen kulttuuriperimään, ja itse asiassa myös suurimpaan osaan korealaista kulttuuria, koreaa kun kirjoitettiin kiinanmerkein yli 1000 vuoden ajan ennen 1900-lukua.
