G. J. Ramstedt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
G. J. Ramstedt

Gustaf John Ramstedt (22. lokakuuta 1873 Tammisaari25. marraskuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, tieteilijä ja diplomaatti. Hän oli vertailevan altailaisen kielentutkimuksen uranuurtaja ja modernin mongolistiikan perustaja.[1]

Ramstedt valmistui ylioppilaaksi 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli siinä mielessä Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui kielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa.

Ramstedtin vanhemmat olivat konetyömies Gustaf Adolf Ramstedt ja Edla Mathilda o.s. Holmberg. Perheessä oli yksitoista lasta, joista tunnettuja ovat myös laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Rafael ”Rafu” Ramstedt (1888–1933) ja kansanedustaja Emanuel ”Manu” Ramstedt.[2]

Tutkimusmatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramstedt teki vuosina 1898–1912 seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan, joissa hän tutki paikallisia kieliä. Matkojen välillä Ramstedt julkaisi kielitieteellisiä tutkimuksia matkoilta kerätyn materiaalin pohjalta ja toimi varsinaisena leipätyönään kieltenopettajana Lahden Yhteiskoulussa ja Lahden Suomalaisessa Tyttökoulussa. Ramstedt osallistui myös Lahden kunnallispolitiikkaan nuorsuomalaisten edustajana.

Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistitietonsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi.

Toiselle tutkimusmatkalle Ramstedt lähti maaliskuussa 1903. Lyhyt matka suuntautui kalmukkien pariin Kaukasukselle ja Kaspianmeren pohjoisosiin. Syksyllä 1903 Ramstedt lähti kolmannelle matkalleen Kaukasian ja Kaspianmeren kautta nykyisten Turkmenistanin ja Tadžikistanin alueille. Siellä hän kuitenkin sairastui marraskuussa vakavasti malariaan ja joutui palaamaan Suomeen hoitoa saamaan.

Neljäs matka alkoi huhtikuussa 1904, ja kohteina olivat nyt Volgan ja Donin alueen kalmukit; matka kesti vuoden loppuun. Toukokuussa 1905 käynnistynyt viides tutkimusmatka vei Ramstedtin Länsi-Siperian halki ja edelleen Irtyš-joen laakson kautta Kiinaan kuuluvaan Itä-Turkestaniin (nykyinen Xinjiang) jossa hän aikoi tutkia itämongolien kieliä. Ramstedt joutui palaamaan matkalta Suomeen ennenaikaisesti saman vuoden joulukuussa Venäjän-Japanin sodan ja vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen aiheuttamien levottomuuksien takia. Seuraavat kolme vuotta Ramstedt toimi taas opettajana Lahdessa ja julkaisi samalla kielitieteellisiä tutkimuksia kalmukin, mongolin ja tataarin kielistä matkoillaan keräämänsä aineiston pohjalta.

Toukokuussa 1909 Ramstedt lähti Sakari Pälsin kanssa kuudennelle matkalle, tällä kertaa Mongolian keskiosiin, jossa he tekivät arkeologisia kaivauksia. Menestyksekäs matka päättyi saman vuoden lopulla. Viimeinen Ramstedtin tutkimusmatkoista suuntautui taas Mongoliaan, jonne hän lähti toukokuussa 1912 ylioppilas Arvo Sotavallan kanssa. Viisi kuukautta kestäneellä matkalla tehtiin kielitieteellisiä, arkeologisia ja maantieteellisiä tutkimuksia.

Ura yliopistolla ja diplomaattina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1917 Ramstedt nimitettiin Helsingin yliopiston altailaisen kielitieteen ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi professoriksi, ja hän muutti Lahdesta Helsinkiin. Hän jatkoi edelleen tutkimuksiaan matkoilla keräämänsä aineiston pohjalta.

Suomen itsenäistymisen jälkeen alkoi Ramstedtin diplomaatin ura, kun hänet nimitettiin 1919 Suomen Japanin, Kiinan ja Siamin asiainhoitajaksi asemapaikkanaan Tokio. Tehtävässä Ramstedt toimi vuoteen 1929 saakka ja jatkoi diplomaatin työn ohella myös omia kielitutkimuksiaan. Hän opetteli tänä aikana myös japanin kielen ja alkoi tutkia korean kieltä.[3]

Palattuaan Suomeen Ramstedt jatkoi professorin virassa vuoteen 1941 ja hoiti myös fonetiikan professuuria vuosina 1935–1940. 1941–1950 hän toimi Suomalais-ugrilaisen seuran esimiehenä. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista yhdistystä vuonna 1935, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Ramstedt kuului myös moniin ulkomaisiin tieteellisiin seuroihin jäsenenä ja oli kansainvälisesti tunnettu erityisesti mongolikielten tutkijana. Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi. Ramstedt oli kouluvuosista saakka aktiivisesti mukana raittiustyössä.

Ramsted oli yksi ensimmäisistä suomalaisista esperantisteista opiskeltuaan kielen vuonna 1891. Hän oli myös Suomen Esperantoliiton puheenjohtaja. Asuessaan Japanissa Ramsted osallistui Japanin Esperanto Insituutin (Japanese Esperanto Institute) toimintaan. Hän myös opetti esperantoa monilla paikkakunnilla kuten Sendaissa, Yokohamassa, Yokosukassa, Nagoyassa, Kyotossa, Osakassa, Kobessa, Okayamassa, Fukuokassa ja Nagasakissa. Ramsted innosti muun muassa nuoren japanilaisrunoilija Kenji Miyazawan opiskelemaan esperantoa. [4]

1940-luvulla Ramstedt julkaisi muistelmansa, ensin Yleisradiossa radio-ohjelmasarjan muodossa, sen jälkeen myös kahtena kirjana.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seitsemän retkeä Itään 1898–1912. 1944
  • Lähettiläänä Nipponissa; muistelmia vuosilta 1919–1929. 1950
  • Japanilaisia runoja. 1953

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halén, H.: Kulkumiehiä, Suomalais-itämainen vieraskirja. 1986
  • Suomalaiset Aasian-kävijät (toim. K. Hakulinen ja O. Heikkinen). 1980

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historiallisia humanisteja: Gustaf John Ramstedt Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta.
  2. http://www.interlingua.fi/wahlrams.htm
  3. Laitinen, K.: First envoy G.J. Ramstedt Suomen Tokion suurlähetystö.
  4. First envoy G.J. Ramstedt EMBASSY OF FINLAND, Tokyo.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]