Sanajärjestys

Sanajärjestys on kielitieteessä osa lauseen rakennetta: missä järjestyksessä lauseenjäsenet seuraavat toisiaan. Suora sanajärjestys on muotoa subjekti-predikaatti: Pekka juoksee, Matti syö omenaa. Epäsuora sanajärjestys on suomen kielessä tyypillinen kysymyksille, käskyille ja vahvistamiselle: Juokseeko Pekka; Syö, Matti, omena.

Kielet voidaan jakaa typologisiin ryhmiin sen mukaan, mikä niissä on tyypillisin sanajärjestys. Tällaisia ryhmiä ovat:

• SVO-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on subjekti-verbi-objekti, esimerkiksi Tyttö poimi kukan. SVO-kieliä ovat useimmat eurooppalaiset kielet, myös suomi.
• SOV-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on subjekti-objekti-verbi. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat turkki ja japani. Eräiden tutkimusten mukaan monissa eurooppalaisissakin kielissä sanajärjestys on aikaisemmin ollut tyyppiä subjekti-objekti-verbi, Tyttö kukan poimi.
• VSO-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on verbi-subjekti-objekti. Esimerkkejä ovat wales, klassinen arabia ja heprea.
• VOS-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on verbi-objejti-subjekti. Tällainen on esimerkiksi madagassi.
• OSV-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on objekti-subjekti-verbi. Muutamat karibilaiset kielet ovat OSV-kieliä.
• OVS-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on objekti-verbi-subjekti. Tällaisia ovat tiettävästi ainoastaan muutamat Amazonian intiaanikielet.

Suomen kielessä sanajärjestys on periaatteessa vapaa, mutta toisissa tilanteissa toiset sanajärjestykset ovat tyypillisempiä. Sen sijaan monissa muissa kielissä sanajärjestyksestä on tarkkoja sääntöjä, etenkin pää- ja sivulauseen sekä kieltosanan paikan osalta. Tämä on tärkeää etenkin kielissä joissa ei ole sijamuotoja, joiden avulla voitaisiin erottaa subjekti ja objekti toisistaan: suomeksi lauseiden hyttynen pisti miestä ja miestä pisti hyttynen merkitys selviää sijamuotojen avulla erilaiseksi kuin mies listi hyttysen.

Aiheesta muualla

• Kielikeskus ruotsin sanajärjestyksistä suomeksi
• SOKL.fi

Katso myös

• Syntaksi